Suomessa on päivitelty varttuneemman työikäisen matalaa työhönosallistumista ja korkeaa työttömyyttä ja tehty vertailua Ruotsiin, jossa tilanne on paljon parempi. Meillä ikääntyneiden matalan työllisyysasteen ja korkean työttömyysasteen syitä on etsitty etupäässä työvoiman tarjontaan liittyvistä tekijöistä. On kiinnitetty huomiota työttömyysturvan tasoon ja sen kestoon. Väitetään, että se ei kannusta aktiiviseen työnhakuun.
Eurostatin tilastojen mukaan Ruotsin työttömyysaste oli 8 prosenttia vuonna 2014 ja Suomen 8,7 prosenttia. Nuorten (15–24-vuotiaiden) työttömyys oli molemmissa maissa hätkähdyttävän yleistä, Ruotsissa kuitenkin korkeampi kuin Suomessa (22,9 vs. 20,5 prosenttia). Ikääntyneissä tilanne oli päinvastainen: Ruotsissa 55–64-vuotiaiden työttömyysaste oli 5,2 prosenttia, Suomessa 7,3 prosenttia. Nuorisotyöttömyys on siis Suomessa matalampi mutta ikääntyneiden työttömyys korkeampi kuin Ruotsissa. Miksi?
Ruotsin työmarkkinoilla toteutetaan viimeksi sisään ensiksi ulos -periaatetta. Se ei ole ehdoton irtisanomisjärjestys, mutta pääsääntöisesti yritykseen viimeksi tulleet työntekijät täytyy sanoa irti ensimmäiseksi. Suomessa ikääntyneiden työsuhdeturvaa koskevat määräykset ovat löyhempiä. On ounasteltu, että Suomen ja Ruotsin eroa ikääntyneiden työllisyydessä ja työttömyydessä selittäisi ikääntyneiden parempi irtisanomissuoja.
Nyt asiaa on tutkittu. Petri Böckermanin, Per Skedingerin ja Roope Uusitalon juuri julkaistussa tutkimuksessa on yhdistetty Suomen ja Ruotsin työntekijä- ja yritysaineistoja ja osoitettu, että yritysten joutuessa vaikeuksiin ikääntyneet työntekijät irtisanotaan Suomessa herkemmin kuin Ruotsissa. Vahva irtisanomissuoja selittää siis Ruotsin ikääntyneiden parempaa työllisyyttä ja matalaa työttömyysastetta.
Siis yksi piste Ruotsille, mutta sen tiliin pitää laittaa pari miinusta. Irtisanomistilanteissa Ruotsin työnantajien kädet ovat sidotummat, mikä ei välttämättä auta yritystä nousemaan taloudellisista vaikeuksista. Toiseksi nuorisotyöttömyys on Ruotsissa korkeampi kuin Suomessa, vaikka koko työvoiman osalta tilanne on päinvastainen. Tämä on sitäkin oudompaa, kun Ruotsin talous on kehittynyt viime vuosina paremmin. Siitä voisi päätellä, että työtä olisi ollut tarjolla myös nuorille. Ei kai vain ole niin, että Ruotsin ikääntyneiden hyvä irtisanomissuoja syrjäyttää nuoria työstä? Tästä seuraa luonteva jatkokysymys: onko työpaikkojen määrä sittenkin vahvemmin nollasummapeliä kuin työn tarjontaan huomiota kiinnittävät selitysmallit olettavat?
Suomen kannalta katsottuna irtisanomissuojan heikompi taso selittää osaltaan ikääntyneiden korkeaa työttömyysastetta. Kun tiedetään, että ikääntyneiden mahdollisuudet työllistyä uudelleen ovat heikot, niin Suomessa ikääntynyt työvoima ottaa vastaan Ruotsia rankemmin huonot suhdanteet ja lamat. Ikääntyneet ovat pikemminkin uhreja kuin syyllisiä. Työttömyyden syitä ja ratkaisuja etsittäessä pitää kiinnittää huomiota Ruotsin esimerkin tapaan paitsi työttömyysturvaan myös muihin työvoiman käytön säädöksiin.
Professori Hannu Uusitalo
