Kun sote alkaa toimia, syntyy uudenlainen intressikoalitio. Yksityiset sote-palvelujen tuottajat yhtyvät sosiaali- ja terveystätien ja setien valitukseen siitä, että rahat eivät riitä. Jää nähtäväksi, onko tästä intressiryhmästä sote-budjettia valvovan valtiovarainministeriön selättäjäksi. Jos on, niin se tapahtunee puolueiden painostuksen välityksellä.
Yksityiset sote-keskukset joutuvat elämään periaatteessa samanlaisella budjetilla kuin julkisetkin. Tästä syntyy soteen vuotoa. Millä voidaan estää se, että vaikkapa Terveystalo ei vieritä asiakasta yksityiselle puolelle kertomalla, että tämä tutkimus/hoito ei ikävä kyllä kuulu julkisen vastuun piiriin, mutta meillä kyllä olisi tähän tarjota omasta pussista ostettava palvelu? Tällainen houkutus voi muodostua isoksi, kun julkinen raha on tiukassa.
Millainen ylivuotosuoja tällaisten ongelmien varalle on tulossa? Soten valmistelussa asiaa on mietitty. Lakiesityksen mukaan asiakasta pitää ohjata ja neuvoa hänelle parhaiten sopiviin palveluihin, jos ne eivät kuulu sote-keskuksen palveluvalikoimaan.
Näissä tapauksissa sote-keskus voi lähettää asiakkaan eteenpäin julkisella rahoituksella toteutettujen palvelujen piiriin. Tämän liittyy monien asiantuntijoiden esiin nostama riski siitä, että tällä tavalla saadaan kustannuksia vyörytettyä eteenpäin, mutta ei siitä tässä sen enempää. Tätäkin ongelmaa on valmistelussa pohdittu, mutta vaikea ongelma se on.
Yksityisten ja julkisten sote-keskusten toimintaa valvovat monet tahot. Sosiaali- ja terveysministeriössä on sote-palveluja varten ohjausyksikkö, maakunnat valvovat toimintaa omalla alueellaan ja kilpailu- ja kuluttajaviranomaiset valvovat.
Asiakkaalla on mahdollisuus kannella tai tehdä muistutus kuten nykyisinkin. Asiakas voi vaihtaa palveluntuottajaa 6 kuukauden välein ja perustellusta syystä useamminkin. Toki palvelutuottajallakin on intressi huolehtia maineestaan.
Silti voi epäillä, että ylivuotosuoja ei toimi. Eihän se toimi aukottomasti nytkään. Tiedetään, että terveyskeskukset ainakin epävirallisesti ohjaavat asiakkaitaan yksityisten palvelujen piiriin. Tämä houkutus on paljon suurempi niukalla julkisella rahalla toimivalle yksityiselle sote-keskukselle. Saadaan sote-raha riittämään paremmin ja lisää liikevaihtoa. Hoitavalla yksiköllä on aina paljon asiantuntijavaltaa, vaikka miten ohjeistettaisiin ja valvottaisiin.
Kaikilla asiakkailla ei ole varaa ostaa parempia/nopeampia palveluja. Tästä syntyy mahdollisuus kermankuorintaan. Yksityisille sote-keskuksille on eduksi hankkia asiakkaikseen terveempää ja hyväosaisempaa väestöä. Terveemmät käyttävät palveluita tavallista vähemmän. Hyväosaisille voi helpommin kaupata yksityisiä palveluja.
Tästä seuraa ongelma soten arvokkaalle tavoitteelle turvata yhdenmukaiset ja laadukkaat palvelut koko väestölle.
Professori Hannu Uusitalo
