veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Työuran pituudella väärä mittari?

Hannu Uusitalo

On erinomainen asia, että ihmiset elävät entistä pidempään. Sata vuotta sitten 65-vuotias saattoi odottaa elävänsä 11 vuotta, vuonna 2010 jäljellä olevien elinvuosia oli keskimäärin 19,5 vuotta. Valtakunnassa ollaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että työurien tulisi pidentyä. 

Vaikka ilmassa on merkkejä siitä, että eliniän pidentymisen tahti saattaa seuraavan parinkymmenen vuoden aikana taittua, valtaosa väestötutkijoista on optimisteja. Niin myös Tilastokeskus, jonka tuoreimman väestöennusteen mukaan 65-vuotias voi vuonna 2050 odottaa elävänsä keskimäärin 23,8 vuotta eli eläkeikäisen eliniän odote pitenisi runsaalla puolellatoista vuodella vuosikymmentä kohti. Jos näin käy, niin myös työurien tulee pidentyä. Muutoin eläkkeet heikkenevät ja/tai maksut nousevat kestämättömällä tavalla.

Rukan hankien jälkimainingeissa keskeiset työmarkkinajärjestöt ja Vanhasen hallitus pääsivät yhteisymmärrykseen työurien pidentämisestä. Tavoitteeksi asetettiin, että eläkkeellesiirtymisiän odotetta nostetaan kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Eläkkeellesiirtymisiän odotteen tulisi vuonna 2025 näyttää lukemia 62,4 vuotta.

Viimeisin tilastotieto vuodelta 2011 kertoo, että eläkkeelle siirtymisikä oli 60,5 vuotta. Neljässätoista vuodessa työurien tulisi siis pidentyä 1,9 vuotta eli runsaat puolitoista kuukautta vuodessa. 

Kataisen hallituksen ohjelmassa tavoite vahvistetaan. Vaikka eläkkeellesiirtymisiän odote on viimeisen 10 vuoden aikana noussut reippaasti, niin tavoite on kunnianhimoinen. Sen toteutuminen edellyttää, että suomalaiset käyttävät vuonna 2025 nykyistä suuremman osan elinvuosistaan työhön. Aika paljon pitää tapahtua ja tehdä, jotta tavoite toteutuisi.

Mutta onko mittari järkevä? Kyllä ja ei.

Eläkejärjestelmän kannalta eläkkeellesiirtymisiän odote on yksi hyvä mittari, yhtenä muiden joukossa. Se kertoo iän, jossa keskimäärin siirrytään eläkkeiden maksajasta saamapuolelle. Tätä tarkoitusta varten se on alun pitäen kehitettykin.

Työurien pituuden mittarina se on kuitenkin vajavainen. Jos nuoret pääsevät työn syrjään entistä aikaisemmin, eläkkeellesiirtymisiän odote ei värähdä. Se ei myöskään värähdä, jos työssäkäyvät jäävät vuorottelu- tai vanhempainvapaalle aiempaa useammin. Mitkään muutokset, jotka tapahtuvat työssäkäynnissä ennen eläkkeellesiirtymisiän odotteen osoittamaa ikää, eivät vaikuta mittarin lukemaan.

Ei myöskään se, jos eläkkeen rinnalla tehdään töitä. Mittari tarttuu siis vain sellaiseen työurien pidentymiseen, joka tapahtuu ”lopusta”, eläkkeelle siirtymisen hetkeä lykkäämällä. Se ei reagoi mitenkään siihen, pidentyvätkö työurat ”alusta” tai ”keskeltä”.

Työurien pituudelle onkin parempia mittareita. Edellisessä blogissani  ”Mitä vikaa on työllisyyden parantamisessa?” puhuin työllisyysasteen puolesta ja se erilaisine johdannaisineen (esimerkiksi työtunnit per työikäinen väestö) on ihan hyvä työuramittari. 

Toinen hyvä mittari on vähän tuntemattomampi: työllisten vuosien odote mittaa oivallisella tavalla työelämään käytettyjen vuosien lukumäärää. Tutkimus kertoo, että 15 vuotta täyttäneen työllisen ajan odote oli 35 vuoden hujakoilla vuonna 2010. Viimeisen 10 vuoden aikana työvuosien määrä on kasvanut samassa tahdissa kuin elinvuosienkin määrä.

Työurien pituutta ei siis pidä tarkastella vain eläkkeellesiirtymisiän odotteen kautta. Se on vain yksi näkökulma työurien pidentämiseen.  Eläkepolitiikan onnistumista pitää seurata monin mittarein, jotka kuvaavat paitsi työuria, myös eläkkeiden riittävyyttä ja niiden rahoitusta. Vasta riittävän monipuolisella mittaristolla saadaan kuva eläkepolitiikan nykytilasta ja sen tulevaisuuden näkymistä.

>> Taloustaito

Kirjoittajasta

Hannu Uusitalo Professori Hannu Uusitalo

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.