Muisto- tai juhlarahoilla on iso keräilijäkunta, ja siksi niitä lyödään jonkin tapahtuman tai henkilön muistoksi melkoisia määriä. Sijoituksiksi niistä on harvoin.
Jotkut uskovat tai ainakin toivovat, että juhlarahat olisivat hyviä sijoituksia, kuten esimerkiksi Monacossa lyöty kahden euron Grace Kelly -kolikko vuodelta 2007. Siitä on maksettu jopa 1 500- 2 000 euroa.
Vain harvojen juhlarahojen arvo kuitenkaan nousee tällaisiin lukemiin.
Suomen valtion omistama Suomen Rahapaja lyö käyttörahojen lisäksi erikoisrahoja, jotka kyllä ovat käypiä maksuvälineitä Suomessa, mutta jotka on tehty nimenomaan keräilytarkoituksia varten peräti valtiovarainministeriön päätöksellä.
Niitä ovat esimerkiksi olympiarahat ja 5 euron urheilurahasarja, jossa tämän vuoden ensimmäinen juhlaraha lyötiin sen kunniaksi, että nuoret leijonat voittivat maailmanmestaruuden.
Rahapajassa on lyöty yli 60 erilaista juhlarahaa, ja lyöntimäärät vaihtelevat melkoisesti. Ne voivat olla jopa 50 000 kappaletta tai jalometallisina ja proof-laatuisina vain muutama tuhat kappaletta. Jostain juhlarahasta saatetaan tehdä vielä pieni numeroitu lyöntimäärä.
Proof-kolikoita pidellään hansikkain
Keräilijät arvostavat erityisesti peilikiiltoisia proof-rahoja, joita käsitellään valmistusvaiheessa aina hansikkaat käsissä. Ja jos rahat kapseloidaan muovikoteloon tyynylle ja ehkä vielä varustetaan aitoustodistuksella, jossa on juokseva numerointi, hintaa kyllä kertyy huomattavasti yli nimellisarvon ja jalometallin raaka-ainearvon.
Myös verotusmuutos nosti erikoisrahojen hintaa tämän vuoden alusta lähtien. Verottaja teki mm. valtiovarainministeriön alaiseen Rahapajaan verotarkastuksen, jonka seurauksena verottaja päätti muuttaa arvonlisäverokäsittelyä niin, että enää ei voida myydä verottomasti nimellisarvoonsa sellaisia maksuvälineitä, joiden myyntihinta määräytyy keräily- tai metalliarvon perusteella.
Niinpä verollisina on aina myytävä esimerkiksi 5 euron juhlarahat, jotka ovat käypiä maksuvälineitä vain siinä maassa, missä ne on julkaistu, ja näillä rahoilla on alusta alkaen numismaattista arvoa.
Maailman ensimmäinen olympiaraha Suomessa
Suomen Rahapaja on ollut jopa uranuurtaja juhlarahojen valmistajana, sillä se valmisti maailman ensimmäisen olympiarahan vuonna 1951. Olympiaraha oli myös Rahapajan ensimmäinen juhlaraha.
Tämä käyttörahaksi tarkoitettu 500 markan juhlaraha ei herättänyt aikoinaan kovin paljon kiinnostusta. Lyöntimäärä oli vain 18 500, kun seuraavana vuonna 1952 Helsingin olympialaisten kunniaksi lyötyjä olympiarahoja tehtiin 586 500.
Niinpä harvinaisuus näkyy keräilyhinnoissa: kun vuoden 1951 olympiarahasta joutuu maksamaan 200-350 euroa, tavallisemman olympiarahan voi nyt ostaa kunnosta riippuen 15-30 eurolla.
Viisisataa markkaa vuonna 1952 vastaa inflaatiokorjattuna vajaata 16 euroa nykyrahassa, joten sijoituksesta ei voida puhua.
Monella juhlakolikolla raaka-aineen arvo
Sijoituksina ei voida pitää useimpia muitakaan juhlarahoja, sillä niitä on tarjolla huutokaupoissa ja netin välityksellä melkoisesti. Raaka-ainearvohan niillä tietysti on, ja se on lähtökohtana erityisesti Suomen Monetan valmistuttamissa jalometallisissa juhlarahoissa tai ”rahoissa”, kun ne tulevat uudelleenmyyntiin.
Moneta teettää melkoisen määrän erilaisia juhlakolikoita ja -mitaleita, mutta myy samalla myös mm. Suomen Rahapajan virallisia vuosirahasarjoja. Moni sekoittaakin keskenään Suomen Monetan ja Suomen Rahapajan. Rahapaja omisti aikoinaan puolet Monetasta, mutta myi osuutensa pois viitisen vuotta sitten.
Keräilijöille voi tietysti kuka tahansa tarjota mitä tahansa ja keräilijät päättävät, mitä ostavat ja mihin hintaan. Usein se hinta on jälkimarkkinoilla jopa huomattavastikin pienempi kuin ”uutena” ostettaessa.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija