Muistatko Arabian lasten astiat, mausteikot ja Pomona-purkit, Iittalan värikkäät käyttölasit, Palaset-laatikot tai 1950-luvun teak-huonekalut? Moni arkinen tavara on nyt arvokas keräilyesine.
Useimmat suuriin ikäluokkiin kuuluvat kuten heidän lapsensakin muistavat nuoruudestaan arkisia sisustus-, käyttö- ja koriste-esineitä, joista jotkut löytyvät nyt antiikki- ja design-liikkeiden myyntivitriineistä ja antiikkihuutokaupoista.
Aikoinaan ne joutivat usein roskalavoille, mutta nyt niistä voi saada jopa kunnon hinnankin. Jopa Ikean varhaisista huonekaluista saatetaan maksaa melkoisesti.
Nykyisellä sukupolvella on toisenlaiset mieltymykset kuin vanhemmillaan siitä, mikä on kiinnostavaa keräilytavaraa. Antiikissa samoin kuin vaikkapa taiteen keräilyssä mieltymykset muuttuvat sukupolvesta toiseen.
Se, mikä nyt näyttää jonkun henkilön tai jopa sukupolven silmissä tosi arvokkaalta, voi tuntua toisen sukupolven edustajasta hyvin vähäarvoiselta.
Ikean 50-luvun huonekalut vintagea
Ikea mielletään halpahuonekalujen teettäjäksi ja myyjäksi, eikä sen tuotteilla yleisesti ole kuviteltukaan olevan mainittavaa jälleenmyyntiarvoa tai ainakaan keräilyarvoa. Jotkut sen huonekalut ovat kuitenkin tunnettujen ja arvostettujen suunnittelijoiden piirtämiä ja kuvastavat hyvin oman aikansa makumaailmaa.
Niinpä esimerkiksi jotkut Ikean 1950-luvun huonekalut ovat nousseet vintage-keräilykohteiksi ympäri maailmaa, ja niitä löytyy varmasti myös monesta suomalaiskodista – ehkä kuitenkin todennäköisimmin vintiltä tai varastosta, jonne ne ovat unohtuneet.
Ikeahan tuli monien kiistojen jälkeen Suomeen vasta runsaat 20 vuotta siten, mutta moni suomalainen oli jo sitä ennen käväissyt Ruotsin-risteilyllään ostoksilla sen tavaratalossa Tukholmassa, jonne se perusti ensimmäisen tavaratalonsa 1965. Yhtiö sinänsä on kuitenkin paljon vanhempi: Ingvar Kamrad perusti sen 17-vuotiaana vuonna 1943, ja nyt se on maailman suurin huonekalujen myyjä.
Nykyisin Ikea myy isoina sarjoina halvalla tehtyjä tuotteita, mutta 1950- ja 1960-luvuilla sarjat saattoivat olla varsin pieniäkin, joten niitä ei välttämättä ole kovin paljon enää jäljellä.
Arvohuutokaupoissa myydään nimenomaan yhtiön omia, varhaisia sarjoja kuten Regnaholm, Ekolsund ja Meunier. Arvostettuja ovat myös huonekalumuotoilijat Verner Panton, Karin Mobring, Eva ja Peter Moritz sekä Bengt Ruda.
Ei nyt sentään 50 000 euroa Ikean tuolista
Arvovaltaisissakin julkaisuissa on väitetty, että yksittäisestä Ikean tuolista olisi maksettu huutokaupassa jopa noin 50 000 euroa, mutta kirjoittajalla on mennyt todennäköisesti kruunut ja eurot sekaisin.
Tämä hintaväite on sitten kiertänyt maailman lehdistöä, koska se on niin kiehtovan korkea, ja tullut siten uskottavaksi. 100-300 euron hintaluokka on kyllä Ikean keräilykohteissakin vallitseva muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Paradoksaalisesti jotkut aikoinaan varsin huonosti myymälöissä kaupaksi käyneet esineet ovat nyt keräilijöiden eniten havittelemia. Ne olivat ehkä aikoinaan liiaksi edellä aikaansa.
Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa tanskalaisen futuristisen huonekalusuunnittelijan Verner Pantonin yksinkertaiset, kovat ja värikkäät tuolit, jotka 1993 maksoivat liikkeessä noin 70 eroa, mutta nykyisin niitä on myyty huutokaupoissa jopa yli tuhannella eurolla.
Lastulevyä vai täyspuuta?
Ikean varhaisten design-huonekalujen suosio maailmalla liittyy – paitsi skandinaavisen designin arvostukseen – myös yleisempään 1950-1960-lukuihin liittyvien huonekalujen ja muiden sisustusesineiden suosion kasvuun.
Ostajina ovat nimenomaan ne, jotka noina vuosina varttuivat aikuisiksi, ja nyt ne ovat heille nostalgiaa. Tämä kysyntätrendi on siirtymässä myös seuraaville vuosikymmenille – tuolloin aikuisiksi varttuneiden keräilijäsukupolvien kiinnostuksen kohteiksi.
Niinpä jotkut Manner-Euroopan antiikkikauppiaat valittelevatkin, että monet nuoremman polven edustajat ostavat mieluummin oman nuoruutensa aikaisia levytavarasta tehtyjä huonekaluja kuin maksaisivat muutaman sata euroa enemmän täyspuisesta huonekalusta.
Ikea-tavarataloihin on turha kuitenkaan enää nyt rynnätä haalimaan huonekaluja tai koriste-esineitä sijoitusmielessä, sillä keräilyharvinaisuuksia niistä tuskin tulee. Ikea myy nykyisin maailmalla noin sata miljoonaa esinettä vuosittain.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.