Teiden korjausvelka on tällä hetkellä jo 2,5 miljardia euroa ja kipuaa 10 vuodessa 3,7 miljardiin euroon.
Parlamentaarinen työryhmä päivitti eri liikenneväylien kunnon, korjaustarpeet ja kehittämisinvestoinnit. Se esittää hiljattain valmistuneessa mietinnössään myös vaihtoehtoisia laskelmia korjausvelan vähentämiseksi ja kehittämisinvestointien rahoittamiseksi.
Liikenneväylien korjausvelan vähentämistä ja uusien rahoitusmallien käyttöönottoa käsittelevä raportti on hyvä työkalu tulevalle eduskunnalle ja hallitukselle ryhtyä töihin teiden kuntoon laittamiseksi. ”Näin ei voi enää jatkua”, kansanedustajat tuumasivat työn tehtyään.
Ennen kaikkea parlamentaarikot painottivat sitä, että yhden vaalikauden budjettikehyksiin puristettu tiehankkeiden suunnittelu on liian lyhytjänteistä ja päätyy ehdottamaan Ruotsin mallin mukaisesti 12 vuoden suunnittelujaksoa. Vain yksi mutta keskeisin asia jäi auki – mistä revitään rahat tiestön kunnostamiseen?
Vaihtoehdot esille
”Työryhmä ansaitsee tunnustuksen siitä, että mietintöön on kerätty kaikki keskeiset maamme väylästöön ja sen puutteisiin liittyvät ongelmat”, Infra ry:n toimitusjohtaja Paavo Syrjö toteaa.
”Huomionarvoista on myös, että kansanedustajat ovat puoluekannasta riippumatta yksituumaisia pieniä painotuseroja lukuun ottamatta. He jättivät viisaasti ottamatta kantaa esim. kehittämisinvestointien rahoitusmallien paremmuuteen tyytymällä esittämään vain niiden hyvät ja huonot puolet.”
Suomessa on heikko taloudellinen tilanne, ja raha on tiukassa. Nyt on kuitenkin syytä miettiä, miten niukkuutta voitaisiin tässä tilanteessa jakaa uudella tavalla.
Valtion talousarviosta on noin 80 prosenttia lakisääteisiä menoja, mutta loppuosa eli runsas 10 miljardia voidaan jakaa harkinnanvaraisesti lisäämällä mm. tiemäärärahoja, joilla supistettaisiin kohtuuttomaksi kasvavaa korjausvelkaa. Teiden korjausvelka on tällä hetkellä jo 2,5 miljardia euroa ja kipuaa 10 vuodessa 3,7 miljardiin euroon, jos yritetään keplotella nykyisellä rahoitustasolla.
Vastuu viime kädessä eduskunnalla
”Työryhmä ei halua sitoa uuden eduskunnan ja hallituksen käsiä, mutta pitää tärkeänä, että seuraavatkin hallitukset sitoutuvat väylästön korjaamiseen siitä riippumatta, mitkä puolueet hallituksessa istuvat”, liikenneministeri Paula Risikko toteaa.
Samalla voitaneen myös esittää tienkäyttäjien kaino toivomus, että eduskunta ryhdistäytyy vihdoin itse ottamaan vastuun väylien kohentamisesta. Asiat päätetään kuitenkin viime kädessä Arkadianmäellä, joten vastuu on kansanedustajilla. Hallitus toteuttaa eduskunnan tahtoa ja ohjeistaa mm. valtiovarainministeriön ammattitaitoista virkamieskuntaa väyläasioiden rahoituskysymyksissä.
Paavo Syrjö kannattaa liikenneministeri Paula Risikon johtaman työryhmän ehdotusta, että seuraava hallitus sitoutuu siihen, ettei korjausvelka kasva ja jo syntynyttä korjausvelkaa vähennetään. Jo korjausvelan pysäyttäminen edellyttää vähintään 100 miljoonan euron tasokorotusta.
Jotta korjausvelkaa voitaisiin vähentää, nousee rahantarve 150 miljoonaan, jonka lisäksi tarvitaan vielä 50 miljoonaa vuosien varrella huvenneen ostovoiman varmistamiseksi. Eli yhteensä lisärahan tarve perusväylänpitoon on 200 miljoonaa euroa vuodessa. Näillä toimenpiteillä korjausvelka putoaisi vuoteen 2027 mennessä 1,9 miljardiin euroon.
Ostovoima laskenut neljänneksen
Maanrakennusindeksillä mitattuna perusväylänpidon ostovoima on laskenut vuosina 2001-2013 neljänneksen. Mikäli kustannustaso nousee noin 3 prosenttia vuodessa, ostovoimasta on kadonnut vuoden 2013 tasosta vuoteen 2018 mennessä 16 prosenttia.
Rahapulasta huolimatta Risikko on sitä mieltä, että on korkea aika sitoa kaikki teiden ylläpito- ja korjauskustannukset indeksiin.
Talousarvio keskeinen rahoituslähde
”Talousarviorahoitus tulee ehdotuksen mukaan olemaan keskeinen keino rahoittaa kehittämisinvestointeja, mutta sitä on täydennettävä tarvittaessa muilla malleilla, kuten elinkaarirahoitus, liikennerahasto, Ruotsin mallin mukainen valtionlaina ja hyötyjä maksaa-malli”, Risikko toteaa.
”Rahoitusmotoja tulee kokeilla ennakkoluulottomasti arvioimalla, mikä niistä on tapauskohtaisesti kustannuksiltaan edullisin.”
Infra-alan näkökulmasta käyttökelpoisin rahoituskeino saattaisi olla Ruotsin mallin mukainen valtion laina, joka kanavoitaisiin kehittämishankkeisiin jo olemassa olevan organisaation kuten valtiokonttorin tai liikenneviraston kautta. Valtio saa rahaa markkinoilta yrityksiä halvemmalla eikä syntyisi ylimääräisiä hallintokuluja.
Heikki Peutere
Artikkeli on julkaistu Auto- ja tieforumin Infra-lehdessä tammikuussa 2015.
Halvalla bitumilla enemmän päällystettyjä teitä
Öljyn hinta on romahtanut runsaasta 100 eurosta tynnyriltä noin 60 euroon. Bitumi muodostaa kolmanneksen asfaltin hinnasta. Jos hallitus olisi ketterä liikkeissään, se pistäisi heti vauhtia teiden päällystämiseen. Nyt saisi vähemmällä rahalla enemmän eli pidemmän pätkän uutta asfalttipinnoitetta. Samalla tarjottaisiin työtä useille sadoille alan ammattilaisille.
Kannattaisi vakavasti harkita myös sitä, että polttoaineverosta ”korvamerkittäisiin” määräaikaisesti pari senttiä litralta teiden korjausvelan vähentämiseen. Nykyisellä öljyhinnalla siitä kertyisi helposti vuositasolla 100 miljoonaa euroa. Autoilijalle tämä on pieni kulu, mutta sillä korjattaisiin pitkä pätkä Suomen rapautuvia teitä.
Ymmärtämystä ehdotukselle toivoisi myös valtiovarainministeriöltä, joka vastustaa tiukasti kaikkia korvamerkittyjä veroja. Liikenneministeri Risikko ei halunnut ottaa kantaa polttoaineveron korottamiseen eikä niiden ”korvamerkintään”.