Tuoreina eläkeläisinä meillä oli vähän velvoitteita pysyä Suomessa. Pitkään kypsynyt ajatus paeta talvea ainakin kerran elämässä sai konkretiaa viime vuonna loppukesästä: internetistä lopulta löytyi asunto, joka täytti vaatimuksemme järjelliseen hintaan.
Piti olla kaksi kylpyhuonetta, tila vieraille, sillä toivoimme ainakin aikuisten lastemme käyvän kylässä, paikka autolle, komeat näköalat ja tietenkin wifi tietoliikenneyhteyksiä varten.
Tarjontaa oli laidasta laitaan. Halvimmillaan yksiön sai noin 250 eurolla kuussa. Kallein löytämämme talviasunto maksoi 27 000 euroa, kerran kuussa. Talo pihoineen ja uima-altaineen oli komea, kymmenelle sopiva ja hintaan sisältyi hotellitasoinen huolto ja henkilökuntaa. Emme valinneet sitä.
Sopiva kaupunkitalo löytyi maaseudulta
Teneriffa on oikeastaan nelijakoinen.
Etelässä on Playa de las Americasin ja Los Christianosin turistitiivistymä eikä juuri muuta. Siellä on jonkin verran lämpimämpää kuin muualla, ehkä.
Pohjoisen Puerto de La Cruz on muustakin kuin pizzabarpubdiskoista kiinnostuneiden kunnollinen kaupunki. Sekin on matkailijoiden ehdoilla kehittynyt, mutta ihan oikea paikka.
La Lagunan ja Santa Cruzin yhteenkasvaneet kaupungit ovat Teneriffan keskus, joissa turisteja riittää kävijöiksi, mutta ei katukuvan hallitsijoiksi. Kulttuuri, konserttisalit, museot ja klubit löytyvät sieltä.
Neljäs lokaatio on maaseutu, pikkukaupungit mukaan luettuina.
Me päädyimme maalle, La Guanchan kylään, parikymmentä kilometriä Puerto de la Cruzista länteen, vuoren rinteelle. Netistä löysimme vanhan kanarialaisen kaupunkitalon, jonka omistaja on päätynyt töihin Britanniaan. Asiat hoituivat englanniksi.
Alakerrassa oli olohuone ja iso keittiö ja toinen kylpyhuoneista. Yläkerrassa oli se toinen, tilava makuuhuone ja upeat terassit – näköaloja Atlantilta tulivuori Teidelle, laaksoihin ja viinitarhoihin. Kokonaisuuden täydensi taloon kuuluva lisäosa, jossa oli pieni makuuhuone, kylpyhuone (poreamme!), pienen pieni keittiö, terassi ja oma ulko-ovi.
Edessä oli kymmenkunta parkkipaikkaa suunnilleen viiden talon käyttöön, tilaa on aina. Varsinkin Teneriffan kaupungeissa parkkipaikkoja on paljon, mutta niillä on käyttäjiä vielä enemmän. Tunnelma on tiivis ja lähipysäköinti kiinni onnesta.
Vuokraa maksoimme kokonaisuudesta noin 1 000 euroa kuussa. Siivous, sähkö ja wifi sisältyivät hintaan. Apunamme toimivat omistajan veli vaimoineen. He hoitivat kaiken kerrassaan hienosti - työssään uupunut sähkölämmitinkin vaihdettiin samana päivänä uuteen, tosi tehokkaaseen. Talo oli hyvin varustettu, pesukone oli ja melkein kaikki muukin, mutta ei tiskikonetta.
Turistiseuduilla, siis etelässä ja Puertossa, puhutaan yleisesti saksaa ja englantia, mutta maalla ei. Hinnat ovat puolestaan etenkin turistikeskuksia edullisemmat niin kaupoissa kuin ravintoloissa. Hoidimme asiat viittilöimällä, ääntelemällä ja viikkojen vieriessä yhä useammin alkeellisella espanjalla. Paikalliset ottivat yrittämisemme kohteliaisuutena ja kannustivat kaikin voimin ja olivat kaiken kaikkiaan muutenkin erinomaisen ystävällisiä. La Guanchassa ei ole turisteja vaivaksi asti.
Talvi ei ole kesä edes Teneriffalla
Olimme olleet Teneriffan talvessa aikaisemminkin ja osasimme varautua säähän. Joulukuu oli silti yllätys. Sade oli melkein jokapäiväinen vieras, lämpötila pysytteli 20 asteen viileämmällä puolella. Kylmin kuu kymmeneen vuoteen, sanoi lehti. Olihan se silti toisenlaista kuin Suomessa, jossa netin mukaan hytistiin pakkasessa ja liukasteltiin kaduiksi kutsutuilla jääteillä.
Teneriffan tammikuu oli jo parempi. Aurinko näyttäytyi tiheään, mutta helteitä saimme odottaa.
Paikallinen rakentaminen on kovin optimistista. Keskityslämmitystä ei yleensä ole, eikä jakoa ulko- ja sisätiloihin. Ravintoloissakin on usein seinän kokoinen aukko ulkomaailmaan, joka peitetään yksinkertaisella alumiiniseinäkkeellä, kun on sulkemisaika. Istuimme siis syömässä sisällä, mutta oikeastaan ulkona, kun yksi seinistä puuttui. Sitä oppi ottamaan lämpimän fleecen mukaan, kun mentiin todellakin ulos syömään.
Olimme päättäneet jakaa syömisemme sekä kotiin että kylille. Söimme ainakin toisen päivän aterioista kotona, muutaman kerran viikossa ulkona. Teneriffalla hintataso sallii elämäntyylin, joka ei koto-Suomessa olisi eläkeläiselle mahdollinen. Paikallisessa pikkuravintolassa kahden hengen kelpo lounas viinilasillisineen ja kahveineen maksoi parinkympin verran.
Kaupoissa ruoka on Suomeen verrattuna hyvin edullista. Mainioita juustoja – niiden tekeminen maassa osataan – saa reilusti alle kympillä kilolta, hyvää joko ilmakuivattua tai keittokinkkua suunnilleen kympillä, salamia samaan hintaan. Kahdeksan vielä lämpimän sämpylän pussi maksoi usein euron, hedelmät 1-2 euroa kilolta. Tuoreita kaloja saa isojen valintamyymälöiden palvelutiskeistä alle kympillä kilolta, erilaisia lihoja samoin.
Kulinaarisessa taivaassa ei kuitenkaan olla, ranskalaiset ja italialaiset ovat tunnetumpia keittiötaidoistaan kuin espanjalaiset, perustellusti. Mutta silti: hyvää oli ja uskomattoman edullisesti.
Muutakin aikaa kuin vapaa-aikaa
Päätimme jo varhain, että emme vietä kolmea talvikuukautta laiskotellen.
Säännölliseen ohjelmaamme kuului espanjan opiskelu sekä tunneilla käyden että omatoimisesti. Liikuntaa harrastimme, toinen golfkentällä, toinen jumppa- ja joogapiireissä. Niitä pidetään kolmena päivänä viikossa Puerto de la Cruzissa, sujuvaksi suomeksi.
Kiersimme tuttuja ja uusia kohteita, luimme paljon ja perehdyimme lisäksi kiinteistömarkkinoihin. Ehkä ryhdymme tulevaisuudessa tosissamme muuttolinnuiksi, joka talveksi etelään.
Tenerifen Suomi-kerho ry on monien aktiviteettien takana. Sillä on mainio noin 4 000 niteen kirjasto, jossa on kaunokirjallisuutta, dekkareita, elämäkertoja ja vaikka mitä. Eritasoisia espanjan kursseja on melkein päivittäin, joogaa ja jumppaa kolme neljä kertaa viikossa.
Kerholaiset tekevät retkiä, pelaavat petankkia, golfaavat paikallisella jokamieskentällä, käyvät konserteissa ja jalkapallo-otteluissa ja ovat aktiivisia ja toimeliaita. Talvi uima-altaalla drinkki kädessä on huono vaihtoehto.
Juomasta voi silti muodostua ongelma. Kaupasta saa kohtuullista viiniä parilla eurolla, olutta alle 40 senttiä purkki, hyvää giniä tai brandya litran pullon kympillä, huonompaa halvemmalla.
Viisasta on laskea juomisensa, sillä rahan kulumisesta sitä ei huomaa. Etenkin ravintolahinnoissa on huikea ero Suomeen. Kävimme usein paikallisessa kyläläisten suosimassa baarissa nuuhkimassa tunnelmia. Tuoreista appelsiineista puristettu iso mehu ja gin-tonic maksoivat yhteensä 2,5 euroa.
Seurasimme myös Suomen asioita tiiviisti Ylen ja sanomalehtien nettipalvelujen kautta. Ylen Areena oli pettymys - valtaosaa ohjelmista ei voinut seurata ulkomailla. Joulurauhan julistus sentään näkyi, ja uutislähetykset. Paikalliset suomalaiset nörtit kertoivat, että Areenan rajoitukset voi kyllä kiertää, kun tietää konstit.
Talvea pakenevan muistilista
- Laita raha-asiat sellaiseen kuntoon, että kaiken voi hoitaa verkkopankin ja luottokorttien avulla. Sähköisissä laskuissa on tolkkua.
- Asunnon valinnassa ei kannata hutiloida. Internet on täynnä vaihtoehtoja, Teneriffallakin tuhansia asuntoja. Päätä, mitä tarvitset ja haluat ja rajoita etsimisesi siihen. Suomea tai ainakin englantia taitavia välittäjiä riittää.
- Varmista, että asunnossasi on ilmainen wifi-verkko. Ilman sitä yhteydenpito pankkiin ja muihin omaisiin tulee tolkuttoman kalliiksi tai hankalaksi.
- Selvitä sääolot huolella ja ota mukaan vaatteita sen mukaan. Kanariallakin sataa ja keskitalvella on kylmä, joskus vain 15 plusastetta. Lentokoneeseen sallittu 20 kiloa ei ole paljon.
- Tee etukäteen itsellesi ohjelma: tämän ainakin haluan kokea tai tehdä. Pelkkä oleilu ei palkitse.
- Järjestä kodin valvonta Suomessa. Jonkun luotettavan on syytä käydä pari kertaa kuussa tarkastamassa postit ja kastelemassa mahdolliset kukat.
- Hanki etukäteen tarvittavat lääkkeet koko ulkomailla oleskelun ajaksi. Monista lääkkeistä saa korvaukset vain kolmen kuukauden annokseen kerrallaan. Lääkehallinta edellyttää ajoitusta.
- Peruuta ajoissa lehtien tilaukset ja hanki kiinnostavien nettilukuoikeudet. Suomi kiinnostaa.
- Kerro kaikille merkittäville tahoille, että olet pitkään poissa. Silloin hekin voivat ottaa poissaolosi huomioon.
Teksti ja kuvat Matti Sovijärvi