Keräilijöiden uudet sukupolvet tuovat kuitenkin uusia vivahteita siihen, millaisesta taiteesta ihmiset yleisesti ottaen pitävät.
Taidemarkkinoilla ostajien taidemakua on aina kiinnostavaa analysoida. Yleensä samat nimet pysyvät vuodesta toiseen rakastetuimpien taiteilijoiden listalla, vaikka vuosittain aina muutama nuori taiteilija herättää laajemmin keräilijöiden kiinnostuksen. Nuorissa on uutuuden viehätystä.
Yleisesti ottaen ihmisten taidemaku muuttuu kuitenkin hitaasti ja pysyy sukupolvesta toiseen yllättävänkin samankaltaisena.
Taidemarkkinoilla on kaksi erilaista vallitsevaa taidemakua: populaari, johon kuuluvat esittävät ja ”helpommat” aiheet, sekä ei-esittävä, ”vaikeammin selitettävissä” oleva taide.
Taiteen hankinnassa vaikuttaa myös vahvasti sosiaalinen maku eli ihmiset ihastuvat teoksiin, joita ovat esimerkiksi nähneet ystäviensä kodeissa tai lehdissä.
Kiinnostus tietyntyyppisiin teoksiin tai taiteilijoihin voi vaihdella lyhyemmissä ja pidemmissä jaksoissa. Joku taiteilija saattaa nousta valokeilaan esimerkiksi silloin, kun hänen tuotantoaan esitellään laajassa museonäyttelyssä. Parin vuoden kuluttua innostus hänen töihinsä ehkä hiipuu, kunnes alkaa myöhemmin uudelleen kasvaa.
Pidempään näkyviä muutoksia yleiseen taidemakuun saattaa sen sijaan muodostua, kun uudet sukupolvet tulevat taidemarkkinoille.
Taloustilanne vaikuttaa paljon taidemaun muuttumiseen. Suurten pääomien taidemarkkinoilla taidemaku muuttuu nopeammin. Erityisen paljon vaikuttaa yleinen trendiväri. Se näkyy muun muassa sisustuksessa, huonekaluissa ja vaateteollisuudessa. Suomalainen taidemaku on vähitellen muuttunut värikkäämmäksi.
Suomessa on pitkään suosittu latoaiheita taiteessa. Sodanaikainen sukupolvi on nähnyt paljon latomaisemia ja voi kokea ne nostalgisina. Nuorempi sukupolvi ei näin enää koe, sillä muuttoliike maalta kaupunkiin on luonut uudenlaisia sielunmaisemia uusille taiteen keräilijäsukupolville.
Taidemaussa myös eläinaiheet tai poliittiset aiheet vuoroin nousevat ja laskevat.
”Teoksen pitää puhutella”
Nuoremman polven taiteen keräilijä ja maisema-arkkitehti Matti Liski kertoo pitävänsä ei-esittävästä nykytaiteesta ja vahvoista väreistä. Teoksen pitää puhutella, jotta se päätyy hänen kokoelmaansa. Hänen suosikkejaan ovat esimerkiksi Jussi Nivan, Matti Kujasalon, Sami Havian, HC Bergin, Jason Martinin, Leena Nion ja Tiina Pyykkisen teokset.
Liski uskoo, että hän hankkisi enemmän taidetta, jos hänen suosikkitaiteilijoidensa Martinin, Bergin ja Nion työt eivät olisi jo nousseet hänelle liian korkeisiin hintoihin.
”Taide on sosiaalista”
Glorian päätoimittaja Saila-Mari Kohtala ja hänen puolisonsa muotoilija Lincoln Kayiwa myöntävät pitävänsä sekä modernista nykytaiteesta että klassisesta taiteesta.
”Aluksi kokoelman kerääminen oli puhtaasti intuitiivista, mutta nyt, kun kokoelma on isompi, se laajenee myös rationaalisemmilla valinnoilla: mietimme, sopiiko kyseinen teos fiilikseltään kokoelmaamme”, kertoo Saila-Mari Kohtala ja lisää, että heidän kokoelmassaan on paljon teoksia, jotka ovat naistaiteilijoiden tekemiä tai joiden aihe on feminiininen.
Heidän omaan kokoelmaansa kuuluu esimerkiksi taidetta Riiko Sakkiselta, Elina Brotherukselta, Kim Simonssonilta, Katja Tukiaiselta, Kirsti Tuokkolta ja Stiina Saaristolta.
Keräilijäpariskunta allekirjoittaa sanonnan, että mitä enemmän kerää taidetta, sitä enemmän on ystäviä, ja mitä enemmän on ystäviä, sitä enemmän kerää taidetta. Toisin sanoen taide on sosiaalista. ”Tämä on niin totta ja olemme ihan käytännössäkin sen jo huomanneet. Ihmiset haluavat nähdä näitä töitä, joita kotonamme on. Työt herättävät aina runsaasti keskustelua, ne ylevöittävät arjen yläpuolelle ja yhdistävät meitä ihmisinä”, kertoo Saila-Mari Kohtala sanoo.