Mini Cooper käytännöllistyi

Mini Cooper viisiovisena ja dieselmoottorilla kuulostaa niin käytännölliseltä, että herää epäilys, voiko ajatus toimia. Käytännössä viisiovinen Mini jättääkin toivomisen varaa, mutta enemmän jousituksen kuin ovien osalta.

Vuonna 1959 esitelty perinteinen Mini oli joitakin itse tehtyjä one-off-virityksiä lukuun ottamatta aina kaksiovinen ja bensiinimoottorinen.

Alkuperäinen Mini vetosi ennen kaikkea nuoriin, vaikka se oli aikoinaan kaikenlaisten ihmisten kulkuväline. Jopa presidentin rouva Sylvi Kekkonen, joka oli pieni ja fyysisesti heiveröinen ihminen, ajeli vanhoilla päivillään Minillä. 1960-luvun autoilun maailmassa Mini edusti äärimmäistä käytännöllisyyttä, vaikka ralli- ja ratakuskit saivat siitä oivan kilpurin ja popparit Beatleistä lähtien omivat koirankopiksi kutsutun auton Ferrareiden ja Rolls Roycien seuraan – usein erilaisilla psykedeelisillä kuvioilla hippityyliin maalattuna. 

Kun uuden ajan Mini esiteltiin vuonna 2000, sen olemus rakentui enemmän retrohenkisyyteen kuin käytännöllisyyteen, ja pelkästään Minin kansainvälistä asiakaslehteä lukemalla näkee, kuinka trendikkäitä ihmisiä BMW:n omistukseen siirtynyt Mini on siitä lähtien tavoitellut.

Kaksiovisuus on kuitenkin säilynyt perus-Minissä tähän asti. Vasta nyt radiomainoksessa kohkataan, että Minissä näkyy kaksi ovenkahvaa samalla puolella – eihän se voi olla Mini! Countryman-mallissa takaovet on nähty aiemminkin, mutta perus-Minissä ne ovat uutta.

Viisiovisen Mini Cooperin moottorivaihtoehtoihin kuuluu nyt BMW:n tapaan tuplaturbolla ahdettu kolmisylinterinen dieselmoottori, joka laskee alhaisen päästöarvonsa ansiosta Minin hintaa. 

Käyttökelpoinen takapenkki

Minin akseliväliä on pidennetty takaovia ja -tiloja varten vähän päälle seitsemän senttiä. Auton kokonaispituus on kasvanut perusmallista kuusitoista senttiä.

Kun auton pituus on pidennyksestä huolimatta alle neljä metriä, se tuntuu Minin takaovissa: ovet ovat kapeita ja takapenkille pitää pujottautua. Takamatkustajien liikkuminen sisään ja ulos on kuitenkin ratkaisevasti helpompaa kuin kolmiovisessa Minissä.

Liikoja tiloja ei uudenkaan Minin takapenkiltä voi odottaa, mutta auton kokoon nähden takaistuimet ovat varsin käyttökelpoiset. Luulisi että ahtaan näköinen takapenkki on mahdoton paikka, mutta siellä istuu yllättävän hyvin. Istuinkorkeus on järkevä, jolloin jopa aikuisen miehen jaloille on tilaa keskimittaisen kuljettajan ja apukuskin takana.  jalkatilaa on niukasti mutta kelvollisesti toisin kuin kolmiovisessa versiossa, jossa keskimittaisen kuljettajan istuin on melkein takapenkissä kiinni.

Paitsi että retromainen muotoilu tuo 1950-60-luvun perinteitä hauskasti nykyaikaan, se toimii hyvin myös Minin takapenkin kannalta: katto ei onneksi laske taaksepäin niin että se veisi pääntilan takana istuvilta vaan jatkaa alkuperäisen Minin järkilinjaa.

Takapenkin keskipaikka ei sovi kuin enintään lyhyeen tilapäiskuljetukseen, joten käytännössä viisiovinen Mini on neljän hengen auto.

Viisiovisessa Minissä on tavaroille tilaa 278 litraa, jolloin isokin matkalaukku mahtuu mukaan. Takapenkin kahdessa osassa taittuva selkänoja alas kaadettuna tila kasvaa 941 litraan ja Ministä tulee kunnon tavarankuljetin.

Aurinkolasit tarpeen

Viisiovisen mallin ohjaamo on samanlainen kuin perus-Minissä. Minin istuimet ovat kovat etenkin selkänojien osalta. Etuistuinten selkänojat säätyvät BMW:lle ominaiseen tapaan vain portaittain, mikä vaikeuttaa optimaalisen ajoasennon löytämistä tai jopa estää sen. Lisäksi etuistuinten ristiselän tuki on pullea, sitä ei saa säädettyä tarpeeksi litteäksi niille, joille voimakas muotoilu ei sovi.

Minissä on suhteellisen matala, hyvin pysty tuulilasi kaukana kuljettajasta. Muotoilun haittapuolena on se, että häikäisysuojat ovat onnettoman pienet ja silti ne peittävät kohtuuttoman suuren osan näkyvyydestä. Aurinkolasit ovatkin Minin kuljettajalla välttämätön varuste, muuten sillä on hankala ajaa vasten alhaalta paistavaa aurinkoa.

Minissä on samanlainen vilkkuviiksi kuin BMW:n malleissa. Varsinkin jos vaihtaa Minin rattiin toisesta autosta tai tulee tilanne, jossa vilkuttamisen haluaa lopettaa hätäisesti, käy helposti niin että liike menee yli ja suuntavalot vilkuttavat tahattomasti vastakkaiseen suuntaan.

DDC kannattaa hankkia

Ajettavuudeltaan pidennetty Mini on mallin maineen mukainen. Ohjaus reagoi terävästi, vaikka tuntuukin välillä jähmeähköltä. Mini ei turhia kallistele vaan liikkuu vakaasti ja kaarreominaisuudet ovat mainiot. Ajotuntuma on mikroautomainen.

Vaikka Minin suunnittelussa ei käytännöllisyyttä tavoitellakaan, BMW olisi saanut tehdä uudesta mallista mukavamman – onhan valmistajalla emomerkin henkilöautoissa esimerkillistä alustarakentamisen osaamista. Vaikka vaimennus toimii ja auto käyttäytyy hyvin, viisiovisenkin Minin jousitus on kohtuuttoman kova.

Mukavampiakin uusia Minejä on. Ajoin hiljattain edeltävään malliin perustuvaa huippuvarusteltua Cooper S Cabriota, jossa on säädettävä iskunvaimennus, ja ajatutin uutta viisiovista Miniä Cabrion omistajalla.

Koeajon jälkeen molemmat totesimme, että hänen avomallinsa on huomattavasti mukavammin jousitettu ja miellyttävämpi ajaa. Pääsyynä siihen lienee säädettävä iskunvaimennus, Dynamic Damper Control, joka on hyvä ruksata lisävarustelistalta noin 616 euron verollisella hinnalla.

Normaalivauhtisessa ajossa Mini Cooperin kyyti on karua, kuopat eivät lyö läpi mutta meno on aikamoista hytkytystä. Sileänkin näköisellä tiellä Minissä tuntuu jatkuvaa pientä nypytystä. Pahimmillaan alusta suorastaan hyppyyttää kuskia ja matkustajia. Osasyynä lienevät auton kokoon nähden valtavan kokoisilla 17 tuuman vanteilla olevat todella matalaprofiiliset 45-sarjan renkaat – ainakin 16-tuumaisilla vanteilla vastaavaa Mini Cooperia koeajaneet englantilaiskollegat kehuvat auton olevan niillä enemmän edukseen.

Oikein kiemuraisella maantiellä Mini on eniten kotonaan, ja silloin sillä ajaminen voi olla jopa hauskaa. Uuden viisiovisen Minin alusta on kuin rata-ajoon tehty: jousitus ja iskunvaimennus toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niihin kohdistuu painetta. Alusta osoittaa parhaat puolensa vasta kun nopeutta on paljon suhteessa tieprofiiliin tai tienpinnan kuoppaisuuteen. Soratiekuoppien ohella Minin alusta ottaa asuntokatujen pomputkin siististi. 

Dieselin voimavarat riittävät

BMW:n kahdella turboahtimella varustettu dieselmoottori kiertää hyvin, ja 85 kilowatin teho riittää liikuttamaan Miniä pirteästi. Varsinkin alavääntöä riittää ja se on Mini Cooperin hienoimpia puolia. Mutkaisellakin tiellä voi ajella reippaasti isolla vaihteella moottoria huudattamatta, ja Mini vastaa silti terhakkaasti käskyihin. Diesel-Mini tuntuu jopa nopeammalta kuin sen suoritusarvot antaisivat olettaa.

Miellyttävä liikkuminen edellyttää kuitenkin jouheaa kaasun käyttöä, muuten ajamisesta tulee helposti töksähtelevää. Kolmisylinterisen koneen kevyen vauhtipyörän vuoksi kone tukehtuu helposti, jos kierrokset laskevat liian alas.

Dieselin jatkeena oleva kuusivaihteinen manuaalivaihteisto on toimiva mutta lonksahteleva luonteeltaan ja jonkin verran jäykkäliikkeinen. Kuutosvaihde on välitetty niin pitkäksi, että alle 80 km/t nopeuksilla pitää ajaa viitosella.

Moottorin ääni kuuluu aika karkeana Minin ohjaamoon. Tasakaasulla moottori ei pahemmin elämöi, mutta kiihdytyksissä se rutisee kolmipyttyisille ominaisesti. Yhtä hauskalta se ei kuulosta kuin vastaavan kokoinen bensiinimoottori. Myös rengasmelu lisää ainakin 17-tuumaisilla pyörillä äänikuormitusta Mini Cooperin sisällä.

Vastinetta rahalle: Viisiovinen Mini Cooper D on joka suhteessa niin jämäkkä auto, että se tuntuu jopa jäykältä. Normaalialustalla Mini Cooperin kyyti on karua, joten ostajan kannattaa investoida lisävarusteena saatavaan säädettävään iskunvaimennukseen.

Myös vannekoon ja rengasprofiilin valinnassa kannattaa olla maltillinen – 17 tuuman pyörät ovat 1 360 euron hintainen lisävaruste, 15 tuuman vanteet ovat vakiovarusteena. Muutenkin lisävarusteiden kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä Minin hinta nousee niillä helposti poskettomaksi. Takaovet lisäävät Minin käytettävyyttä ja takapenkillä mahtuu istumaan. Dieselmoottorin alhainen hiilidioksidipäästöarvo vähentää autoveroa ja dieselillä varustettuna Mini Cooper tarjoaa perushinnallaan kohtuullisen hyvän vastineen rahalle. 

PLUSSAT

+ Kaarreominaisuudet nopeassa ajossa
+ Puhdikas moottori
+ Kokoon nähden hyvät takaistuimet

MIINUKSET

- Normaalivauhtiin turhan kova alusta
- Kova rengasmelu maantieajossa
- Huonot häikäisysuojat ja vilkkuviiksi

TEKNIIKKAA

Juha Partanen