Huutokaupoissa on realisoitu viime aikoina monia hienoja kokoelmia. Taide- ja designkokoelmien ohella on myyty muun muassa kiinalaista antiikkia ja jopa saamelaispuukkokokoelma.
Kokoelmista osa on tullut kuolinpesistä ja osa on realisoitu siksi, että rahaa on tarvittu muihin tarkoituksiin. Vaikka esineet menevätkin kiertoon keräilijöille, usein vaivalla kerätyn kokoelman hajoaminen on valitettavaa.
Aika harvoin huutokauppayhtiöt mainostavat kohteitaan sillä, että ne ovat kuuluneet sen ja sen tunnetun keräilijän kokoelmiin. Ehkä perikunta ei myöskään halua tätä tietoa julkistaa – ikään kuin sellaisen kokoelman realisointi olisi jotenkin hävettävää.
Jos kyseessä on alan tunnettu keräilijä, hänen nimensä yhdistäminen myytäviin teoksiin nostaa todennäköisesti niiden arvoa. Ostaja kokee saavansa lisäarvoa siitä, että teos on kuulunut johonkin arvovaltaiseen kokoelmaan. Lisäksi se antaa varmuutta siitä, että kohteet ovat aitoja – mitä se ei kuitenkaan takaa, mutta lisännee todennäköisyyttä tai ainakin uskoa siihen, että työt ovat aitoja.
Alkuvuodenkin aikana on ollut myynnissä monta kokoelmia. Esimerkiksi Hagelstamin helmikuun kuukausihuutokaupassa myytiin iso määrä Christina Snellmanin värikylläisiä töitä ja aika mukavin hinnoin. Kallein, öljyvärityö Kukkia vuodelta 1990, maksoi huutomaksuineen noin 2 500 euroa.
Kaksi sukupolvea
Vuonna 2014 kuolleen Christina Snellmanin muistonäyttelyn töitä oli myynnissä 56 kappaletta, ja niille riitti kysyntää. Myyntituotto meni Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitolle. Myynnissä oli myös hänen isänsä Eero Snellmanin töitä noin 15 kappaletta. Saman verran huutokaupattiin Nikolai Lehdonkin töitä. Lempääläisen Huutokauppahuone Aleksin seuraavassa huutokaupassa 20.3. on puolestaan tarjolla muun muassa toistakymmentä Olli Joen työtä.
Vaikka monien taiteilijoiden töiden hinnat ovat laskeneet viime vuosina, päinvastaisiakin esimerkkejä on. Yllätyshinta maksettiin Hagelstamin huutokaupassa esimerkiksi Juhani Palmun öljyvärityöstä, jossa oli hänelle tyypillinen pohjalainen pihapiiri. Tämä 2002 signeerattu työ on kooltaan tavanomaista pienempi eli 33x44 cm, mutta siitä maksettiin huutomaksuineen yli 2 000 euroa eli lähtöhinta viisinkertaistui.
Ristiriitoja taiteilijana herättänyt Juhani Palmu on ollut jo pitkään poissa julkisuudesta.
Myös Sam Vannin öljyvärityöstä vuodelta 1952 maksettiin aika kova hinta eli noin 9 000 euroa.
Sotaa matoissa
Helanderin huutokaupassa 5.-6.3. oli myynnissä itämainen matto, jonka tyyppisiä Suomessa harvoin näkee. Kysymyksessä on afganistanilainen käsin solmittu matto, jossa on sota-aihe. Näitä mattoja alettiin ensimmäisen kerran tehdä 1980-luvulla, jolloin Neuvostoliitto kävi sotaa Afganistanissa.
Mattojen kuvioihin laitettiin kranaatteja, AK-47-kivääreitä, helikoptereita jne. Toisinaan ne olivat hyvin selkeitä – toisinaan taas niitä oli vaikea tyyliteltyinä äkkisilmäyksellä erottaa vanhoista, perinteisistä kuvioista.
Näitä sota-aiheisia mattoja myytiin mm. Afganistanissa taisteleville joukoille. Aluksi venäläisille, mutta myöhempien sotien ja rauhanturvaamistoimien yhteydessä myös läntisille sotilaille, ja niinpä niitä on myynnissä myös kansainvälisissä mattohuutokaupoissa.
Hinnat eivät yleensä ole kovin korkeita. Ne lähtevät sadasta eurosta, joskin joistakin harvinaisista on maksettu tuhansiakin euroja.
Nämä matot ovat siis yleensä afganistanilaisia, mutta monet niistä ovat afgaanipakolaisten tekemiä esimerkiksi Pakistanissa. Onpa kansainvälisillä markkinoilla nähty myös persialaisia mattoja, jotka on taidokkaasti tehty, ja joissa on kuvattuna amerikkalaisia B-52-pommikoneita.
Jotkut saattavat spekuloida näiden sota-aiheisten mattojen mahdollisella hinnannousulla, mutta ainakaan vielä ei ole ollut näköpiirissä laajempien keräilijäpiirien innostusta näitä mattoja kohtaan. Helanderilla myydystä matosta maksettiin huutomaksuineen noin 180 euroa.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.