Kevään viimeisissä arvohuutokaupoissa myytiin useitakin Fabergén esineitä, joista kiehtovin lienee pieni munariipus. Se löytyi komerosta Turun seudulta ja maksoi Helanderin kesäkuun huutokaupassa yli 5 000 euroa.
Helanderilla myyty venäläisen jalokivitalon Fabergén pieni, upea kulta/timantti/emaliriipus löytyi Turun läheltä komerosta rihkamatavaroiden seasta. Pienestä emalivauriosta huolimatta hinta huutomaksuineen nousi yli 5 000 euron.
Helanderilla oli myynnissä myös kaksi Fabergén valokuvakehystä, jotka ovat suomalaisen Fabergé-hopeasepän Anders Nevalaisen puusta ja hopeasta valmistamia. Ne myytiin erillisinä, mutta vahinko on, jos ne päätyivät eri osoitteisiin. Yhteishinta huutomaksuineen oli noin 6 500 euroa.
Eri keräilykohteiden hintoja on turha vertailla keskenään, koska keräilijöiden motiivit ja intressit ovat niin erilaisia. Silti hinnanmuodostusta voi päivitellä.
Helanderilla myytiin esimerkiksi monialataiteilija Martti Innasen öljyvärimaalaus Hollolan turvemäki, Vanha äitee vuodelta 2000 noin 3 600 eurolla, jolla olisi saanut esimerkiksi toisen Fabergén valokuvakehyksen. Tai esimerkiksi 10 Arthur Heickellin maalausta ja vielä Elias Muukan hienon öljyvärityön kaupan päälle. Toki Innasen työ oli hauska – naivistinen – tämä taidesuuntahan sopii Innaselle kuin pelargonia mummon akkunalle.
Venäläisantiikki myy
Venäläinen antiikki ja taide menivät loppukevään huutokaupoissa jopa yllättävän hyvin kaupaksi, vaikka ostajien pelättiin hupenevan erilaisten kriisien myötä. Myös suomalainen huippu-design kiinnosti keräilijöitä, kun taas keskitason kohteita – niin designia kuin maalauksiakin - on saanut jopa aiempaa halvemmalla.
Aiemmin jännitettiin, miten antiikin ja taiteen venäläisostajat reagoivat ruplan arvon romahtamiseen. Ruplahan on sittemmin kokenut arvon nousun, ja koska myös muunkin maalaiset keräilijät himoitsevat tsaarinajan arvoesineitä, pelättyä – tai odotettua – kysyntälamaa ei tullut.
Keväällä oli myös joitain merkkejä siitä, että Venäjältä voisi alkaa tulla mm. Suomen arvohuutokauppoihin myyntiin joitakin antiikkiesineitä, mutta jos tuli, kyse oli harvinaisista yksittäistapauksista, ja myynnin syyt olivat jossain muussa kuin länsivaluuttojen ansaitsemisessa.
Sitä paitsi käynti toukokuussa moskovalaisissa antiikkiliikkeissä vahvisti käsitystä, että sieltä ei ainakaan ole täkäläisille markkinoille tulossa tavaraa länsivaluuttojen toivossa, koska rahakkaita ostajia näkyi olevan liikkeellä, ja hinnat olivat suomalaisiin verrattuna jopa kaksin- tai kolminkertaiset – oli kysymys sitten venäläisestä tai länsimaisesta antiikista.
Niinpä sekä Bukowskisin että Hagelstamin kevään arvohuutokaupoissa myyttiin monia venäläiskohteita jopa moninkertaisella hinnalla lähtöhintaansa nähden. Pitkästä aikaa tarjolla oli mm. venäläisiä trompe l´oeil -hopeaesineitä. Niissähän näkyy hyvin hopeasepän taidokkuus, kun tämä tekee jotain toista materiaalia mahdollisimman tarkoin muistuttavan hopeaesineen.
Bukowskisin Tukholman huutokaupassa oli myynnissä hopeinen neulatyyny ja varsin harvinainen suomalainen trompe l´oeil -esine, hopeatuoppi Viipurista 1930-luvulta.
Bukowskisin Helsingin huutokauppa sujui nettihuutokauppana ilmeisesti odotettuakin paremmin. Venäläiskohteiden hyvästä myyntimenestyksestä on erityisesti nostettava esille Vladimir Makovskin eloisa öljyvärityö Hääkulkue, joka myytiin runsaalla 343 000 eurolla.
Hagestamin Modern-huutokaupassa toukokuun lopulla varsinkin keramiikkatöiden suuri suosio jatkui, ja niin Rut Brykin kuin Birger Kaipiaisenkin työt menivät hyvin kaupaksi.
Helanderilla myytiin myös poikkeuksellisesti kopio kuuluisan tanskalaisen designerin Poul Henningsenin PH Artichoke -kattovalaisimesta korkeudeltaan 90 cm. Aitojakin on ollut harvoin myynnissä huutokaupoissa, ja niistä on maksettu useita tuhansia euroja. Uusia jäljitelmiä myydään kansainvälisillä verkkosivuilla alimmillaan jopa 300 euron hintaan. Helanderilla sellainen maksoi huutomaksuineen noin 400 euroa.
Netin kautta Ruotsista
Nettihuutokauppojen suosion kasvu on johtanut myös siihen, että yhä useampi suomalainen ostaa keräilytavaroita Ruotsista. Tukholman arvohuutokauppojen lisäksi kannattaa välillä katsoa myös, mitä muualla maassa järjestettävissä arvohuutokaupoissa on tarjolla. Niissäkin liikkuu jatkuvasti suomalaisia esineitä. Esimerkiksi Uppsala Auktionskammaren huutokaupassa 9.-12.6. oli tarjolla useita A.W. Finchin Iris-keramiikkatöitä.
Iris-tehtaan tuotteet ovat keräilijöiden himoitsemia mm. erikoisen värityksensä ja jugend-tyylin ansiosta. Alfred William Finch oli alkujaan belgialainen – kuten Uppsalan huutokauppakamarin esittelyssäkin korostetaan – mutta muutti1897 Iris-keramiikkatehtaan johtajaksi Porvooseen kreivi Louis Sparren kutsumana. Kun tehdas sitten suljettiin, Finch muutti Helsinkiin ja toimi mm. Taideteollisen koulun keramiikkalinjalla opettajana.
Iris-keramiikkaa ei ole paljon näkynyt Ruotsin keräilymarkkinoilla. Nyt myyntiin tulleilla tuotteilla on hieno provenienssi: Ne ovat alkujaan Thorsten Bolinderilta (1867‑1903), joka työskenteli kirjanpitäjänä Iris-tehtailla kreivi Louis Sparren alaisena, ja häneltä ne periytyivät Marika-tyttärelle, jolta ne peri hänen poikansa Herrick Baltscheffsky, joka kuoli viime vuonna professorina.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.