Tyhjä akku ei ollut takavuosina kummoinenkaan pulma. Ajopelin sai käyntiin naapurin omasta autostaan antamalla apuvirralla tai työntämällä. Nykyautoissa on viisainta jättää apuvirta ammattilaisen huoleksi ja turvautua osaavaan apuun.
Tuttu juttu kiireisenä arkiaamuna. Töihin pitäisi päästä, mutta ajopeli ei inahdakaan virta-avaimesta tai käynnistysnapista.
Alkutalven ensimmäinen lumimyräkkä yllättää aina autoilijat, mutta hyvänä kakkosena tulee kuin huomaamatta tyhjentynyt akku. Se on nykyautoissa todella kovilla, sillä virtaa nielevät käynnistyksen ohella muun muassa lisälämmittimet, jotka usein ajastetaan lämmittämään moottori ja sisätilat ennen liikkeellelähtöä. Tien päällä virtaa kuluttavat puolestaan ajovalot, täysillä puhaltava lämmityslaite sekä monet erilaiset sähkölämmittimet.
Kovan virrankulutuksen lisäksi ongelmia aiheuttavat etenkin talvisin myös toistuvat lyhyet ajomatkat. Kylmä akku vastaanottaa huonosti auton laturin tuottamaa virtaa ja jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, ettei akussa ole enää potkua auton käynnistämiseen.
Tyhjä akku yleinen pulma
Edellä kuvatut tilanteet ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi myös Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalaiselle. Vielä useammin niihin törmäävät liiton tiepalveluammattilaiset.
"Akkuongelmat ovat yksi autojen yleisimmistä tiepalvelutarpeen aiheuttajista", Vesalainen toteaa.
Takavuosina pulma korjaantui joko työntöavulla tai toisesta autosta kaapeleiden avulla annetulla apuvirralla. Nykyautoissa se on kuitenkin jo konstikkaampaa eikä alan kokeneen ammattilaisen mukaan edes järkevää.
"Autoissa on tänä päivänä todella paljon vaurioherkkiä komponentteja. Siksi emme enää anna apukaapeliohjeistusta. Emme myöskään suosittele niiden omatoimista käyttöä", Vesalainen toteaa.
Kaskovakuutus kätevin apu
Autoliiton kokeneen ammattilaisen perusohje onkin selkeä.
Jos auton käyttöohjeesta ei löydy ohjeistusta apukaapeleiden kytkentään ja apuvirran käyttöön, sitä ei kannata myöskään kokeilla. Internet on toki täynnä erilaisia kytkentä- ja käynnistysohjeita, mutta vahingon sattuessa lysti voi olla kallista.
"Vahingon sattuessa maksettavaksi voivat tulla paitsi oman myös toisen auton korjauskulut. Vakuutusyhtiöt eivät useinkaan korvaa omatoimisesti annetun apuvirran aiheuttamia teknisiä vaurioita", Vesalainen muistuttaa.
Apukaapeleiden kaivamista parempi vaihtoehto on tarkastaa, kuuluuko kaskovakuutukseen tai johonkin muuhun ajo- tai liikkumisturvavakuutukseen myös hinaus- ja käynnistysapu.
"Näin paikalle saa osaavan ammattilaisen, joka laittaa auton käyntiin tai kuljettaa sen tarvittaessa lähimmälle korjaamolle", Vesalainen vinkkaa.
Maltti kuuluu olevan valttia myös talvisäilössä olleen ja kenties jo museoikään varttuneen harrasteauton kohdalla. Niissä riskinä ei ole niinkään virtaa tarvitseva, vaan sitä antava auto.
"Vähimmällä vaivalla pääsee, kun harrasteauton akkua latailee pari kertaa talvisäilytyksen aikana. Mikäli auton tekniset ratkaisut sen sallivat, kannattaa 1980-luvun ja sitä vanhempien autojen akku irrottaa seisontakauden ajaksi korroosioriskin pienentämiseksi", itsekin harrasteauton omistava Vesalainen opastaa.
Timo Sormunen
