Renault Clion hinta on kohdallaan

Renaultin Clio-malliston lähtöhinta laski syksyllä todella kilpailukykyiselle tasolle. Samaan aikaan Clio tuli saataville automaattivaihteistolla. Tuloksena on pääosin kelpo auto, mutta talviajossa Clion ikkunat huurtuvat ainakin automaatti-ilmastoinnilla varustetussa versiossa.

Renault Clio uusiutui pari vuotta sitten, kun mallin neljäs sukupolvi esiteltiin ja sen yhteydessä Cliosta tuli ensi kertaa myös Sport Tourer -niminen farmarimalli. Vuonna 1990 ensi kertaa esiteltyä Clio oli siihen mennessä myyty yli 11,5 miljoonaa autoa.

Suomessa, missä farmariautot ovat erityisen suosittuja, Clio Sport Tourer on vaikuttanut ratkaisevasti uuden mallin suosioon. Viime vuonna Clion myynti kaksinkertaistui farmarimallin ansiosta ja syksyllä mallisto täydentyi EDC-automaattivaihteistolla varustetuilla versioilla.

Automaatti-Cliossa on turboahdettu  kolmisylinterinen TCe 120 -bensiinimoottori ja yhdistelmän saa kumpaankin korimalliin, sekä hatchbackiin että Sport Tourer
-farmariin. Viistoperäisen viisiovisen TCe 120 EDC-automaatti-Clion hinta jää muutaman satasen alle 20 000 euron, Sport Tourer on tuhat euroa kalliimpi.

Jämäkkä alusta töpöttelee

Nykyinen Clio ei ole lainkaan hassumpi ajettava. Sen alusta on nykymuodin mukaisesti jämäkkä, mutta Cliossa on elastisuutta, jonka ansiosta kuljettajalla säilyy hyvä tuntuma tiehen silloinkin kun pito on heikko.

Oikein hyväpintaisilla teillä Clio kulkee nätisti ja alusta ottaa kuopat nätisti. Mukavuusmielessä tiukka alusta on kuitenkin väärällä tavalla napakka: epätasaisuudet aiheuttavat helposti jatkuvaa pientä tärinää ja hypähtelyä, meno tuntuu töpöttelevältä.

Renault Clion ohjaus on miellyttävä yhdistelmä kevyttä vaivattomuutta ja tuntoa. Taajamissa Clio on kepeä käänneltävä ja sopii varmasti hyvin myös naiskuljettajien käsiin, mutta yhdentoista metrin kääntösäde kertoo, että mikään erityisen ketterä auto Clio Sport Tourer ei ole. Maantieajossa Clio on riittävän suuntavakaa.

Clion maavara on vain 12 senttiä, joten kovin huonoille mökkiteille se ei paras mahdollinen valinta. 

Peräpäässä lisäpituutta

Suunnittelija Yohann Oryn designiksi mainostettu Clio Sport Tourerin uusi muotoilu on onnistuneesti sekä persoonallinen että tyylikäs. Lopputulos on mittasuhteiltaan tasapainoisempi kuin samantyylisessä Honda Civic Tourerissa.

Sport Tourerin akseliväli on samanpituinen kuin hatchbackissä, mutta peräosaan takapyörien taakse on tullut lisäpituutta niin että takaylitys on reilut 20 senttiä hatchbackiä pidempi.

Ikääntyneille ihmisille uusi Clio ei sovi, sillä hyvin viistot A-pilarit tuulilasin reunoilla tekevät Renault´n matkustamoon pujottautumisen työlääksi kankeasti liikkuville. Kuljettajan puolella ei ole myöskään kauhukahvaa oven yläpuolella ratin taakse istumista ja sieltä poistumista helpottamassa. 

Lukitsee itse itsensä

Clion kojelauta on hyvin riisuttu. Kuljettajan edessä on vain kaksi pystysuuntaista mittaria, kierroslukumittari ja omituisen suurikokoinen polttoainemittari. Nopeus näkyy niiden välissä numeroina. Vedenlämpömittari puuttuu, kylmästä koneesta ilmoittaa vain sininen varoitusvalo.

Istuinlämmittimien kytkimet ovat istuimen ulkoreunassa hankalassa paikassa, käsi ei tahdo mahtua penkin ja oven väliin. Varsinkin kun kytkimet liikkuvat nihkeästi vain hieman ja kytkeytyminen jää helposti arvailun varaan, lämmitin on hyvä laittaa päälle ennen kuin lähtee ajamaan.

Istuinlämmittimelle on vain pois/päällä-kytkin. Istuin lämpiää kyllä nopeasti, mutta lämmitys on sen verran tehokas, että istuimen kerran lämmettyä ajon aikana on tultava toimeen ilman sitä. Useampia lämpövaihtoehtoja ei ole.

Muuten Clion hallintalaitteet ovat hyvin käsillä.

Clion lukituksessa on ärsyttävä piirre: usein kun käveli poispäin autolta ja oli jättänyt sen lukitsematta hakeakseen Cliosta hetken kuluttua tavaroita, Renault lukitsi itsensä automaattisesti – nähtävästi siksi, kun avain etääntyi kauemmaksi autosta.

Kohtuuhyvät tilat

Sport Tourer -muodossa Clio on kasvanut alkuaikojen 3,7-metrisestä superministä Golf-kokoluokan 4,2 metriä pitkäksi autoksi. Ulkoinen vaikutelma näyttää yhtä pitkältä kuin kilpailijoiden 4,5-metrisissä farmareissa Seat Leonissa, Volkswagen Golfissa, Honda Civicissä tai Peugeot 308:ssa, vaikka todellisuudessa Sport Tourer on niiden hatchback-mallien pituinen. Skoda Fabian uusi farmarimalli on hyvin samankokoinen, vain sentin Clio Sport Toureria lyhyempi. Ajossa Fabia kuitenkin tuntuu selvästi enemmän pikkuautolta kuin Clio. 

Clion etuistuimet ovat varsin mukavat ja auton kokoon nähden Renault´n takapenkkikin on kelvollinen. Keskimittaisen kuljettajan taakse mahtuu toinen samankokoinen mies ja lyhyen kuljettajan takana voi istua jo kohtuullisen hyvin. Kun istuinkorkeus takana on järkevä, pääntila riittää kyllä normaalimittaisille mutta koripalloilijoilla voi tehdä tiukkaa.

Tavaratilaa Sport Tourerissa on 443 litraa, josta 85 litraa on välipohjan alla. Kuten monissa muissakin nykyisissä monikäyttöautoissa Clion etumatkustajan istuimen selkänojan voi kääntää alas, mikä mahdollistaa lähes 2,5 metriä pitkien tavaroiden kuljettamisen silloin kun ne ovat tarpeeksi kapeita mahtuakseen kuljettajan viereen.

Huurtuvat ikkunat kiusana

Koeajoviikolle sattuneet pakkassäät paljastivat Clio selvästi huonoimman puolen. Koeajoauto oli varustettu yli 850 euron hintaisella Ease-paketilla, johon kuuluvalla automaatti-ilmastoinnilla oli usein vaikeuksia pitää Clion ikkunat läpinäkyvinä. Takapenkkiläiset eivät yleensä nähneet mitään sivuilleen, mutta myös etusivuikkunat ja jopa tuulilasi huurtuivat helposti ilmastoinnin automaattiasennossa.

Clion säädöissä on oma asentonsa tuulilasin sulattamiseen, mutta voimakas puhalluskaan ei tahtonut saada tuulilasia kirkkaaksi samaan tahtiin kuin monissa kilpailevien merkkien malleissa eikä muissa autoissa erityistä ikkunapuhallusta yleensä tarvitse käyttää ajon aikana – Cliossa joutui eikä sekään tahtonut aina auttaa. Liekö kysymys ilmavirran huonosta suuntautumisesta, tuulilasin ympäristön muotoilusta vai mistä, se jäi selvittämättä. Muutenkaan Clion lämmityslaite ei jättänyt erityisen vakuuttavaa kuvaa tehokkuudestaan.

Automaatti toimii hyvin

Clion kuusivaihteinen kaksoiskytkintyyppinen EDC-automaattivaihteisto toimii hienosti. Se vaihtaa pehmeän huomaamattomasti, käyttää hyvin moottorin voimavarat ja reagoikin kohtuullisen hyvin kaasupolkimen liikkeisiin, vaikka joskus vaihteistolta toivoisi hieman nopeampaa reagointia. Jäisillä keleillä automaatin saa sopivalla kaasunkäytöllä helposti vaihtamaan isommalle niin että pyörät eivät turhan sudi liian äkäisissä kiihdytyksissä.

Clio liikkuu 120-hevosvoimaisella turboahdetulla bensakoneella pirteästi. Kone kiertää 6000:een asti, jolloin se kuulostaa rääkätyltä pikkukoneelta, mutta se vääntää mainiosti myös alakierroksilla. Tasakaasulla kolmisylinterinen moottori on hiljainen, voimalinjasta ei kuulu kuin hieman jurinaa. 

Vastinetta rahalle: Renault Clio Sport Tourer -malliston hinnat lähtevät 14 980 eurosta, jolla saa yli 4,2 metriä pitkän farmariauton 75-hevosvoimaisella 1,2-litraisella bensakoneella. Se kuulostaa edulliselta. Koeajetun automaattimallin reilun 20 000 euron hinta nostaa Clion paljon kovemmin kilpaillulle tasolle, mutta muutamista miinuspuolista huolimatta kokonaisuus ei ole hassumpi.

PLUSSAT

+ Kokoon nähden hyvät tilat
+ Hyvin toimiva automaattivaihteisto
+ Vaivaton ajettavuus

MIINUKSET

- Ikkunat huurtuvat talviajossa
- Istuinlämmittimien huonot kytkimet
- Vedenlämpömittari puuttuu

TEKNIIKKAA

Juha Partanen