Hyogun alueella, Honshun saarella Japanissa kasvaa äärimmäisen arvokas tuotantoeläin. Tämä tajima-gyu-rotuinen nauta tunnetaan paremmin nimellä kobe- tai wagyuhärkä. Kobe viittaa lihan tuotantoalueeseen ja wagyu tuotantotapaan.
Tosin jälkimmäinen nimistä on harhaanjohtava, sillä se tarkoittaa kirjaimellisesti japanilaista nautaa. Kaiken lisäksi nimeä ei ole suojattu, joten ravintoloiden listoilla näkyy melko yleisesti ”wagyuhärkää” pihvinä tai jopa hampurilaisessa.
Koska aidon kobe-lihan kilohinta huitelee 300 euron paremmalla puolella, sen jauhaminen hampurilaispihviin olisi melkoinen kulinaarinen törsäys. Monille on tuttu tarina sakea juovista kobe-naudoista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Sitä vastoin harjaaminen ja rauhoittava japanilainen musiikki kuuluvat nautojen päiväohjelmaan.
Wagyulihan erikoisuus on sen runsaassa marmoroinnissa, joka Japanissa tunnetaan nimellä shimofuri, sekä erityisesti rasvan rakenteessa. Rasvan erikoisuus on sen ihmiskehon lämpötilaa alhaisempi sulamispiste. Niinpä tästä lihasta puhuttaessa sanonta ”sulaa suuhun” on kirjaimellisesti totta. Rasvassa on myös aivan omanlaisensa koostumus, joka tuo lihaan sen upean ominaismaun.
Aito wagyuliha saadaan joko kastroiduista häristä tai poikimattomista lehmistä ja se on saanut ravinnokseen ainoastaan paikallista viljaa ja ruohoa. Teuraspainoiset naudat ovat korkeintaan 470 kilon painoisia. Jokaisella naudalla on 10-numeroinen identifikaatiokoodi, joka myös lihan myyjän täytyy pystyä esittämään.
Waguylihan tuotantomäärä on vain 3 000 eläintä, joista Euroopan markkinoille saadaan vuosittain parisensataa. Suomessa tätä harvinaista herkkua tarjoaa vain muutama ravintola.
Mikäli päädyt hankkimaan palasen tätä huippukallista lihaa, sitä kannattaa maistaa sashimina eli raakana ja ohuina siivuina, päälle hieman suolankukkaa. Mikäli päädyt paistamaan lihan, tee se hyvin kevyesti.
Kumppaniksi wagyuliha ansaitsee laatuviinin, joten valitsin seuralaiseksi tällä kertaa hieman hintavamman klassikon Ranskasta. Saint-Emilionin viinit ovat klassista Bordeaux’ta. Saint-Emilionin päärypäle on Merlot.
Chateau Tour de Peyronneau tulee melko pieneltä tuottajalta, joka on keskittynyt luomutuotantoon. Tilan perusti vuonna 1759 Jean Lavau ja nykyisin tilaa hoitaa jo saman suvun 8. polven edustaja Pierrick Lavau.
Viini on saanut kypsyä ranskalaisissa tammitynnyreissä puolentoista vuoden ajan ja se onkin nuorena melko tanniininen. Alkossa oli vielä hetki sitten myynnissä vuosikerran 2009 pulloja, jotka olivat jo alkaneet miellyttävästi kehittyä. Nyt myynnissä oleva 2012 vuosikerta hyötyisi muutaman vuoden lisäkypsytyksestä ja kestää kellarissa helposti 10-15 vuotta. Jos nautit viinin nyt, anna sen dekantoitua pitkään.
Kolme aterialle
559867, Heidsieck Monopole Rosé Top Brut, Ranska, 11,89 e, (0,2l)
Uutuus roseesamppanja, josta sopivasti kaksi lasillista aperitiiviksi.
- Aperitiivi
497677, Château Batailley 2011, Ranska, 52,50 e
Kuuluisa bordeaux’lainen, jota erikoiserä Alkossa.
- Wagyuhärkä
110927, Nikka Miyagikyo Single Malt 10 Years Old, Japani, 84,50 e
Laadukas japanilainen mallasviski.
- Japanilaisia haikuja
Kolme edullista
426024, Biokult Organic Zweigelt Rosé 2014, Itävalta, 5,99 e (0,375l)
Kuiva rosee puolikkaassa pullossa.
- Kesäinen salaatti
486487, Tommasi Chiaretto Rosé 2014, Italia, 9,99 e
Laatutuottajan kuivahko rosee Gardajärven rannoilta.
- Puistopiknikille
484487, Ca'di Rajo Rose Frizzante, Italia, 8,98 e
Kuohuva ja makeahko rosee.
- Mansikoille
Kokeile myös
606852, Hakutsuru Tanrei Junmai Sake, Japani, 6,57 e (0,18 l)
Pienessä lasipullossa myytävä puolikuiva sake.
- Miso-keitto
637124, Kura no Machi Tokubetsu Junmai Ginjo Sake, Japani, 5,61 e (0,3l)
Kiillotetusta riisistä valmistettu kevyen mausteinen sake.
- Sushi
670377, Hakutsuru Superior Junmai Ginjo Sake, Japani, 24,50 e
Junmai-merkintä kertoo, ettei sakeen ole lisätty alkoholia.
- Lohisashimi