Tuleva vuosi on todennäköisesti aiempiakin jännittävämpi niin keräilijöille kuin huutokauppojen pitäjille. Jatkuuko kiinnostus vintagea kohtaan? Miten ruplan voimakas heikkeneminen näkyy venäläisen taiteen ja antiikin kysynnässä ja tarjonnassa? Jatkuuko huutokauppa-alan keskittyminen ja laajeneminen yli maiden rajojen?
Nettikauppa näyttää tulevan antiikki- ja vintage-myynnissäkin yhä tärkeämmäksi. Se merkitsee samalla kansainvälistymisen lisääntymistä muun kaupan tapaan, mikä puolestaan johtaa alan keskittymisen jatkumiseen Pohjoismaissa: isot tulevat yhä vahvemmiksi ja monikansallisiksi.
Niin keräilijöille kuin joillekin myyjille se merkitsee mm. pääsyä yhä laajemmille markkinoille entistä helpommin. Toisille myyjille ja huutokaupan pitäjille se merkitsee puolestaan kutistuvia markkinoita – ehkä jopa kuoliniskua.
Bukowskisin lähteminen nettikauppaan perustamalla Bukowskis Marketin muutama vuosi sitten merkitsi aikamoisen muutoksen alkua keräilytavaroiden Pohjoismaisessa kaupassa: Bukowskis Marketiin syötettiin myyntikohteita yhtiön aiemmin ostamista huutokauppayhtiöistä eri puolilta Ruotsia samoin kuin Helsingistäkin. Samalla luotiin logistiikkajärjestelmä näiden kohteiden välille, jolloin vaikkapa suomalaisostaja saa Norrköpingissä myyntiin pannun esineen noudettua yhtiön Helsingin toimipisteestä kohtuullisen toimitusajan sisällä.
Perässähiihtäjiä on
Monet muutkin ruotsalaiset huutokauppatalot ovat alkaneet järjestää kuljetuspalveluja Suomeen. Näin tekee esimerkiksi Stockholms Auktionsverkin Magasin 5 -nettihuutokauppa.
Toki kuljetuksista joutuu maksamaan mm. tavaran koon perusteella. Tämän takia säilyvät myös monet kansalliset ja paikalliset huutokaupat. Toinen niiden olemassaoloa puoltava merkittävä syy on se, että maalausten tai keräilyesineiden ostaminen pelkästään nettikuvan ja myyjän muutaman rivin pituisen selostuksen perusteella voi olla aika riskaabelia: kuva voi kaunistella kohdetta jopa melkoisesti, ja kuvaileva selostus on usein varsin ylimalkainen.
Keskittyminen jatkuu
Pohjoismaiden vanhin huutokauppatalo Stockholms Auktionsverk (perustettu 1674) myytiin syksyllä isolle tanskalaiselle huutokauppayhtiölle Lauritz.comille, joka on iso nimenomaan nettihuutokauppojen järjestäjänä. Se on myös kasvuhakuinen päätellen siitä, että vastikään se hankki omistukseensa Etelä-Ruotsin markkinajohtajan Helsingborgs Auktionsverkin. Samalla se profiloituu nykyisestä kaiken kauppaajasta enemmänkin arvotavaroiden välittäjäksi.
Näin tanskasalaisyhtiö on noussut lyhyessä ajassa Ruotsin huutokauppamarkkinoiden kärkeen. Alueelliset yhtiöt toki jatkavat omilla nimillään ainakin toistaiseksi järjestäen myös omia huutokauppojaan, mutta niiden nettihuutokaupat lyödään todennäköisesti jollain aikavälillä yhteen, ja sillä on suuri merkitys Ruotsin, Tanskan ja lopulta varmaan myös Suomen nettihuutokauppakäyttäytymiselle: tarjonta lisääntyy melkoisesti, joskin samalla myös kilpailu kiinnostavista kohteista.
Tämä kehitys ja siihen vastaaminen on tuhannen taalan kysymys myös suomalaisille antiikki- ja keräilyalan huutokaupoille.
Ruplan alamäki
Venäjän ruplan arvo on tämän vuoden aikana puolittunut, ja näyttää siltä, että luottamus ruplaa kohtaan ei ole ainakaan kohenemassa. Vaikka tosi rikkailla on yhä niin ruplia kuin eurojakin yllin kyllin sijoittaa vaikkapa antiikkiin, joku vaikutus kysyntään on varmasti sillä, että venäläisen antiikin hinnat lännessä ovat kallistuneet ruplissa mitaten melkoisesti.
Mutta entä sitten vaikutus tarjontaan? Vaikka antiikin maastavienti Venäjältä ilman lupia on kiellettyä, tavaraa kuitenkin kulkee rajan yli molempiin suuntiin luvatta. Voisi kuvitella, että joillakin on houkutus tuoda Venäjältä antiikkia lännen markkinoille ostamalla niitä ruplilla ja myymällä länsivaluutalla.
Arvohuutokaupoissa on ollut jatkuvasti tarjolla venäläisiä maalauksia ja antiikkiesineitä, ja kyllä kauppakin on yhä käynyt. Tosin ostajista ei läheskään aina tiedä, ovatko he Venäjältä vai lännestä, koska länsimaissa on paljon venäläisen antiikin ja maalaustaiteen keräilijöitä. Jotain viitteitä kysynnän laimenemisesta voi ehkä aistia, vaikkakin esimerkiksi Bukowskis kehui joulukuun huutokauppansa hienoja hintanoteerauksia erityisesti venäläisen kuvataiteen osalta.
Myyjät ylioptimistisia
Ja myytiinhän Bukowskisin Helsingin huutokaupassa esimerkiksi Ivan Schrederin pronssiveistos Pietari Suuresta noin 43 000 eurolla. Hienostunut Fabergén emalinen savukerasia maksoi melkein 20 000 euroa. Esineen tekijä on suomalaissyntyinen työpajamestari Henrik Wigström.
Toisaalta voidaan todeta, että Bukowskisin Helsingin joulukuisessa huutokaupassa oli myynnissä 21 venäläisen taiteen myyntikohdetta, ja niistä 11 jäi myymättä. Venäläisen taidekäsityön osalta myyntiprosentti oli parempi: 71 kohteesta 28 jäi myymättä. Jos näitä lukuja vertaa vuoden takaiseen huutokauppaan, niin taidekäsitöiden myyntiprosenteissa ollut juurikaan eroa, mutta venäläisen taiteen myyntikohteita oli vuosi sitten myynnissä 20, ja niistä vain 3 jäi myymättä.
Bukowskisin joulukuisessa Tukholman huutokaupassakin venäläisen taidekäsityön 31 kohteesta 15 jäi myymättä.
Myös esimerkiksi Rahaliike Holmastolla on ollut paljon venäläisiä asiakkaita, jotka ostavat tsaarinajan rahoja ja kunniamerkkejä. Yksiselitteistä johtopäätöstä ei Holmastonkaan joulukuun huutokaupan perusteella voi venäläisten ostohaluista tai -mahdollisuuksista voi vetää, mutta esimerkiksi arvokas ja harvinainen Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 2. luokan risti miekoin (kultaa ”56” ja emalia, A. Keibel, Pietari) 1800-luvun loppupuolelta jäi myymättä. Sen minimihinta oli 4 800 euroa. Toisaalta Pyhän Annen ritarikunnan 1. luokan kunniamerkin pelkkä kotelo nousi 200 euron lähtöhinnasta peräti 2 100 euroon. Vaikka hinta tyhjästä kotelosta tuntuu kovalta, syksyllä Holmaston huutokaupassa myytiin vastaavan Vladimirin 2. luokan kotelo huutomaksuineen noin 8 500 eurolla!
Ja jos myymättä jää monta huutokauppakohdetta, selityksenä voivat olla pikemminkin myyjien liialliset hintapyynnöt kuin ostajien vähentyminen.
Kiinalaisantiikki kysyttyä
Ruotsalaisissa arvohuutokaupoissa on jo venäläisen taiteen ja antiikin rinnalle tai ohikin noussut kiinalainen antiikki, jonka keräilijöitä on siellä paljon enemmän kuin Suomessa. Ja tarjonta on tietysti myös runsaampaa ja arvokkaampaa, koska monia ruotsalaisia diplomaatteja, tiedemiehiä, lähetyssaarnaajia jne. oleskeli Kiinassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Monet heistä toivat mukanaan arvokkaita, tuolloin pilkkahintaan ostettuja antiikkiesineitä, joita nyt siis ostavat kalliilla niin länsimaiset kuin vasta rikastuneet kiinalaisetkin keräilijät.
Esimerkiksi Bukowskin Tukholman huutokaupoissa myytiin monta kiinalaista antiikkiesinettä yli 100 000 euron hintaan. Vertailun vuoksi Helanderilla myytiin kahden keräilijän kiinalaisen antiikin kokoelmaa, ja yli tuhannen euron hintaa pidettiin jo aika hyvänä saavutuksena.
Niin huutokauppojen pitäjillä kuin keräilijöilläkin on melkoisen mielenkiintoinen vuosi luvassa. Ensimmäisiä huutokauppaluetteloita odotellessa voi uteliaisuuttaan vilkaista vuoden loppupäivinä ilmestyvää Christie´sin Lontoon erikoishuutokaupan luetteloa. Kyseessä on nimittäin tammikuussa pidettävä hiihtoesineistöön keskittyvä huutokauppa.
Monien maatalojen vinteiltä ja varastoista voi löytyä pölyttymästä vastaavia suksia tms., joista Lontoossa maksetaan ylettömiä kuriositeettihintoja.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.