Monen kaapissa lojuu perittyjä hopealusikoita tai -aterimia, joita ei juuri tule käytettyä. Pitäisikö ne säästää, kierrättää vai teettää niistä koru?
Kultaseppämestari Pia-Mari Jull kertoo, mistä tunnistaa aidon hopeaesineen ja mitä sille kannattaisi tehdä.
Mitä tehdä, jos kaapissa on perintöhopeita, joille ei ole käyttöä?
Kannattaa ensin katsoa leimat: onko esine oikeasti hopeaa vai muuta materiaalia. Leimat kertovat myös tekijästä ja mahdollisesta keräilyarvosta.
Hopeaesineet pysyvät parhaiten kirkkaina, kun niitä käytetään – eivätkä ne ole vain juhlapöytää varten. Jos itsellä ei ole käyttöä, esineet voi antaa seuraaville sukupolville, ystäville tai laittaa myyntiin esimerkiksi huutokauppaan tai antiikkimessuille.
Onko hopealla rahallista arvoa?
Kyllä. Hopea on jalometalli, jolla on aina sekä rahallista että kierrätysarvoa. Sen voi sulattaa ja valmistaa uudelleen tai viedä jalometallien ostopaikkoihin. Hopean hinta vaihtelee markkinoiden mukaan, ja siksi jokainen murunen hopeaa on rahanarvoinen.
Mistä tunnistaa, onko esine hopeaa?
Paras tapa on tarkistaa leimat. Suomessa yleisimmät hopeamerkinnät ovat 830 tai 925, vanhemmissa esineissä myös 813. Suomessa hopeamerkinnät ovat suorakaiteenmuotoisessa pohjakuviossa.
Joskus lusikassa tai muussa esineessä voi olla hieno leimarivistö, mutta se ei välttämättä tarkoita, että tuotteet ovat hopeaa.
Esimerkiksi alpakka näyttää hopealta, mutta sisältää kuparia, sinkkiä ja nikkeliä – ei sisällä lainkaan hopeaa. Alpakan tunnistaa leimoista, kuten ALP, ALPAKKA tai UH. Näistä ei voi valmistaa koruja nikkelipitoisuuden vuoksi.
Jos haluaa tehdä perintöhopeista koruja, voiko sen tehdä itse?
On olemassa kursseja, joilla voi kokeilla korujen tekemistä hopeasta. Mutta sulattaminen ja muokkaaminen vaativat turvalliset tilat sekä lainsäädännön tuntemusta, joten usein on parempi antaa työ ammattilaisen tehtäväksi.
Meillä on olemassa jalometallilainsäädäntö, jota valvoo Tukes. Tukesin sivuilta kannattaa vielä tarkastaa, kuinka tuotetta saa muokata.
Millaisista esineistä koruja yleensä tehdään?
Yleisimmin käytetään kahvi- ja ruokalusikoita sekä haarukoita – veitsistä ei niinkään. Hopeaveitsi valmistetaan usein niin, että vain varsiosa on hopeaa ja terä osa terästä. Ontto tuote täytetään usein kipsillä tai hartsilla, jolloin hopeaa itse tuotteessa on hyvin vähän.
Mitä korun teettäminen maksaa?
Hintaan vaikuttavat materiaali ja työn määrä. Jos käytetään omia perintöhopeita, tilaustyö ei välttämättä ole kalliimpaa kuin valmis koru. Lisäksi lopputulos on uniikki – ja kantaa mukanaan tarinaa siitä, mistä hopea on peräisin.
Näin tunnistat, onko esine hopeaa vai ei
- Katso leimat. Suomessa yleisimmät hopeamerkinnät ovat 830 tai 925, vanhemmissa esineissä myös 813.
- Hopealeima on suorakaiteen muotoinen. Lisäksi esineessä voi olla valmistajan merkki.
- Alpakka ei sisällä hopeaa. Tyypillisiä alpakan leimoja ovat ALP, ALPAKKA, UH (”uusihopea”). Nimestä huolimatta uusihopea ei ole hopeaa, vaan kuparia, sinkkiä ja nikkeliä.
- Tarvittaessa kysy apua. Leimoja voi tarkistaa esimerkiksi leimat.fi -sivustolta tai lähettää kuvia asiantuntijoiden arvioitavaksi.
Pia-Mari Jull on helsinkiläinen kultaseppämestari. Hän kouluttaa tulevia kelloseppiä ja mikromekaanikkoja sekä järjestää alan harrastuskursseja. Lisäksi hän tutkii vanhoja leimoja ja ylläpitää kollegansa, kultaseppämestari Tuomas Hyrskyn, kanssa leimat.fi-sivustoa.
Jenni Vihtkari
