Suomessa keskustellaan paljon siitä, onko ruoka liian kallista. Kuluttajahintaindeksiä laativa Juhani Pekkarinen muistuttaa, että ostovoima on monien ruoka-aineiden kohdalla parantunut. Palkat ovat nousseet paljon nopeammin kuin Tilastokeskuksen seuraamat kuluttajahinnat.
Kun Juhani Pekkarinen osti ensimmäisen kotitietokoneensa 1990-luvulla, hän maksoi siitä 12 000 markkaa eli noin 2 000 euroa. Tuolloin hän oli työskennellyt Tilastokeskuksessa kuluttajahintaindeksiä laativassa asiantuntijatiimissä lähes kuusi vuotta. Sen jälkeen tietokoneiden hinnat ovat sukeltaneet kuluttajahintaindeksissä alle kymmeneen prosenttiin 1990-luvun tasosta.
”Ensimmäisessä kotimikrossani oli tallennustilaa 30-40 megatavua, saman verran kuin nyt puhelimissa. Hinta-laatusuhde tuntuu pieneltä verrattuna nykypäivään. Moni muukin tuote on tämän päivän kuluttajalle edullisempi kuin ennen,” sanoo Juhani Pekkarinen.
Miten suomalaisilla kuluttajilla menee nyt, verrattuna 30 vuoden takaiseen aikaan?
”Asumisen ja ruuan hinta ovat Suomessa nousseet rajusti. Kuluttajahinnat ovat harpanneet kaksinkertaisiksi. Mutta palkat ovat nousseet lähes 3,5-kertaisiksi. Keskipalkasta jäi käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen vuonna 2013 noin 2 300 euroa. Keskimääräinen nettopalkka vuonna 1984 oli 4 000 markkaa eli vain 673 euroa,” sanoo Pekkarinen
Ruuan hinnat ovat 10 viime vuoden aikana kiivenneet ylöspäin, paljon nopeammin kuin koko kuluttajahintaindeksi. Palkka riittää silti ruokaan paremmin kuin ennen. Vuonna 1984 keskipalkkaisen piti käyttää tuloistaan lähes neljän kuukauden palkka ruokamenoihin. Viime vuonna ruokamenoihin kului keskimäärin vain kahden kuukauden palkka. Toisin sanoen ruokalasku haukkasi runsaat 12 prosenttia kulutusmenoista, kun sen osuus vuonna 1984 oli lähes viidennes.
”Kaksi kiloa vehnäjauhoja maksoi tämän vuoden maaliskuussa 1,36 euroa. Kolmekymmentä vuotta sitten hinta oli 13,44 markkaa, joka vastasi noin 2,26 euroa. Keskipalkkainen palkansaaja voi tänään ostaa kuukauden palkallaan 1 691 vehnäjauhopussia, yli viisi kertaa niin paljon kuin vuoden 1984 palkalla olisi saanut,” laskee Pekkarinen.
Myös makaroneja ja sokeria saa keskipalkalla noin viisinkertaisen määrän. Naudan jauhelihaa saa kaksi kertaa enemmän. Perunoiden hintataso ei ole muuttunut ihan yhtä paljon: kuukauden palkalla voi ostaa 2 875 kiloa perunaa eli 1,6 -kertaisen määrän vuoteen 1984 verrattuna.
Asumiskulut synkistävät tilastoja
”Vuokrat ja asuntojen hinnat ovat nousseet ostovoimaan verrattuna. Kolmekymmentä vuotta sitten esimerkiksi 65 neliön kaksion vuosivuokraan riitti 26-28 prosenttia nettopalkasta. Nyt vuokraan kuluu nettopalkasta 30-40 prosenttia,” sanoo Juhani Pekkarinen.
Kuluttajahintaindeksin mukaan 65 neliön kaksion keskimääräinen vuokra Helsingissä on nykyään 946 euroa. Vuonna 1984 samankokoisen kaksion sai vuokralle keskimäärin 1 086 markalla kuukaudessa eli noin 183 eurolla.
Asuntomarkkinoilla ostovoima vaihtelee paikkakunnittain. Esimerkiksi Oulussa se on ennallaan: 65 neliön kaksion saa runsaan neljän vuoden nettopalkalla, samoin kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Helsingissä ostovoima on suhteellisesti laskenut: keskipalkkainen tarvitsee kaksion ostoon nyt 9,3 vuoden nettopalkan, kun vuonna 1984 riitti 8,2 vuoden palkka.
Pekkarinen summaa, että Suomessa oli vuonna 1984 monella tapaa hyvä taloustilanne. Vienti veti, bruttokansantuote kasvoi, inflaatio oli alentunut nopeasti kuuteen prosenttiin ja työttömyys painui kesällä alle viiden prosentin. Seuraavien vuosikymmenten talouspolitiikka ja taantumat alkoivat horjuttaa tätä onnelaa.
”Siirtyminen liikevaihtoverosta arvonlisäveroon vuonna 1994 nosti kuluttajahintoja poikkeuksellisen paljon. Euron käyttöönotto vuonna 2002 taas ei nostanut hintoja, vaikka monet vieläkin uskovat niin,” sanoo Pekkarinen.
Ihan kaikki ei ole edullisempaa
Tietysti löytyy myös tuotteita ja palveluja, jotka ovat kallistuneet ostovoimaan verrattuna. Yksi niistä on Juhani Pekkarisen suosikkijuoma kahvi – nimenomaan kahvilassa nautittuna.
Kahvilassa kuppi maksaa nyt keskimäärin 2,1 euroa. Vuonna 1984 sen sai 2,42 markalla eli 0,40 eurolla.
”Hinnannousu johtuu ennen kaikkea kahvilan vuokrista ja palkoista, ei raaka-aineesta. Jos keittää kahvin itse kotona halvimmasta merkistä, kuppi maksaa noin 0,10 euroa. Minulle kahvissa tärkeintä on maku. Siksi juon kotona jauhettua papukahvia, vaikka se on kalliimpaa,” sanoo Pekkarinen.
Myös esimerkiksi koiranruoka, uimahallissa käyminen, elokuvaliput, lottoaminen ja tv-lupa eli Yle-vero ovat kallistuneet. Linja-autolla matkustaminen on suhteellisesti samanhintaista kuin ennenkin, mutta junalipun hinta on noussut huimasti.
Kuluttajahintaindeksi vertaa esimerkiksi 200 kilometrin junamatkan lippuhintaa. Vuonna 1984 lippu maksoi 48 markkaa eli noin 8,07 euroa. Pekkarinen valitsee Taloustaidolle tämän päivän esimerkiksi 200 kilometrin mittaisen Pasila-Nokia -matkan. Lippu maksaa 39,10 euroa, lähes viisi kertaa enemmän.
”Junalippujen hinnat tilastoidaan perjantai- ja sunnuntai-illoilta, jolloin kuluttajat käyttävät niitä eniten. Valitettavasti VR:n lippuhinnat ovat silloin korkeimmillaan, vaikka liput ostaisi ennakkoon.”
Syövätkö suomalaiset hintavia herkkuja?
”Suomalaiset käyttävät paljon rahaa gourmet-jäätelöön. Sen näkee tuotteen painoarvosta kuluttajahintaindeksin tuotekorissa.”
Tuotekori sisältää lähes 500 hyödykettä, joiden suosiota mitataan jatkuvasti. Jos kysyntä laskee, tuote korvataan suositummalla tuotteella.
Erikoisruokavaliot eivät näy tuotekorissa. Esimerkiksi kasvissyöjien suosimat soija tai tofu eivät ole yltäneet 500 suosituimman tuotteen joukkoon, goji-marjoista puhumattakaan.
”Eksoottisimmat hedelmät tuotekorissamme ovat mandariini ja rypäleet.”
Pekkarinen kertoo, että tietojen kerääjät kiertävät myymälöissä joka kuukausi. Samanlaisten tuotteiden löytäminen on mutkikasta puuhaa. Leipäpakkausten pitää olla samankokoisia ja vaatteiden pitää olla laadultaan yhteneviä kangasta, leikkausta ja jopa nappilukua myöten.
Rusina putosi tuotekorista
Suomalaiset syövät terveellisemmin kuin ennen. Kuluttajahintaindeksi kertoo, että kasvisten painoarvo on kasvanut indeksin tuotekorissa. Myös ravintolassa tilataan enemmän kasvisannoksia.
”Vihanneksista eniten rahaa käytetään tomaattiin, kurkkuun ja salaattiin. Niistä koostuu lähes puolet kuluttajahintaindeksin vihannesten kulutuksesta.”
Lihaan käytetään suhteellisesti vähemmän rahaa kuin ennen. Lihan painoarvo tuotekorissa on laskenut kolmeen prosenttiin. Poikkeuksen tekee siipikarjan liha, jonka kulutus on kasvussa. Juhani Pekkarisella on tähän selitys.
”80-luvulla siipikarjan liha tarkoitti kaupan pakastimesta noukittua, kokonaista broileria. Muuta ei ollut tarjolla. Nyt kun broileri myydään valmiiksi maustettuina tuorepaloina, siitä on paljon helpompi laittaa ruokaa.”
Leivän suosio on hiukan laskenut. Leivän hinta ei ole ostovoimaan nähden laskenut yhtä paljon kuin monen muun tuotteen hinta. Tänään keskipalkalla saisi 470 kilon ruisleipää, kun vuonna 1984 niitä olisi voinut ostaa 408 kappaletta.
Vielä enemmän on laskenut rusinoiden kulutus. Rusina on pudonnut 500 suosituimman tuotteen listalta kokonaan.
Satu Alavalkama