Euroopan unioni on poliittisesti hyvin hajallaan ja globaalisti heikko toimija. Euroalueen kriisi on repinyt pahasti euroalueen maita. Myös vuonna 2015 alkanut turvapaikanhakijoiden suuri määrä on hajottanut EU:ta. Iso-Britannia on todennäköisesti lähdössä EU:sta. Vielä noin kymmenen vuotta sitten EU oli poliittisesti selvästi yhtenäisempi.
Poliittisella yhtenäisyydellä ja solidaarisuudella on merkitystä. Heikko EU on globaalisti heikko toimija ja vahvemmat toimijat, kuten Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, pystyvät ajamaan paremmin omia etujaan. Vähäinen solidaarisuus heikentää EU:n mahdollisuuksia kehittää EU:ta sisäisesti paremmin toimivaksi.
EU:n nykyistä parempi yhtenäisyys edellyttää sen myöntämistä, että liian tiukka samaan muottiin jäsenvaltioita puristava linja ei ole suotavaa. Timo Soini kirjoitti plokissaan 15.5.2012, että ”sama lippalakki ei sovi omenalle ja melonille”. Ulkoministeri Soini oli oikeilla jäljillä.
Oikeusvaltion periaatteita on kaikkien noudatettava.
EU:n jäsenmailla on selvästi erilainen halukkuus ja kyky ottaa vastaan turvapaikanhakijoita. Erityisesti Puola ja Unkari ovat saaneet tässä asiassa pyyhkeitä monilta jäsenmailta. Myös Baltian maat ovat vastaanottaneet hyvin vähän turvapaikanhakijoita.
EU:n jäsenmaiden historiassa on sekä yhtenäisyyksiä että eroja. Joillakin EU-mailla on pitkä kolonialistinen historia. Puola ja Unkari vapautuivat Neuvostoliiton varjosta vain 30 vuotta sitten. Neuvostoliiton varjossa eläminen oli näille maille traumaattinen kokemus ja mm. tämän vuoksi nämä maat eivät ole innokkaita ottamaan ohjeita muilta mailta. Lisäksi on huomattava, että Puolaan on muuttanut viime vuosina suuri määrä ukrainalaisia johtuen Venäjän sotilaallisesta interventiosta Ukrainaan.
Rahaliiton hyvä toiminta edellyttää vahvojen kansallisten puskureiden lisäksi yleensä jonkinlaisia yhteisiä fiskaalisia järjestelyjä ja ylipäätään solidaarisuutta rahaliiton jäsenmaiden kesken. Nyt solidaarisuutta ei juuri ole, vaan rahaliiton jäsenmaat nokittelevat toisiaan. Suomi on liittynyt ns. Hansa-liittoon, joka korostaan markkinakurin merkitystä ja kunkin maan omaa vastuuta. Keskustelut yhteisestä talletussuojasta ja euroalueen budjetista ovat hyvin vaikeita.
Rahaliiton kehittämisessä voidaan edetä myös siten, että halukkaat maat ottavat käyttöön pidemmälle meneviä yhteisiä järjestelyjä. Muut voivat jättäytyä halutessaan niiden ulkopuolelle tai niitä ei oteta mukaan yhteisiin järjestelyihin ennen kuin laittavat oman talonsa kuntoon.
Rahaliiton ovet on syytä pitää kiinni, kunnes rahaliitto saadaan toimimaan nykyisellä porukalla. Mahdolliset uudet hakijamaat tulee arvioida erittäin perusteellisesti. Joku voi sanoa, että tällöin EU-maita kohdellaan eriarvoisesti. Tapahtuneista virheistä tulee kuitenkin ottaa opiksi ja suojella euroalueen ja koko EU:n kansalaisten hyvinvointia. Euroalueen laajentuminen ei voi olla poliittinen itsetarkoitus.
Jos euroalueella ja EU:ssa halutaan kasvattaa yhteistä budjettia, en kuitenkaan antaisi euroalueelle ja EU:lle verotusoikeutta. Nykyinen järjestely, jossa EU:n budjetin tulot määräytyvät jäsenmaiden neuvottelun tuloksena ja tulevat jäsenmaiden budjeteista, on erittäin fiksu ratkaisu. Vain tällä tapaa voidaan kontrolloida edes jossakin määrin yhteisen budjetin kokoa ja käyttöä. Samoilla linjoilla on Taloustaidon blogissaan Teemu Lehtinen 18.01.2019.
Jos EU:lla tai euroalueella, valtioilla, maakunnilla ja kunnilla olisi kaikilla verotusoikeus, potilas todennäköisesti kuolisi. Verotus ja julkiset menot nousisivat tappiin, kun kukaan ei kontrolloisi kokonaisuutta. Keskus on syytä pitää kohtuullisen pienenä ja kurissa, jotta kenenkään ei tarvitse ryhtyä ”kuivattamaan suota”.
Pentti Pikkarainen
Kommentoi