Inflaatio on kiihtynyt ja korot ovat nousseet. Tylsä juttu asuntovelalliselle, mutta toivottavasti ilmiö ei tullut kenellekään yllätyksenä. Ennemmin tai myöhemmin maailma tuppaa asettumaan vanhoille urilleen ja niin nytkin. Korot eivät, “yllätys yllätys”, jämähtäneet ikuisesti nollaan.
Olemme eläneet erikoisia aikoja. Emme voi olla varmoja, että matalien korkojen maailma olisi vielä ohi tykkänään, mutta ainakin toistaiseksi niin voi sanoa. Vuoden alussa 12 kuukauden euribor-korko oli 0,5 prosenttia pakkasen puolella, kun tällä hetkellä ollaan reilusti yli 2 prosentissa plussalla. Hurja nousu lyhyessä ajassa.
Korkomarkkinoilla odotetaan korkojen kohoamista ensi vuoden puoliväliin, jonka jälkeen konvergoidutaan pitkän aikavälin tasapainoon. Hyvä uutinen on se, että markkinat tyypillisesti edustavat parasta mahdollista tietoa nykymaailmasta. Huono uutinen puolestaan on se, ettei kukaan omaa taianomaista ennustamisen lahjaa ja markkinoiden korkokäyrät (tuottokäyrä, yield curve) ennustavat lähes poikkeuksetta pieleen. Jätän suosiolla futuurien voimallisemman tulkinnan lukijalle.
Keskuspankit ympäri maailman, yhtykää!
Jos pienessä maassa inflaatio karkaa käsistä ja maan keskuspankki nostaa korkoa, niin vaikutukset kohdistuvat pääasiassa maahan itseensä. Ei pienen maan korkopolitiikka vaikuta maailmantalouteen.
Nyt tilanne on kuitenkin erilainen: inflaatio on globaali ilmiö ja lähes kaikki keskuspankit ovat nostaneet ja tulevat nostamaan ohjauskorkojaan samanaikaisesti. Tämä vahvistaa rahapolitiikan vaikutusta.
Kokonaiskysyntä ei alene rahapolitiikan kiristämisen takia pelkästään kotimaassa, vaan myös ulkomailla. Tämä on luonnollisesti huono uutinen mm. vientisektorille.
Tavoitteena Janne Ahosmainen laskeutuminen
Rahapolitiikan osalta puhutaan paljon pehmeästä laskeutumisesta. Pehmeä laskeutuminen tarkoittaisi, että rahapolitiikalla pystytään nujertamaan inflaatio ilman kansantalouden ajamista taantumaan. Ei ihan helppo tehtävä, koska edelleenkään kukaan ei omaa taianomaista ennustamisen lahjaa. Ei edes keskuspankki.
Teoriassa keskuspankkien tulisi kuitenkin pyrkiä ennustamaan muidenkin keskuspankkien ratkaisut. Koska kaikki keskuspankit nostavat korkoja, on oman maan keskuspankin korkojen nostotarve pienempi. Ilmeinen riski on, että keskuspankki ei huomioi muiden tekemistä ja nostaa korkoja “liikaa”.
Onneksi tavallaan keskuspankit ottavatkin huomioon muut keskuspankit olemalla reaktiivisia. Keskuspankki ei nykyisen epävarmuuden vallitessa voi tietää minkälainen talousympäristö vallitsee muutaman kuukauden päässä. Sen on oltava valmis muuttamaan ennalta ajateltua korkouraa lyhyelläkin aikavälillä. Näin se myös tulkintani mukaan tekee.
Pystytäänkö taantuma sitten välttämään?
Monet ennustelaitokset povaavat lievää negatiivista kasvua ensi vuodelle – mutta vain lievää. Mikäli inflaatio voitetaan energiakriisin, koronan ja sotimisen keskellä ja talouskasvu jää “vain” nollaan vuonna 2023, niin laskeutuminen on mielestäni lähes Janne Ahosmainen. Toivokaamme, että näin käy.
Mauri Kotamäki
Kommentoi