veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Mikä on tulonsiirtojen moraali? Vastaus on viheliäisen vaikea

Mauri Kotamäki
Mauri Kotamäki

Valtakunnan kamreeri

Mauri Kotamäki on Keskuskauppakamarin pääekonomisti. Hän seuraa ennen kaikkea työmarkkinoita, sosiaaliturvajärjestelmän kehitystä ja liian harvakseltaan jalkapalloa. Häntä voi seurata Twitterissä  @Mau_And 

Usein ihmiset ja eritoten päättäjät joutuvat vaikeiden ja ikävienkin valintojen äärelle.

Taloustieteen yksi tärkeistä tehtävistä on sanoittaa näitä valintoja ja toisaalta yrittää tuoda ymmärrystä siitä, mitä seurauksia erilaisilla valinnoilla voi olla. Joskus taloustiede toimii ikävänä viestinviejänä kertomassa sen ilmiselvyyden, että lähes kaikilla valinnoilla on sekä hyviä että huonoja puolia.

Yksi kuuluisimmista esimerkeistä on valinta oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden välillä (nk. equity-efficiency trade-off). Toisin sanoin sosiaaliturvan korottaminen parantaa yleensä tulonjaollisia lopputulemia, mutta heikentää tehokkuutta, eli tässä tapauksessa työmarkkinoiden toimintaa ja siten työllisyyttä. On arvovalinta, kuinka paljon tulonsiirtoja ja verotusta yhteiskunnassa sallitaan, ja tällä valinnalla on oma vaikutuksensa työttömyyteen ja työttömien tulotasoon.

On selvää, ettei työttömyysturva voi olla keskipalkan suuruinen tai muuten aivan liian harva hakeutuisi työn syrjään kiinni. Toisaalta sosiaaliset ongelmat todennäköisesti kärjistyisivät, jos työttömyysturvaa ei olisi ollenkaan. Sopiva tasapaino näiden kahden tekijän välillä riippuu täysin päättäjien ja siis yhteiskunnan eli kaikkien meidän äänestäjien mieltymyksistä asian suhteen.

Silmien sulkeminen eri valintojen seurauksilta ei vie pois sitä, että valintoja on tehtävä. Joskus valintoja ei tehdä siksi, että askellettaisiin määrätietoisesti kohti jotakin päämäärää, vaan siksi, että itse valintojen teko näyttäisi hyvältä. Tätä kutsutaan moraaliseksi poseeraamiseksi.

Joskus valinnat ovat ainakin näennäisesti ruton ja koleran välillä.

Monen mielestä uhanalaisten villieläinten saalistus ja eläimen tiettyjen osien vieminen kotimaahan ”pokaalina” (trophy hunting) on luotaan työntävä ja suorastaan inhottava tapa. Sen lisäksi uhanalaisten, jos ei nyt kohta sukupuuttoon kuolevien, eläinten metsästäminen on kyseenalaista. Nämä tekijät huomioiden voi helposti tulla lopputulokseen, että näiden ”pokaalien” maahantuonti tulisi kieltää.

Valitettavasti asia ei ole näin yksioikoinen. Usein nimittäin uhanalaiset eläimet (norsut, sarvikuonot) aiheuttavat merkittäviä ongelmia paikalliselle väestölle, jonka seurauksena niiden olemassaoloon kohdistuu uhkia salametsästyksen muodossa. Lisäksi metsästyssafarit ovat monesti tärkeitä elinkeinoja alueella. Itse asiassa tämä on se olennainen osa – metsästyselinkeino tarjoaa usein köyhälle paikalliselle väestölle taloudellisen kannustimen pitää yllä tai jopa kasvattaa eläinkantoja, jotka muuten saattaisivat näyttäytyä alueen asukkaille lähinnä haittana.

Vuonna 2014 Yhdysvallat sääti lain, jonka mukaan tiettyjen ”pokaalien” maahantuonti kiellettiin. Asiaan perehtynyt ekonomisti Catherine E. Semcer argumentoi, että seuraukset tulevat olemaan negatiivisia Afrikan eläinkunnan monimuotoisuuden näkövinkkelistä.

Oletetaan, että Semcer on oikeassa. Vaihtoehdot ovat tällöin:

1)      Moraalinen valinta olisi kieltää ”pokaalien” maahantuonti. Tällöin kuitenkin paikallisen väestön elinkeino olisi tiukoilla ja esimerkiksi ihmisille aggressiivisten lajien olemassaolo joutuisi koetukselle.

2)      Sallia ”pokaalien” maahantuonti. Tällöin paikallinen elinkeino olisi turvattu. Valinta olisi kuitenkin moraalisesti vaikea, koska se näyttäytyy huonoimmassa tapauksessa uhanalaisten lajien metsästyksen hyväksynnältä.

Jos saisit vallan, miten sinä valitsisit?

(J.K. Tämä kirjoitus ei mitenkään ota kantaa uhanalaisten lajien metsästyksen puolesta. Päinvastoin – kirjoittaja suhtautuu kriittisesti kaikkeen metsästykseen. Kirjoituksessa esitetyn esimerkin tarkoitus on valottaa viheliäisen vaikeita moraalisia valintoja, joiden äärelle ihmiset helposti päätyvät.)

Mauri Kotamäki

Kommentit (1)
 
  • Herakleitos 24.11.2019 16:01
     
    Hyvä pointti tuo Semcerin skenaario. Mutta entäpä jos hän on oikeassa vieläkin syvällisemmällä tasolla? Entä jos "pokaalien" kieltäjiä ei oikeasti kiinnostakaan eläin sinänsä eikä lajien säilyminen vaan heidän ensisijaisena tavoitteenaan on estää pokaaleilla ökyileminen? Jos sen seurauksena sitten eläinlaji tapetaankin sukupuuttoon paikallisten toimesta, se on nykyajan ekoterroristeille pienempi paha kuin että rikkaat saisivat rauhassa rellestää trofee-markkinoilla.

    Sama asia kuin miksi tasa-arvon nimissä vaaditaan tasapalkkaa piittaamatta siitä, saavatko huonommin palkatut silloin enemmän palkkaa vaiko paremmin palkatut vähemmän. Jos rikkaan pöydältä tippuu murusia köyhän suuhun, oikea toimenpide on tappaa se rikas eikä ottaa "omistavalta luokalta" almuja vastaan.
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kuusi ynnä kuusi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.