Nykytiedon valossa perhevapaauudistus näyttäisi olevan yksi laimea hallitusohjelmakirjaus muiden laimeiden kirjauksien joukossa. On vaikea nähdä, että hallituksen kauniilla sanoilla höystetty kirjaus pystyisi työmarkkinatasa-arvoon puuttumaan.
Perhevapaauudistuksesta keskusteltiin aika paljonkin ennen vaaleja. Millaiseksi äitiysvapaa tulisi uudistaa? Entä isyysvapaa? Vanhempainvapaan käytöstä perhe voi nykyään päättää vapaasti, mutta onko se hyvä idea? Mitkä oikeastaan ovat ne tavoitteet, joita perhevapaauudistuksella tulisi tavoitella?
Paljon kysymyksiä ja nyt meillä on vähän vastauksiakin jo – kiitos hallitusohjelman.
Hallitusohjelmaan kirjoitettu perhevapaakirjaus kuuluu näin:
”Toteutetaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kunnianhimoinen ja perheiden hyvinvointia tukeva perhevapaauudistus. Tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä vahvistuvat ja sukupuolten väliset palkkaerot pienenevät. Perheiden valinnan ja joustojen mahdollisuuksia perhevapaiden pitämisessä lisätään. Uudistus toteutetaan siten, että se kohtelee tasa-arvoisesti kaikkia, myös monimuotoisia perheitä ja huomioi yrittäjyyden eri muodot.
Uudistus tulee toteuttaa niin, että äideillä ja isillä on yhtä paljon kiintiöityjä kuukausia. Isille kiintiöityjä ansiosidonnaisia vapaita pidennetään lyhentämättä äitien nykyisin käytettävissä olevaa osuutta. Lisäksi perhevapaiden tulee sisältää vapaasti valittava vanhempainvapaajakso. Molemmille vanhemmille maksetaan korotettua ansio-osaa nykyistä äitien osuutta vastaavasti.”
Olen lihavoinut edellisestä lainauksesta ne kohdat, joihin haluan kiinnittää huomiota.
Ensiksikin uudistus toteutetaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa – ei mikään yllätys tietäen vasemmistopuolueiden läheiset suhteet ammattiyhdistysliikkeeseen. Tässä tapauksessa voi kuitenkin kysyä, että mihin työmarkkinaosapuolia tarvitaan? Hallitusohjelmassa kun perhevapaauudistuksen parametrit lyödään pitkälti kiinni. Neuvottelupöydässä tulee olemaan hiljaista, kun todellisia uudistusmahdollisuuksia on jokseenkin vähän.
Toiseksi hallitusohjelmakirjauksessa tavoitellaan mm. yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vahvistumista työelämässä. Kannatettavia tavoitteita, totta kai. Mutta suoraan sanottuna on vaikea nähdä, että niihin päästäisiin annetuilla reunaehdoilla.
Tutkimuskirjallisuudesta voi poimia aika selvästi sen tosiasian, että jälkikasvun tulo tähän maailmaan ja siten hoivavastuun jakaminen on hyvin olennainen tekijä työmarkkinaepätasa-arvon suhteen. Graafisesti kaunista evidenssiä voi ihailla esim. tästä Henrik Klevenin ynnä muiden ansiokkaan artikkelin kuvasta:
Myös THL:n tutkimuspäällikkö Jussi Tervola päätyi pohdiskelussaan lopputulokseen, että hallituksen avaama uudistus ei merkittävästi muuttaisi lastenhoidon jakautumista isien ja äitien välillä. Tervolan tekemä taulukko on kopioitu alle.
Tervolan mukaan, jos isyysvapaan käyttöaste säilyisi nykyisellään, niin isien osuus perhevapaista nousisi 8 prosentista 14 prosenttiin, mikä ei ole kovin paljon eikä sitä ainakaan kunnianhimoiseksi kehtaisi sanoa.
On vaikea nähdä, että hallituksen kauniilla sanoilla höystetty kirjaus pystyisi työmarkkinatasa-arvoon puuttumaan. Ongelma ei ole pelkästään se, että isyysvapaa on liian lyhyt. Tasa-arvon kannalta ongelmallista on, että äidit tapaavat käyttää suurimman osan vapaasti valittavista etuuksista eli vanhempainvapaasta ja kotihoidontuesta. Tasa-arvon kohentuminen työmarkkinoilla jää korulauseiden tasolle, jos näihin etuuksiin ei puututa. Eritoten kotihoidontuen leikkauksesta keskusteltiin ennen vaaleja ja toivottavasti myös lähitulevaisuudessa.
Kolmanneksi kirjauksen mukaan äideillä ja isillä olisi yhtä paljon kiintiöityjä vanhempainvapaakuukausia, mutta äitien nykyisin käytettävissä olevaa osuutta ei leikattaisi. Lisäksi isille maksettaisiin päiväraha korotettuna.
Todennäköisesti uudistus ei olisi halvimmasta päästä, jos kohta nyt mistään valtavista rahasummista ei todennäköisesti puhuta. Mutta ennen kaikkea vaikutus työllisyyteen olisi vähäinen ja jos jotain, niin väärän suuntainen. Ylipäätänsä koko uudistuksen vaikuttavuus jäisi vähäiseksi. Paljon melua tyhjästä, huudahtaisi pessimisti.
Nykytiedon valossa perhevapaauudistus näyttäisi olevan yksi laimea hallitusohjelmakirjaus muiden laimeiden kirjauksien joukossa. Optimisti näkee tässä toki mahdollisuuden – myös seuraava hallitus saa kunnian ja mahdollisuuden tehdä uuden, entistä paremman perhevapaauudistuksen seuraavalla vaalikaudella.
Mauri Kotamäki
Kommentoi