Viranomaiset toteuttavat nyt kovaa vauhtia visiota ”nollaviiveestä”. Konsultit lanseerasivat tämän kökkötermin (engl. zero latency) jo vuosituhannen vaihteessa, mutta vasta nyt se on edennyt yritysmaailmasta julkishallintoon ja sitä kautta kansalaisten arkeen.
Nollaviiveyhteiskunnassa kaikki asiointi muuttuu reaaliaikaiseksi, kun asiakkaille avataan internetin kautta suora pääsy palveluntarjoajien tietokantoihin. Kun olet syöttänyt sinne tietosi tai päivityksesi kerran, se on saman tien kaikkien luvallisten tahojen käytettävissä. Idea on kaunis varsinkin viranomaispalvelujen osalta.
Tammikuusta alkaen työnantaja ilmoittaa palkkasi tosiajassa kansalliseen tulorekisteriin. Myöhemmin sinne päätyvät eläkkeet ja etuudet samaa tahtia kun niitä maksetaan. Tulorekisteri mahdollistaa näin myös täsmäverottamisen. Hyvästi joulukuiset mätkyt ja veronpalautukset!
Onkin ollut veronmaksajan turhaa kyykytystä kysyä samat asiat moneen kertaan palveluluukusta riippuen. Kertailmoituksen pitää riittää. Sen jälkeen on viranomaisten vastuulla jakaa luvanvarainen tieto keskenään.
Nollaviiveeseen tähtäävät myös pankit, jotka haluavat poistaa kaiken kitkan kuluttajien suurista talouspäätöksistä.
Esimerkiksi asuntokaupat ovat kärsineet yllättävän paljon käytännön aikataulusäädöstä. Lopulliseen kaupantekoon kun on pitänyt saada saman pöydän ääreen ostaja, myyjä, pankin kiireinen virkailija ja usein välittäjäkin. Sitten on tietysti pitänyt kaivaa holvista esiin vielä asunnon paperiset osakekirjat.
Juuri päättyvän vuoden lopulla tehtiin Suomen ensimmäinen täysin digitaalinen asuntokauppa, siis kokonaan verkossa. Kaikki allekirjoituksiin vaadittava data on valmiiksi kaupan tekijöiden tiedossa sekä Maanmittauslaitoksen ja Verohallinnon tietokannoissa.
Vain luottamus kaikkien osapuolten aitouteen on puuttunut. Se hoidetaan jatkossa virtuaalivaluutoista tutun lohkoketjun avulla.
Kaiken viiveen ja odottelun poistamisessa uuden teknologian avulla on paljon hyvää. Perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin palvelun ja asiakaskokemuksen parantaminen.
Kääntöpuolena on se, että samalla kun yksilön vastuu omasta taloudenpidostaan kasvaa, harkinta-aika vähenee. Vanha jähmeä viranomaisprosessi esti myös tekemästä hölmöyksiä.
Samoilla digitaalisilla houkuttimilla tarjotaan lisäksi palveluita, joista päättäminen vaatii perinpohjaista harkintaa. Kuten tuhansien eurojen kulutusluotto tilillesi muutamassa minuutissa. Kaikkia asioita ei kuulu saada liian helposti – ja viiveettä.
Antti Oksanen
Kommentoi