Kymmenen vuoden odotus on ensi vuonna oikeasti ohi. Olkiluoto 3 -ydinlaitosyksikkö saa polttoaineensa pian vuodenvaihteen jälkeen ja sen säännöllinen sähköntuotanto alkaa kesällä.
Kannattiko odottaa näin kauan ranskalaisen voimalatoimittajan kamppailua teknisten ongelmien, emoyhtiön rahoitusvaikeuksien ja Suomen tiukkojen viranomaisvaatimusten kanssa?
Siinä mielessä kyllä, että ydinvoima on hiilidioksidivapaana sähköntuotannon muotona kokenut sillä välillä melkoisen renessanssin. Nyt pesunkestävä city-vihreäkin jo myöntää, ettei kansainvälisiä ilmastotavoitteita voida saavuttaa ilman ydinvoimaa.
Noin vuoteen 2050 ulottuvissa skenaarioissa ydinvoimalla on edelleen paikkansa, jotta fossiilisten energialähteiden osuutta saadaan pudotettua merkittävästi. Siihen ei uusiutuvien aurinko- ja tuulivoiman voimakas kasvu yksin riitä.
OL3:n avaamisen myötä päästöttömän sähköntuotannon osuus kasvaa Suomessa 90 prosenttiin. Se on kova luku mutta silti jäljessä pohjoismaisia naapureita, joiden etuna ovat vielä laajat vesivoimareservit.
Kiistattomista ilmastoeduistaan huolimatta ydinvoima ei ole salonkikelpoinen tuote. Sen maine ei koskaan palautunut katastrofeista, joista viimeinen nähtiin Fukushiman voimalassa Japanissa vuonna 2011.
Erilaisten selvitysten perusteella tuntuu, että poliitikot tai tavalliset kansalaiset eivät anna ydinvoimalle edes mahdollisuutta. Poliittinen riskianalyysi tai silkka tietämättömyys pitää ydinvoiman kaatoluokassa, johon se ei edes kuulu.
Konsulttiyhtiö Pöyry julkaisi viime vuonna kyselytutkimuksen, jonka mukaan joka kymmenes suomalainen uskoo ydinvoiman aiheuttavan eri tuotantomuodoista eniten päästöjä ilmakehään.
Faktahan on se, että ydinvoiman tuotantoprosessissa ei vapaudu lainkaan hiilidioksidia. Kuinka hyvin tämä tiedostetaan niissä maissa, joissa energiakeskustelu on Suomeakin vähäisempää?
Iisakinkirkkomaiset rakennushankkeet ovat omalta osaltaan murentaneet ydinvoimaloiden uskottavuutta.
Kun miljardit vaan vilahtelevat yksiköiden hintalapuissa, kuva investointien kokonaiskannattavuudesta hämärtyy julkisuudessa. Uusien ydinvoimaloiden korkeita pääomakustannuksia tasoittaa niiden pitkä käyttöikä, vähintään 60 vuotta.
Toistaiseksi ydinvoima on hävinnyt sähköntuotannon kustannusvertailussa vain maatuulivoimalle, mutta tämäkin riippuu laskentatavasta.
Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tutkijat ovat huomauttaneet, että Suomessa tuulivoiman tuotantokustannushintaan pitäisi lisätä noin 15 euroa megawattitunnilta. Silloin hinta kattaisi myös tarvittavan varavoiman, sähköverkon tehonhallinnan ja kantaverkon vahvistamisen kulut. Tässä laskelmassa ydinsähkö olisikin edullisin tuotantomuoto.
Viime vuosina nähty sähkön kallistuminen EU:n päästökaupan myötä tukee niin ikään ydinvoiman hintakilpailukykyä. Kun ydinvoimaloiden tuotanto ei aiheuta päästöjä, ei niiden tarvitse ostaa päästöoikeuksiakaan.
Ei oteta uusiutuvilta energialähteiltä mitään pois, mutta hyljeksityn ydinvoiman eduista pitää silti puhua ääneen. Ilmastotalkoot tarvitsevat molempia.
Antti Oksanen
Olkiluoto III ydinvoimalaitoksen elinkaarikusannukset ovat ranskalaisen rakennuttajan osalta noin kymmenen miljardia €uroa.
Heti senjälkeen kun se on ladattu radioaktiivisilla polttoaineilla sen purkukustannukset tulevat olemaan noin 6,5 miljardia €uroa.
(Näinpaljon maksavat Saksan yksittäiset ydinvoimaloiden purkutyöt.)
Yksi ydinvoimala maksaa siis elinkaarikustannuksina 16,5 miljardia €uroa.
Siinä ei ole mukana käytettyjen polttoaineiden kolmenkymmenen vuoden välivarastointi-ja miljoonien vuosien loppuvarastointikustannuksia.
Suomessa on viisi ydinvoimalaa jos Olkiluoto III otetaan käytäntöön.
Näiden viiden ydinvoimalan purkukustannukset tulevat olemaan 32,5miljardia €uroa.
lisäksi Posivan Onkalon kustannukset ovat jo yli 4 miljardia €uroa.
Tässä summassa ei ole vielä mukana käytettyjen polttoaineiden loppuvarastointikustannuksia.
Nykyiset ydinvoimalamme tulevat maksamaan yhteiskunnalle n. 40 miljardia €uroa.
Tässä summassa ei ole vielä ollenkaan miljoonan vuoden kallioon sijoitettujen radioaktiivisten aineiden
varastointikustannuksia. Ne luolat kun pitää kuivina jottei radioaktiivisten säiliöidfen rikkoutuessa pohjavedet saastu.
Oikean mittakaavan saa ydinenergian vaarallisuudesta kun ajatellaan, että jos ajanlaskumme alussa olisimme kaksituhatta vuotta sitten
käyttäneet sadan vuoden ajan ydinvoimalaitoksia olisi meillä nyt niiden jo purettuina ollessa vielä lähes miljoonan vuoden
radioaktiivisten jätteiden huolto edessämme.
Valtion ydinjätehuoltorahastossa olevaan varautumisrahastoon kerätään varoja siltä varalta , että valtio joutuisi vastaamaan ydinjätehuollon tulevista kustannuksista.
Rahastossa oleva 2,65 miljardia €uroa pitäisi kattaa kaikkien Suomessa tähän mennessä syntyneiden ydinjätteiden jäljellä olevan ydinjätehuollon kustannukset.
Summa sisältää myös nykyisten laitosten purkamiskustannukset.
Summa on aivan mitätön todellisiin tuleviin kustannuksiin nähden.
Kommentoi