veronmaksajat.fi

RAHAT

Kuinka pitkä on tie miljonääriksi? Karon pörssi kertoo

Kuinka pitkä on tie miljonääriksi? Karon pörssi kertoo
19.6.2019

KARON PÖRSSI Kolmekymppisenä miljonääriksi ja taloudellisesti riippumattomaksi!

Karo HämäläinenKuluvan 2010-luvun nousukauden ilmiö ovat ”aikaisesta eläköitymisestä” haaveilevat nuoret, joita media kernaasti nostaa esiin. Ja onhan haave kadehdittava. Kolmekymppisenä ei vielä ole aivan ikäloppu, vaan vapaudestaan voi nauttia Pohjanmaan kautta: matkustella, tehdä taideprojekteja, osallistua hyväntekeväisyystoimintaan…

Yhdysvalloissa puhutaan FIRE-liikkeestä. Lyhenne tulee sanoista Financial Independence, Retire Early eli ”taloudellinen riippumattomuus, aikainen eläköityminen”. Suomalaisessa keskustelussa paino on taloudellisella riippumattomuudella, sillä harvapa varmaankaan haluaa vetäytyä tyystin lepäämään laakereillaan.

Nordean teettämän tutkimuksen mukaan peräti yli puolet sijoittavista 18–25-vuotiaista pyrkii sijoittamisen kautta taloudelliseen riippumattomuuteen. Tuohon ikähaarukkaan osuvista kyselyyn vastanneista neljä kymmenestä kertoi sijoittavansa ainakin silloin tällöin. Siten joka viides nuori aikuinen pyrkii kyselyn tulosten perusteella taloudelliseen riippumattomuuteen.

Mitä taloudellinen riippumattomuus sitten tarkoittaa? Moni tuntuu pitävän maagisena rajana miljoonan euron velatonta sijoitusomaisuutta. Miljoonan euron salkusta lohkeaa kolmen prosentin osinkotuotolla 30 000 euron vuotuiset osinkotulot, joista verojen jälkeen jää käteen pyöreästi 23 000 euroa, siis vajaat pari tuhatta euroa kuukaudessa.

Riittääkö vajaa pari tonnia kuukaudessa takaamaan taloudellisen riippumattomuuden? Se riippuu tietenkin kulutustarpeista ja paljolti jo asumismuodosta. Miljoonan euron sijoitusvarallisuuden rinnalle kannattaa ehkä säästää velaton omistusasunto. Toisaalta taloudellisesti riippumatonta elämää viettävä terve kolmekymppinen saattaa hyvin tienata harrastuksistaan taskurahoja.

Osakemarkkinat eivät ole ihmekone

Miljoonan ovat asettaneet tavoitteekseen myös Iltalehden haastattelemat Niina Tuononen, 18 vuotta, ja Tommi Penttilä, 19 vuotta. Seitsennumeroinen rahasumma pitäisi olla kasassa kolmekymppisenä eli 11–12 vuoden kuluttua.

Se on aivan mahdollista – mutta ei se ilmaiseksi tule.

Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuottoja esittelevissä laskelmissa miljoonat vilisevät silmissä. Minäkin olen kirjoittanut, kuinka jokapäiväisestä kahvistaan tinkimällä ja säästyneet rahat osakemarkkinoille sijoittamalla pääsee miljonääriksi. Aikaa siihen tosin kuluu – keskimääräisestä vuosituotosta riippuen – useita kymmeniä vuosia tai ehkä sata vuotta.

Jos palkkatuloista säästämällä haluaa miljonääriksi kahdessatoista vuodessa ja rahansa onnistuu sijoittamaan kohteeseen, joka antaa tasaisesti seitsemän prosentin vuosituoton, kuukausittaisen säästösumman tulee olla noin 4500 euroa. Se on selvästi enemmän kuin suomalaisen palkansaajan keskipalkka ennen veroja.

Verohallinnon veroprosenttilaskuria pyörittelemällä selviää, että kirkkokuntiin kuulumattoman helsinkiläisen 100 000 euron vuosituloista jää käteen noin 5 000 euroa kuukaudessa. Satatonnia vuodessa tienaavan pitäisi tulla toimeen 500 eurolla kuukaudessa, jotta hän voisi säästää kuukausittaisen 4 500 euron satsinsa.

Se holahtaa helposti jo vuokraan. Omistusasunnon laina ei rahalla juuri lyhene. Syödäkin pitäisi.

Pääoma karttuu säästämällä

Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi mainitun koron koron kaavan ihmeellisyys käy toteen vasta, kun vuosia merkitsevä eksponentti on suuri. Kymmenen tai vaikka kahdentoista vuoden ajanjaksolla pääoma karttuu etupäässä säästämisestä.

Esimerkiksi 4 500 euron kuukausittaisista sijoituksista eli omasta säästetystä rahasta kertyy 12 vuoden aikana 650 000 euroa. Vain 350 000 euroa eli 35 prosenttia seitsemän prosentin vuosituotolla kasaan saadusta miljoonasta on pääoman tuottoa.

Jos sijoitusaika on 30 vuotta, 4 500 euron kuukausittaisista säästöistä kertyy 1,6 miljoonan euron pääoma. Seitsemän prosentin tuotolla salkun arvo kuitenkin paisuu jo 5,3 miljoonaan euroon. Tuoton osuus salkun loppuarvosta on lähes 70 prosenttia. Koron koron kaava tehoaa.

Tietenkin ajan pidetessä myös inflaation eli rahan arvon alenemisen merkitys on suurempi: miljoona tällä hetkellä ei ole sama asia kuin miljoona 12 vuoden saati 30 vuoden kuluttua.

Inflaatio on Suomessa nykyisin noin 1,5 prosenttia. Jos inflaatio säilyisi tällä historiallisesti katsottuna matalalla tasolla seuraavan kahdentoista vuoden ajan, silloinen miljoona euroa vastaisi vajaata 850 000 euroa nykyrahassa. Tai toisin laskettuna: jos haluaisin nykyistä miljoonaa vastaavan ostovoiman, kahdentoista vuoden kuluttua salkussa pitäisi olla 1,2 miljoonaa euroa.

Kolmenkymmenen vuoden aikana rahan arvon muutos on selvästi merkittävämpi. Jotta kolmenkymmenen vuoden kuluttua kädessä olisi nykyistä miljoonaa vastaava ostovoima, salkussa pitäisi olla lähes 1,6 miljoonaa, mikäli inflaatio olisi tasaisesti 1,5 prosenttia.

Tekeekö firettäjä oikein?

Ulkopuoliset suhtautuvat taloudellisesta riippumattomuudesta haaveilemiseen pääosin kolmella tavalla: ihaillen, kauhistellen ja varoitellen.

Kauhistelulle on kansantaloudelliset perusteet. Jos firettämisestä tulee laaja ilmiö, nuorten aikuisten kulutus laskee, mikä heijastuu tuotteiden ja palveluiden kysyntään. Ja koska pääomatuloilla elämisen aikanakin kulutuksen on oltava kurissa, kysyntä laskee myös seuraavilla vuosikymmenillä. Pääomatuloista ei kerry eläkkeitä, joten eläkejärjestelmänkin kannalta voi olla kauhuissaan.

Varoittelevia äänenpainoja ovat tämän jutun kaltaiset huomautukset. Esimerkiksi Iltalehdessä esitellyn pariskunnan – toinen opiskelee kirvesmieheksi ja maalariksi, toinen sähköasentajaksi – miljoonatoivetta voi aiheellisesti pitää epärealistisena. Ehkei juuri heidän tapauksessaan, mutta monen muun ammattiin opiskelevan nuoren voi olla vaikea tienata ja panna säästöön useita tuhansia euroja kuukaudessa.

Se, että muutamassa kuukaudessa heidän salkkunsa osakkeet ovat sattuneet tuottamaan erinomaisesti, ei millään muotoa takaa sitä, että niin kävisi myös jatkossa. Mitä pidempi aika, sitä keskiarvoisemmiksi tuotot kääntyvät, jos salkku on järkevästi hajautettu. Koska takana on kovien tuottojen vuosikymmen, seuraavan kymmenen vuoden aikana osakemarkkinoiden tuotot saattavat jäädä keskimääräistä vaatimattomammiksi.

Ihailua taloudellisen riippumattomuuden perässä sijoittavat ansaitsevat siinä, että he eivät vain haaveile vaan ovat käärineet hihat ja aloittaneet säästämisen ja sijoittamisen. Aivan kuten laskurit ja laskelmat osoittavat, aika on sijoittajan ystävä. Mitä aikaisemmin sijoittamisen aloittaa, sitä enemmän koron koron kaava antaa vetoapua.

 Laskureilla leikkiminen on hyödyllistä ja silmiä avaavaa puuhaa muillekin sijoittajille kuin taloudelliseen riippumattomuuteen tähtääville nuorille. Tätä juttua kirjoittaessani olen käyttänyt Seligsonin tuottolaskuria, jolla voi laskea myös kulujen vaikutuksen. Vastaavanlaisia kuukausisäästölaskureita löytyy useiden pankkien sivuilta.

Tuotot eivät tule tasaisesti

Keskimääräistä vuosituottoa käyttävät laskelmat antavat sitä enemmän harhaanjohtavan kuvan, mitä lyhempi sijoitusaika on. Osakemarkkinoilla vuosituotot vaihtelevat todella paljon: yhtenä vuotena kurssit saattavat romahtaa useita kymmeniä prosentteja, seuraavana nousta saman verran.

Kymmenenkin vuotta on osakemarkkinoilla lyhyt aika. Yhdysvaltain S&P 500 -indeksin viime vuosikymmenten (tarkastelujakso 1973–2016) huonoimmalla kymmenen vuoden ajanjaksolla osakekurssit ovat laskeneet keskimäärin kolme prosenttia vuodessa, kun taas parhaalla kymmenvuotisjaksolla ne ovat nousseet lähes 20 prosenttia vuodessa. Näin on laskenut The Balance -sivusto.

On siis aivan mahdollista, että kymmenen vuoden osakesijoitusajan jälkeen salkussa on vähemmän rahaa kuin mitä sinne on laittanut.

Viikon trio: Historian parhaat pörssivuodet

Yksi vuosi on osakemarkkinoilla niin lyhyt aika, että tuotot voivat olla melkein mitä tahansa. Macrotrends.net-sivustolla on listattu Yhdysvaltain Dow Jones Industrial Average -indeksin tuotot kalenterivuosittain reilun sadan vuoden ajalta. Indeksin nousu tai lasku on laskettu indeksin pistemuutoksesta, joten se ei ota huomioon inflaatiota.

Indeksin pahin putousvuosi oli 1931, jolloin osakkeiden hinnasta lähti pois yli puolet, 52,7 prosenttia.

Vuosi                  DJIA:n vuosimuutos

1915                    +81,5 %

1933                    +66,7 %

1928                    +49,5 %

Lähde: www.macrotrends.net.

 

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.

 

 

Näitä muut lukevat nyt

Rahat, verot, työ & eläke, koti