veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Väärää suhdannepolitiikkaa?

Mikael Kirkko-Jaakkola

Ekonomistit ovat yleensä yksimielisiä siitä, että harjoitettu talouspolitiikka on väärää, aina. Perustelut toki voivat erota, mutta aina pitäisi tehdä toisin tai enemmän tai vähemmän kuin tehdään. Vähintäänkin kestävyysvajeen paikkaamisessa on parantamisen varaa.

Viimeksi kritiikkiä antoi alan korkein auktoriteetti Talouspolitiikan arviointineuvosto, jonka vuotta 2017 koskevan raportin mukaan finanssipolitiikka on suhdannetilanteeseen nähden liian kevyttä. Lisäksi ”julkisen talouden kestävyyden kannalta verotuksen keventäminen on ongelmallista ja lisää tarvetta julkisen talouden vakautukselle tulevaisuudessa”, raportissa todetaan. 

Vuonna 2017 bruttokansantuote kasvoi lähes kolme prosenttia. Samana vuonna verotusta kevennettiin määrällä, joka vastasi noin prosenttia bkt:sta. Kyseessä oli mittava työn verotuksen kevennys, joka pohjautui työmarkkinajärjestöjen solmimaan kilpailukykysopimukseen.

Suurin kevennys kohdistui työnantajien maksamiin veronluonteisiin sosiaalivakuutusmaksuihin, joita kilpailukykysopimus leikkasi. Kun hallitus vielä tuki sopimuksen syntymistä tuloverotuksen kevennyksellä, palkkaverotus keveni kokonaisuudessaan pitkästä aikaa. 

Vuosina 2013–2015 palkkaverotusta kiristettiin kolme vuotta peräkkäin keskellä taantumaa. Viime vuoden kevennyksellä kurottiin vain osa kiristyksistä takaisin.

Suhdanne- ja veropoliittisesti väärin toteutettujen kiristysten purkamista ei ollut syytä lykätä odottelemaan seuraavaa laskusuhdannetta. Lisäksi suhdannetilanne näytti kilpailukykysopimusta ja vuoden 2017 budjettia solmittaessa vielä synkemmältä: bkt:n ennustettiin kasvavan suunnilleen prosentin vuosittain.

Kasvun ja kustannuskilpailukyvyn kohentamiseksi kilpailukykysopimus syntyikin. Luonnollisesti silloin ekonomistikunnasta valiteltiin, että toimet eivät riitä.

Kukaan ei tiedä, kuinka suuri merkitys sopimuksella lopulta oli. Olisiko pärjätty ilman sitä?

Jälkikäteen voidaan perustellusti arvata, että Suomen talous olisi noususuhdanteessa ilman sopimusta. Mutta varmasti kustannustason alenemisella oli ja tulee yhä olemaan merkitystä talouskasvuun ja työllisyyteen. 

Entä kuluva vuosi? Kokonaisuudessaan verotus kevenee jonkin verran, mutta ei läheskään samassa mittakaavassa kuin viime vuonna. Keveneminen perustuu yhä kilpailukykysopimukseen, jonka ansiosta työnantajamaksut alenevat. Palkkaverotus pysyy sen sijaan ennallaan, kun hallitus vain kompensoi palkansaajamaksujen nousun aiheuttaman kiristyksen keventämällä tuloverotusta. Valmisteverojen korotukset kiristävät verotusta.

Kuluvalla vaalikaudella finanssipoliittista linjaa on löysennetty, kun sopeutustoimia on tehty vähemmän kuin viime vaalikaudella vuoteen 2015 asti. Lisäksi vähäisemmätkin toimet on nyt toteutettu menojen leikkauksilla eikä verojen korotuksilla.

Entä jos näiden kahden vaalikauden erilaisella finanssipolitiikalla olikin vaikutusta siihen, että Suomi pääsi talouskasvun imuun poikkeuksellisen pitkään kestäneen taantuman jälkeen vasta kuluvalla vaalikaudella.

Mikael Kirkko-Jaakkola

Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti.

Kirjoitus ilmestyi Taloustaidossa 28.3.2018

Kirjoittajasta

Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti. Seuraa Twitterissä 
@veroekonomisti.