veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Italialainen kansanäänestys, ja mitä siitä seuraa?

Valtteri Ahti

Paolo Sorrentinon elokuva Suuri Kauneus (2013) on kaunis kuin karkki. Elokuvan protagonisti Jep Gambardella pitää loistokkaassa Rooman kattohuoneistossaan värikkäitä juhlia, jossa juhlii dekadentti Rooman kulttuuriväki. Illan edetessä juhlaväki sulautuu yhdeksi pitkäksi ihmisletkaksi. Humaltunut Gambardella tokaisee, että heidän ihmisjunat ovat Rooman parhaat, koska ne eivät vie minnekään.

Gambardellan luonnehdinta pätee Italian poliittiseen järjestelmään. Muutosyritykset tylpistyvät bysanttimaiseen järjestelmään. Perustuslain kantavana ajatuksena oli hajauttaa poliittinen valta, ettei Mussolinin kaltainen diktaattori pääsisi jälleen valtaan. Saksassa liittoutuneet lanseerasivat samalla periaatteella hajautetun poliittisen järjestelmän.

Käytännössä Italian hallitukset ovat äärimmäisen herkkiä. Maassa on ollut 64 hallitusta toisen maailmansodan jälkeen. Hallitusten sijaan kolmen poliittisen puolueen sisäpiirillä oli valta. Vuosina 1946-1992 Democrazia Cristiana (Kristillisdemokraatit) muodosti kaikki paitsi kaksi hallitusta. Oppositiossa istuivat Italian kommunistipuolue (PCI) ja Italian sosialistipuolue (PSI).

1990-luvun alussa Tangentopoli-skandaali paljasti poliittisessa järjestelmässä kytevän endeemisen korruption. Seurasi sarja oikeudenkäyntejä ja jopa itsemurhia. Yksikään kolmesta puolueesta ei selviytynyt skandaalista. Tangentopolin tuhkasta nousi aivan erilainen poliittinen järjestelmä ja liuta uusia poliittisia puolueita.

Vuoden 1993 perustuslakikansanäänestyksen myötä poliittista järjestelmää muokattiin. Puolueita kannustettiin liittymään yhteen kahdesta tai kolmesta koalitiosta. Kahta suurta koalitiota on haastanut vuoden 2013 vaalien jälkeen koomikko Beppe Grillon Viiden tähden liike.

Maltillista oikeistopuolueiden muodostamaa koalitiota johtaa pääministeri Matteo Renzi. Suosionsa huipulla il Rottamore, eli romuttaja, vaati perustuslakikansanäänestystä. Renzi uhkasi eroavansa pääministerin virasta, jos kansa ei kannata muutoksia. Romuttajan ajatus on, että Italian taloudelliset ongelmat ovat niin vakavia, että ne edellyttävät perusteellista rakenteellista muutosta. Rakenteellinen muutos edellyttää valtaa, joka on nykyjärjestelmässä hajautettu.

Renzin kannatus on pudonnut merkittävästi. Italialaiset äänestävät sunnuntaina pidettävässä kansanäänestyksessä todennäköisesti ei. Gallupien mukaan ei-äänet voittavat. Noin kolmasosa italialaisista ei ole myöskään päättänyt vielä kantaansa. Brexit ja Yhdysvallat ovat opettaneet, että päättämättömät äänestäjät tyypillisesti protestoivat vaaliuurnilla.

Myös markkinat uskovat ei-äänten voittoon. Vaikka esimerkiksi eurooppalaisten pankkien osakkeet ovat viime aikoina toipuneet, Italian pankit laahaavat pahasti jäljessä. Hylkäystulos ei järkytä markkinoita, koska se on suurimmalta osittain jo hinnoiteltu.

Ei-äänestystulos ei myöskään sysää Italian taloutta lamaan. Sama horros jatkuu, ja sen oireet hidas talouskasvu, korkea työttömyys ja todella korkea nuorisotyöttömyys. Jos sammakon laittaa kiehuvaan veteen se hyppää ulos, mutta jos sen laittaa kylmään veteen, niin se ei huomaa vaaraa. Italian talouskasvu on ollut hidasta ja valtiovelka yli 100 prosenttia bruttokansantuotteesta jo neljännesvuosisadan.

Ensi vuonna Euroopassa järjestetään vaalit Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa. Tavalla tai toisella populismi tulee voittamaan. Joko kansanpuolueet rohmuavat ääniä tai perinteiset puolueet reagoivat omaksumalla populistisemman vaaliagendan.

Ehkä on hyvä, niin kuin Gambardella ajattelee, että ihmisjuna ei vie minnekään. Päätepysäkki ei välttämättä ole kovin miellyttävä.

Valtteri Ahti on Evli Pankin Markets-yksikön strategi

Kirjoittajasta

Ahti Valtteri

Valtiotieteen tohtori Valtteri Ahti on Danske Bankin päästrategi. Seuraa @ValtteriAhti Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.