veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Holmströmille vihdoinkin Nobel-palkinto

Valtteri Ahti

Tänä vuonna Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto myönnettiin MIT:n Bengt Holmströmille ja Harvardin Oliver Hartille heidän kontribuutioistaan sopimusteorian alalla. Holmströmiä on arvailtu Nobel-voittajaksi jo toistakymmentä vuotta.

Holmströmin Nobel koskee hänen tuotoksiaan päämies–agentti-kehikossa, jossa päämies ei havaitse agentin tekemisiä. Tilanteessa vallitsee siis asymmetrinen informaatio. Esimerkkejä on paljon. Omistajat eivät havaitse, kuinka suuri merkitys johdon toimilla on yrityksen osakekurssille. Esimies ei havaitse alaisensa tuottavuutta tai viranomainen ei kykene mittaamaan, kuinka paljon riskiä investointipankit ottavat.

Ajatuksena on määritellä kannustinrakenne, jonka avulla päämies saa agentin toimimaan haluamallaan tavalla. Sopimusteoriassa sopimus on synonyymi kannustinjärjestelmälle.

Holmströmin keskeisimmät taloustieteelliset tulokset ovat häkellyttävän intuitiivisia. Ne ovat niin intuitiivisia, ettei niitä heti uskoisi taloustieteeksi. Mainittakoon kolme esimerkkiä, joita Nobel-komiteakin käsittelee populäärijulkaisussaan.

Holmströmin tunnetuin artikkeli vuodelta 1979 pohjautui hänen väitöskirjatyöhönsä. Päämies, eli yrityksen omistaja ei havaitse agentin eli yrityksen johdon toimien vaikutusta osakekurssiin. Tästä seuraa, että hänen ei tule palkita johtoa osakekurssin menestyksen perusteella. Osakekurssiin vaikuttavat nimittäin muutkin tekijät kuin johdon taito.

Ratkaisu informaatio-ongelmaan on tässä tapauksessa yksinkertainen. Johtoa tulisi palkita osakekurssin suhteellisen menestyksen perusteella, eli yrityksen osakkeen menestystä tulisi verrata kilpailevien yritysten osakekursseihin. Suhteellinen osakekurssi eliminoi kaikkiin yrityksiin kohdistuvat voimat ja eristää johdon taidon vaikutuksen.

Holmströmin toinen kuuluisa julkaisu seurasi vuonna 1982. Hän havainnollistaa, miten työntekijä huomioi tulevaisuutensa. Hän siis saattaa työskennellä ankarasti nyt alhaisemmalla palkalla siinä toivossa, että hän ylenee työelämässä ja tulevaisuudessa saa parempaa palkkaa. Mutta vanhemmilla työntekijöillä ei ole kyseistä kannustinta työskennellä, sillä heillä on vain vähän työelämää jäljellä. Tilanne johtaa siihen, että nuoret työntekijät työskentelevät liian ankarasti ja vanhat työntekijät liian vähän.

Vuoden 1991 julkaisussaan Holmström ja Paul Milgrom ulottivat Holmströmin aikaisempaa työtä tilanteeseen, jossa työntekijä voi tehdä useampaa työtä. Esimerkiksi opettajat opettavat lapsille monia taitoja. Koetuloksia on helppo mitata, kun taas luovuutta ja yhteistyötä kehittäviä taitoja on vaikeampi mitata. Tässä tapauksessa mitattaviin suureisiin kuten testituloksiin painottuva kompensaatio ohjaa opettajat toimimaan liian yksiulotteisesti. Kompensaation tulisi siis olla kiinteä, jotta opettajan kannustimet eivät vääristy.

Joskus lounaspöydässä tai pubissa saattaa havahtua siihen, että ai niin, tuohan ajatus oli Holmströmin. Mutta harvakseen. Hyvin harvakseen. Hänen ajatuksensa ovat niin kietoutuneita moderniin taloustieteeseen, ettei niitä edes huomaa. Niin tiede kasvaa ja kehittyy.

Valtteri Ahti on Evli Pankin Markets-yksikön strategi

Kirjoittajasta

Ahti Valtteri

Valtiotieteen tohtori Valtteri Ahti on Danske Bankin päästrategi. Seuraa @ValtteriAhti Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.