Sosiaalipolitiikalla on aika vähän merkitystä. Näin voisi päätellä, kun seuraa Europarlamenttivaaleihin liittyvää keskustelua, jota talous- ja ulkopolitiikan asiat dominoivat.
Europarlamenttivaalikeskustelu on painottunut vahvasti talouspolitiikan kysymyksiin ja Ukrainan tilanteen myötä aiempia vuosia enemmän myös turvallisuuspolitiikkaan. Keskustelua, minkälaista sosiaalista mallia ehdokkaat ja puolueet ajavat Euroopalle tai minkälaista sosiaalista ulottuvuutta äänestäjät haluavat, on ollut vähän.
Sosiaalisen ulottuvuuden vähäisyys ilmenee myös suosituimmissa vaalikoneissa. Vallitsevan taloustilanteen vuoksi vähäinen puhe sosiaalisista kysymyksistä on ymmärrettävää. Samalla se on kuitenkin yllättävää, sillä EU:lla on merkittävää vaikutusta sosiaalipoliittisissa kysymyksissä. Talouskriisillä on sosiaalisia vaikutuksia ja ulottuvuuksia, joihin kaivataan sosiaalipoliittista näkemystä.
Tuoreen kansainvälisen kyselyn mukaan Euroopassa on vähäinen kiinnostus EU-vaaleihin; 62 prosenttia eurooppalaisista ei ole kiinnostunut tässä kuussa pidettävistä vaaleista. Kansalaisten luottamus politiikkaan on tasaisesti laskenut ja moni kokee vieraantumista EU-politiikasta. Jos keskustelua käytäisiin enemmän kansalaisten arjen näkökulmasta tärkeistä ja läheisimmistä asioista, kuten sosiaaliturvasta ja verotuksesta, kiinnostus todennäköisesti kasvaisi. Mitä enemmän keskusteluissa vilisevät akronyymit, EVM, EKP ja ERVV, sitä todennäköisemmin kansan enemmistön mielipide on - EVVK.
Konkreettinen puhe lisäisi luottamusta?
Sosiaalinen ulottuvuus liitetään usein tarpeeseen lisätä kansalaisten luottamusta EU:hun. Puhe konkreettisimmista asioista ja niiden toteutumista edistävistä toimenpiteistä ovat useimmille sekä ymmärrettävämpää että kiinnostavampaa. Äänestäjät myös odottavat EU:lta toimia muissakin asioissa kuin talouspolitiikan ytimessä. Esimerkiksi kolme eurooppalaista neljästä katsoo, että EU:lla on tärkeä rooli köyhyyden vähentämisessä.
Sosiaalipolitiikan alalla toimivalta kuuluu edelleen jäsenvaltioille, mutta EU vaikuttaa kansalliseen politiikkaan ja sen vaikutus on kasvanut. EU:n talouspolitiikkaa koskeva sääntely on talouskriisin seurauksena lisääntynyt ja talouskoordinaatio ulottuu yhä vahvemmin myös sosiaaliturvan alueelle. EU:n toimivalta on kasvanut nimenomaan talouspolitiikan koordinaation kautta.
Sosiaalipolitiikkaa halutaan nivoa aiempaa tiiviimmin talous- ja rahaliiton uudistamiseen ja vakauttamiseen. Jäsenvaltioiden on noudatettava sanktioiden uhalla EU:n asettamia velka- ja julkisen talouden alijäämä ja muita kriteereitä, mitä kautta kansallinen liikkumavara sosiaalipoliittisissa kysymyksissä ja ratkaisuissa pienenee.
Komissiolla mielipiteitä eläkepolitiikasta
Myös kansallinen eläkepolitiikkamme on joutunut osana talouspolitiikan voimistunutta seurantaa EU:n tarkkailun alle. Komissio seuraa jäsenmaiden eläkepolitiikkaa ja antaa suosituksia siitä.
Työeläkejärjestelmässä on kyse 1,4 miljoonan suomalaisen toimentulosta. Suomen EU-jäsenneuvotteluiden yhtenä keskeisenä kysymyksenä oli työeläkejärjestelmän asema. Tuloksena oli, että työeläkejärjestelmä on Suomessa osa lakisääteistä sosiaaliturvaa, jota kehitetään kotimaisista lähtökohdista ja josta päätetään kansallisesti. Jatkossakin on syytä olla näin.
EU on vaikuttanut monella tavoin esimerkiksi suomalaiseen köyhyyspolitiikkaan. Suorin vaikutus liittyy köyhyyden määrittely- ja mittaamistapoihin ja tätä kautta tapaamme käsittää ja ymmärtää köyhyyttä. Suomessa ei ole kansallista virallista köyhyysrajaa. Puoliviralliseksi, tai ainakin yleisimmin käytetyksi, on tullut EU:n köyhyysmääritelmä. EU omaksui marraskuussa 1998 käytännön, jossa köyhyysrajaksi asetettiin 60 prosenttia väestön keskimääräisistä tuloista. Tätä aiemmin köyhyysrajana pidettiin yleisesti 50 prosenttia keskituloista.
Kärjistäen voidaan sanoa, että ensimmäisiä EU:n välittömiä vaikutuksia köyhyyteen oli sen kasvu: kun köyhyysraja asetettiin korkeammalle, köyhyysaste nousi. Erityisesti kuva vanhuusköyhyydestä on muuttunut EU:n tilastointitapojen myötä.
Vaalikoneet ohittavat sosiaalipolitiikan
Tuoreen sanomalehti-kyselyn mukaan äänestäjät valitsevat eurovaaliehdokkaansa pitkälti taloustietämyksen perusteella. Minäkin toivon, että ehdokkaallani olisi vahva asiantuntemus talouskysymyksistä, mutta myös visio EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta - minkälaista sosiaalipolitiikkaa EU:n tulisi harjoittaa? Tämän näkemyksen pitäisi olla syvällisempää kuin se, onko väärin vai oikein, että Suomessa työskentelevälle virolaiselle maksetaan suomalaista lapsilisää.
Vaalikoneiden toinen tyypillinen sosiaalipoliittinen kysymys – kysymys EU-alueelle säädettävästä minimipalkasta - on myös riittämätön kuvaamaan ehdokkaan visiota EU:n sosiaalipolitiikasta. Realistista näkemystä se ehkä kuvaa.
Vuonna 2010 bruttokansantuotteella mitattuna EU:n köyhin jäsenvaltio oli Romania, jossa köyhyysraja oli noin 100 euroa kuukaudessa yhden aikuisen kotitaloudelle. Vauraimmassa Luxemburgissa köyhyysraja oli 16 kertaa korkeampi eli noin 1600 euroa kuukaudessa. Maiden välisten suurten erojen vuoksi minimistandardin laatiminen on hyvin epätodennäköistä, vaikka EU:lla on nykyiselläänkin toimivaltaa antaa säännöksiä nimenomaan vähimmäisvaatimuksista.
Susan Kuivalainen on osastopäällikkö Eläketurvakeskuksen tutkimusosastolla
