Metsän perimisessä on omat koukeronsa. Kun perikunta tuntee ne ja sopii ajoissa metsän tulevaisuudesta, se pystyy suunnittelemaan verotusta tehokkaasti.
Virtasen sisarusten vanhasta Kalle-isästä jättää aika. Omakotitalon ja pankkitilin lisäksi häneltä jää 50 hehtaarin metsätila, joka on jäämistön arvokkain osa. Lapset Mikko, Siiri ja Anna muodostavat leskenä kuolleen Kallen kuolinpesän.
Surun keskellä lasten on huolehdittava käytännön asioista kuten perunkirjoituksesta. Perukirjassa luetteloidaan vainajan sekä mahdollisen lesken varallisuus sekä velat, ja se on käytännössä kuolinpesän perintöveroilmoitus.
Koska perunkirjoitus pidetään jo muutaman kuukauden kuluttua kuolemasta, moni perikunta ei pysty vielä lopullisesti päättämään metsän kohtalosta.
”Kannattaa sopia metsän hallinnoimisesta, tilapäisesti vaikka”, sanoo lakimies Matti Kiviniemi. Hän on kirjoittanut useita teoksia metsäoikeudesta ja pitää omaa Metsälaki-toimistoa.
Tässä vaiheessa esimerkin Virtaset sopivat kirjallisesti, että Siiri hoitaa kuolinpesän metsätalousasiat. Hän maksaa verot, tekee veroilmoitukset sekä laatii veromuistiinpanot.
Lisäksi Siiri selvittää, oliko Kalle arvonlisäverorekisterissä. Jos oli, kuolinpesä käyttää samaa y-tunnusta. Sisarukset perustavat myös yhteisen tilin kuolinpesän varoille.
Kalle-vainajalla oli tuore metsäsuunnitelma, jossa kerrotaan, mitä metsässä pitää kunakin vuonna tehdä. Perikunta päättää hoitaa metsää suunnitelman mukaan.
Asiantuntija arvioimaan metsä
Perunkirjoituksessa arvioidaan metsän ja muunkin omaisuuden arvo. Verottaja määrää perintöveron käyttäen apuna perukirjaa.
Metsätilan arvon saa määritettyä esimerkiksi metsäsuunnitelmassa olevista tiedoista. Jos suunnitelman laatimisesta on aikaa tai metsää on vaikkapa hakattu, suunnitelmaa voi päivittää. Työ on järkevintä teettää ammattilaisella. Arvioita tekevät metsänhoitoyhdistykset, metsäpalveluyritykset sekä monet puunostajat.
Jos verottaja ei saa perikunnalta luotettavaa selvitystä metsän arvosta, se määritellään toteutuneiden keskimääräisten kauppahintojen perusteella. Harva tila kuitenkaan edustaa alueen keskimäärää.
”Oikea, käypä arvo tarvitaan perustaksi myös tulevaisuuden suunnitelmille”, sanoo Pirjo Havia MetsäPremium Oy:stä.
Havia neuvoo metsänomistajia työkseen ja tietää, että monella on kiusaus ehdottaa tilalle liian pientä arvoa, jotta perintövero jäisi mahdollisimman alas. Se ei aina ole viisasta: alhainen perintövero kostautuu, jos uusi omistaja myy metsän eteenpäin ulkopuoliselle ja joutuu maksamaan luovutusvoitosta veroa.
”Perikunnan kannattaa jo tässä vaiheessa suunnitella pidemmälle, mitä se metsällä tekee. Silloin voi vaikuttaa verotukseen”, Havia toteaa.
Mitä metsällä tehdään?
Metsätilan sukupolvenvaihdos kannattaisi tehdä jo perinnönjättäjän eläessä. Tosielämässä ollaan kuitenkin usein tilanteessa, jossa kuolinpesä omistaa niin metsän kuin muunkin jäämistön.
On mahdollista jatkaa jakamattomana kuolinpesänä, myydä metsätila, jakaa se osakkaiden kesken tai selvittää, jatkaisiko joku osakkaista metsätaloutta yksin.
Käytännössä metsän hoitaminen kuolinpesänä on hankalaa. Tulee helposti riitoja ja metsä jää hunningolle.
”Yksi omistaja on paras ratkaisu”, Matti Kiviniemi suosittelee.
Kuolinpesän tulos tai tappio ei siirry osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen. Kuolinpesä maksaa verot yhteisvastuullisesti tai sille vahvistetaan pääomatulolajin tappio, jonka se voi vähentää seuraavien kymmenen vuoden aikana kertyvistä tuloista. Kuolinpesän kannattaa hakeutua alv-rekisteriin.
Verotusyhtymästä hyötyä
Jos omistamista halutaan jatkaa yhdessä, kannattaa tehdä ainakin osittainen perinnönjako ja muodostaa verotusyhtymä. Silloin metsä jaetaan murto-osiin. Määräaloja siitä ei eroteta.
Jos yhtymä myy puuta ja saa verotettavaa metsätalouden tuloa, siitä tehdään verovähennykset. Tulos jaetaan osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen kunkin omistusosuutta vastaavassa suhteessa. Osuus verotetaan pääomatulona.
Pääomatuloveroa peritään ensi vuonna 30 prosenttia 30 000 euron pääomatuloihin asti. Tämän summan ylittävistä pääomatuloista peritään veroa 33 prosenttia.
Metsästä, varsinkaan nuoresta taimikosta, ei välttämättä 10-15 vuoteen koidu kuin kuluja. Silloin tappiollinen tulos jaetaan yhtymän osakkaille omistusoikeuksien mukaan. Osakas voi vähentää tappion muista pääomatuloistaan. Jos niitä ei ole, se tappio vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulon verosta tiettyyn määrään saakka.
”Vuosien varrella vähennettävää voi kertyä paljonkin”, Kiviniemi tähdentää.
Metsävähennysoikeus merkittävä etu
Usein joku perikunnan jäsenistä on haluaa jatkaa metsätaloutta. Jos toisille kuolinpesän osakkaille riittää muuta perintöomaisuutta, kuolinpesä jaetaan ja yksi ottaa metsän. Kalle Virtaselta muuta omaisuutta ei jäänyt tarpeeksi, mutta Siiri haluaa lunastaa Mikon ja Annan metsäosuudet itselleen.
Taas tarvitaan verotusyhtymää.
Kuolinpesän osuuksien myynti ei ole järkevää, koska ne koskevat sen kaikkea varallisuutta. Pesän osuuksia myydessään Mikko ja Anna eivät myöskään saisi vapautusta luovutusvoittoverosta. Verotusyhtymän jäseninä he sen saavat.
”Metsän ja myös verotusyhtymän osuuden voi myydä lähisukulaiselle vapaana luovutusvoittoverosta, jos se on ollut vähintään kymmenen vuotta luovuttajalla tai sillä, jolta hän on saanut sen perintönä tai lahjana”, Pirjo Havia selventää. Lähisukulaisia ovat esimerkiksi lapset, lapsenlapset ja sisarukset yhdessä puolisoidensa kanssa.
Siiri joutuu maksamaan kauppahinnoista neljän prosentin varainsiirtoveron. Yhtymäosuuksien ostosta syntyy metsävähennysoikeutta: hän saa vähentää hankintamenosta 60 prosenttia sitä mukaa, kun myy puuta miltä tahansa metsävähennykseen oikeutetulta tilaltaan – hänellähän saattaisi olla niitä jo ennestään. Hankintameno koostuu metsän ostohinnasta ja muista hankintaan liittyneistä kustannuksista kuten kaupanvahvistajan palkkiosta ja varainsiirtoverosta.
”Metsävähennys on merkittävä etu ja sen tarkoitus on kasvattaa keskimääräistä tilakokoa”, Havia sanoo.
Käyttämätön metsävähennysoikeus siirtyy myös perinnön mukana, jos vainaja on ostanut metsän 1. 1. 1993 jälkeen. Perikunta voi jatkaa metsävähennyksen tekoa. Jos metsän myy, menettää metsävähennyksen hyödyn luovutusvoiton verotuksessa.
Luovutusvoitosta maksetaan veroa
Siiri voisi tietysti myydä metsänsä, kenelle haluaa. Jos ostaja ei ole verotuksellisesti lähiomainen, myyjä joutuu maksamaan luovutusvoittoveroa.
Sitä varten lasketaan myytävän metsän hankintameno eli kaivetaan esille perintöverotuspäätös ja yhtymäosuuksien kauppakirjat. Hankintamenosta kolmannes muodostuu Siirin perintöosan arvosta. Kaksi kolmannesta muodostuu kauppasummista, jotka hän on maksanut Mikolle ja Annalle, sekä muista kyseisten kauppojen kustannuksista ja varainsiirtoverosta.
Jos Siiri myy tilan vieraalle, hän vähentää kauppasummasta hankintamenon sekä kaupan kulut. Erotus on luovutusvoittoa, josta hän maksaa luovutusvoittoveron. Tässä vaiheessa luovutusvoittoon lisätään Siirin mahdollisesti käyttämä metsävähennys – hän siis menettää kyseisen edun. Lisäyksen enimmäismäärä voi olla korkeintaan 60 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta.
Esimerkki: Tila on perunkirjoituksessa määritelty 100 000 euron arvoiseksi, ja verottaja on vahvistanut arvon. Muita hankintamenoja ei ole. Omistaja myy metsän lähisuvun ulkopuolelle 120 000 eurolla ilman kuluja. Myyntihinnasta vähennetään 100 000 euroa, jolloin luovutusvoittoa maksetaan 20 000 eurosta.
Uusiutuminen varmistettava
Siiri Virtanen on kuitenkin vahvasti kiintynyt perintömetsään eikä edes harkitse sen myymistä. Sen sijaan hän alkaa suunnitella istutustöitä. Kalle hakkasi kolmelta hehtaarilta tukkipuuta vuotta ennen kuolemaansa. Tytär haluaa nyt uudet taimet kasvamaan.
Metsälaki velvoittaa omistajaa uudistamaan metsänsä kolmen vuoden kuluessa hakkuusta. Lisäksi metsätuholaki vaatii omistajaa poistamaan myrskyn kaatamat rungot, jos niitä on paljon.
”Kun epäilee myrskytuhoja, kannattaa ottaa yhteyttä ammattimetsuriin. Hän tarkistaa metsän ja tekee työt”, Matti Kiviniemi suosittelee.
Muita velvoitteita omistajalla ei olekaan. Metsää ei ole pakko edes hoitaa, jos ei halua. Käytännössä taimikot on silti hoidettava, jotta hakatun tilalle varmasti tulee uusi metsä.
Ja siellä missä on koivun- ja männyntaimia, on myös niillä herkuttelevia hirviä. Hirvivahingot kannattaa kartoittaa ja korjata ajoissa.
”Tärkeää on myös selvittää oman tilan rajat, ettei toimi vahingossa naapurin puolella”, Havia lisää.
Jos ei osaa lukea karttaa, voi pyytää avuksi metsäammattilaisen.
Kun tulee aika suunnitella puukauppaa, kannattaa lähteä kävelemään rajat tarjousta tekevän ostajaehdokkaan kanssa. Puuta myydään eri tarpeisiin eri kehitysvaiheiden metsistä: nuorista energiapuuta, varttuneemmista harvennuspuuta kuiduksi ja päätehakkuuikäisistä tukkia. Tulosta maksetaan veroa pääomatuloprosentin mukaan. Tarjouksia kysytään joko suoraan ostajilta tai annetaan metsänhoitoyhdistyksen kilpailuttaa kaupat.
Hakkuusta omistajan on tehtävä metsänkäyttöilmoitus Suomen metsäkeskukselle. Usein ostaja huolehtii asiasta.
Arvonlisäverot takaisin
Niin Siiri Virtasen kuin muidenkin metsätalouden harjoittajien kannattaa hakeutua arvonlisäverorekisteriin. Rekisteriin kuuluva saa yritys- ja yhteisötietojärjestelmän y-tunnuksen.
Kun Siiri alv-rekisteriin kuuluvana myy puuta, hänen tililleen tulee myös ostajan maksama arvonlisävero. Siitä hän saa vähentää ne alv:t, jotka on itse maksanut metsätalouden hankinnoistaan, esimerkiksi taimista, työvälineistä ja teetetyistä metsänhoitotöistä. Lopun hän palauttaa verottajalle.
Jos Siirin omat alv-maksut ylittävät puunostajalta tulleen summan, verottaja palauttaa hänelle yli menevän osuuden.
Koska Siirin metsä sijaitsee tuulisella seudulla, hän vielä vakuuttaa sen. Metsävakuutuksen hinta on edullinen verrattuna myrskytuhojen aiheuttamiin tappioihin. Yhtiöistä saa vakuutusturvaa myös esimerkiksi metsäpalojen ja ötökkätuhojen varalta.
Esimerkkinä käytetty Virtasen perhe on kuvitteellinen.
Lisätietoa: Verohallinto, Metsäkeskus
Matti Kiviniemi, Pirjo Havia: Perintömetsä – sukupolvenvaihdos ja yhteisomistus (Metsäkustannus 2011).
Tietoa ja apua tarjolla
Tänä päivänä moni perii metsän, jossa ei ole itse koskaan edes käynyt. Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelusta näkee metsän sijainnin, jos se kuuluu kartoitettuun alueeseen. Sieltä selviävät myös hakkuumahdollisuudet. Palvelua käytetään pankkitunnuksilla.
Kokemattoman metsänomistajan kannattaa osallistua metsäkeskuksen järjestämään Metsään ABC -päivään tai Metsään-peruskurssille. Siellä opetellaan käyttämään metsäsuunnitelmaa, josta selviävät kunkin vuoden metsänhoitotyöt ja hakkuut. Metsäsuunnitelma kannattaa teettää, mikäli metsä on niin iso, ettei sen jokaista kohtaa muista ulkoa. Suunnitelmia tekevät esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ja metsäpalveluyritykset.
Kurssilla kerrotaan myös, miten hoitotyöt tehdään itse tai ostetaan palveluina.
Omistaja voi esimerkiksi tehdä kokonaispalvelusopimuksen metsäyhtiön, metsäpalveluyrityksen tai metsänhoitoyhdistyksen kanssa, tai liittää metsän olemassa olevaan yhteismetsään.
Leski perinnönjaossa
Usein vainaja on omistanut metsän yhdessä puolisonsa kanssa. Silloin leski halutessaan säilyttää alkuperäisen omistusosuutensa, kun metsäpalsta jaetaan.
Puolisolla saattaa myös olla metsään testamentilla sovittu hallintaoikeus, vaikka hän ei omistaisikaan sitä. Silloin perillisillä ei ole lesken eläessä oikeutta käyttää metsäänsä. Leski saa myydä sieltä puuta tuoton verran. Saman oikeuden antaa myös perintökaaren mukainen hallintaoikeus. Se on heikko, joten rintaperilliset saavat metsän halutessaan jakoon.
Keskeneräiset asiat esille
Edesmenneeltä on ehkä jäänyt kesken metsäasioita, jotka kuolinpesän jäsenten on hoidettava loppuun. Tiedot sovituista puukaupoista löytyvät ostajilta, joten täytyy selvittää, minkä yrityksen kanssa perinnönjättäjä asioi. Jos papereita ei löydy jäämistöstä, asiaa kannattaa tiedustella metsänhoitoyhdistyksestä.
Keskeneräiset tie- ja ojitushankkeet saattavat selvitä metsäkeskuksesta. Tieto alv-rekisteriin kuulumisesta löytyy YTJ-tietopalvelusta: www.ytj.fi. Metsävakuutuksen tilannetta kysytään vainajan vakuutusyhtiöstä.
Kuolinpesän asioita hoitava osakas voi pyytää työstään palkkion.
Rekisteröinnit kuntoon
Kuolinpesä jatkaa metsätaloutta siitä, mihin se edesmenneeltä jäi. Tässä vaiheessa lainhuutoa ei tarvita. Perukirjasta toimitetaan tieto verottajalle.
Verotusyhtymän jokainen jäsen hakee lainhuudon omalle osuudelleen, ohjeet löytyvät maanmittauslaitoksen verkkosivuilta. Alv-rekisteriin hakeudutaan yhtymänä, jolle tulee y-tunnus. Rekisteriin kuuluminen ei ole pakollista mutta yleensä hyödyllistä.
Yksin metsätaloutta harjoittava hankkiutuu halutessaan alv-rekisteriin. Hän hakee lainhuudon niille murto-osille, jotka on ostanut yhtymän muilta jäseniltä. Lainhuuto tarvitaan aina metsäkiinteistön kaupan, vaihdon tai lahjoituksen jälkeen.
Hanna Lehto-Isokoski