Hong Kongin pörssi-indeksin nimi on Hang Seng. Suomeksi se tarkoittaa ikuista kasvua. Melko mahtipontinen, jopa röyhkeä nimi pörssi-indeksille, eikö totta? Vanha kansakin sanoo, ettei mikään puu kasva taivaaseen saakka. Miten siis pörssikurssit voisivat nousta ikuisesti?
Purkakaamme haastetta osiin:
Ensimmäinen osa ongelmaa koskee sijoittajia, jotka haluavat säästöilleen tuottoja.
Jotta pörssikurssit voivat nousta pitkällä aikavälillä, yritysten tulosten täytyy kasvaa. Muutoin osakekursseihin puhalletaan pelkkää ilmaa. Ja jotta yritysten tulokset voivat kasvaa, täytyy talouden kasvaa. Yrityksethän muodostavat talouden yhdessä julkisen sektorin, kotitalouksien ja kolmannen sektorin kanssa. Talouden pitää siis kasvaa, jotta sijoittajat voivat saada tuottoa.
Toinen osa koskee koko maapalloa: eivätkö maapallon rajat tule vastaan? Nykymenollahan me kulutamme maailman luonnonvarat loppuun ja tuhoamme siinä sivussa koko maapallon.
Paitsi ettei asia ole aivan niin yksiselitteinen. Avainsana on ”nykymeno”. Nykymeno ei kelpaa. Menon täytyy parantua ja se edellyttää talouskasvua.
Sallikaa, kun selitän tarkemmin.
Dokumentissaan Elämä planeetallamme David Attenborough ehdottaa kehittyvien maiden ihmisten elintason nostamista yhtenä keinona hillitä maailman väestönkasvua ja siten ympäristölle aiheuttamaamme kuormaa. Elintason nostaminen puolestaan edellyttää... aivan oikein! Talouskasvua.
Kysymys on vain siitä, miten talouskasvu saadaan aikaiseksi. Se pitää toteuttaa lisäämättä ympäristön kuormitusta. Käytännössä pitää saada aikaan enemmän vähemmällä.
Tämän ongelman ratkaisemisessa markkinatalous ja maapallo pelaavat samassa joukkueessa. Tiettävästi yhdessäkään maailman yrityksessä insinöörit eivät pohdi, miten yrityksen tuotteiden tai palveluiden tuottamiseen saisi tuhlattua enemmän raaka-aineita tai energiaa. Näin toimiva yritys ajaisi itsensä ulos markkinoilta ja konkurssiin. Tämän takia kaikki pyrkivät tehokkuuteen ja siitä meillä on itse asiassa hyvät näytöt.
WWF:n Living Planet 2020 -raportin1 mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki oli alle maapallon kantokyvyn vuoteen 1970 saakka. Tällä hetkellä ylikulutamme samaisen raportin mukaan maailman luonnonvaroja vähintään 56 prosentilla.
Luku on kirjaimellisesti murhaava, mutta myös tällä synkällä pilvellä on hopeareunus: Maailmanpankin tilastojen mukaan maailman bruttokansantuote on vuoden 1970 jälkeen yli nelinkertaistunut! On siis kulutettu luonnonvaroja enemmän, mutta saatu aikaan vielä suurempi kasvu. Tehokkuus on parantunut.
Tulevaisuuden haaste on suunnata tehokkuuden parantuminen niin, että talous kasvaa ja luonnonvarojen kulutus pienenee samanaikaisesti. Se edellyttää uutta, parempaa teknologiaa. Tämän kehityksen mahdollistajina myös sijoittajilla on tärkeä rooli. Sijoittajat yhtäältä rahoittavat teknologista kehitystä ja toisaalta nauttivat sen hedelmistä.
Talouskasvun keskeisin ajuri on jo kauan ollut teknologian kehittyminen. Kasvun rajoja ei siis määritäkään maapallon rajat, vaan ihmisen kekseliäisyyden rajat. Ihmisen kekseliäisyydessä puolestaan ei taivaskaan ole rajana.
Tätä taustaa vasten Hang Seng ei enää kuulostakaan röyhkeältä, vaan pikemminkin rohkaisevalta ja toiveikkaalta.
Topias Kukkasniemi
1) WWF (2020) Living Planet Report 2020 - Bending the curve of biodiversity loss. Almond, R.E.A., Grooten M. and Petersen, T. (Eds). WWF, Gland, Switzerland.
Kommentoi