veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Koronakriisi pakottaa meidät etsimään onnea kodin piiristä

Taina Latvala
Taina Latvala

Kirjan Pitoa

Kirjailija Taina Latvala on 80-luvulla syntyneen sukupolvensa vahva ääni. Hänen esikoisteoksensa Arvostelukappale sai Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2007. Latvalan tuorein teos on nimeltään Venetsialaiset (2018). Seuraa Twitterissä @LatvalaTaina

Minun ja mieheni piti lentää pääsiäiseksi Atlantin toiselle puolen, New Yorkiin. Kumpikaan meistä ei ole koskaan käynyt Amerikassa, joten ajattelimme, että voisimme toteuttaa tuon unelman nyt. Kieltämättä minua ahdisti ajatus pitkästä lentomatkasta, rahan kulumisesta ja suurkaupungin hälystä, mutta puolisoni mielestä meidän pitäisi elää nyt eikä vasta sitten kun.

”En mä halua New Yorkiin joskus kuuskymppisenä”, hän sanoi.

Näin meidät astelemassa ohimot harmaantuneina pitkin Brooklynin siltaa, kipeitä lonkkiamme valittaen.

Myönnyin lentojen varaamiseen.

Joitakin viikkoja myöhemmin huomiomme alkoi kiinnittyä virukseen nimeltä COVID-19, joka oli alkanut riehua ympäriinsä. Vielä maaliskuun 9. päivänä pohdin Facebook-kavereitteni kanssa, uskaltaako tässä tilanteessa edes lähteä reissuun. Sitten, vain muutaman päivän kuluttua, itse Yhdysvaltain presidentti päätti, että me emme todellakaan matkusta New Yorkiin pääsiäisenä. Presidentti Donald Trump kielsi lennot Euroopasta Yhdysvaltoihin, poikkeuksena ainoastaan Britannia.

Olin suoraan sanoen huojentunut, että meidän ei tarvinnut tehdä päätöstä itse.

Nyt siis vietämme pääsiäistä kotona. Emme voi lähteä myöskään kotiseuduillemme, sillä kuten kaikki varmasti tietävät, Uusimaa on eristetty koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Olisimme toki pysyneet kotona ilman hallituksen ja eduskunnan määräystäkin. Nyt jos koskaan on ajateltava kanssaihmisiä ja tehtävä kaikkensa, jotta virus saataisiin kuriin.

Näinä ahkeran kotoilun aikoina kieltämättä toivoisin, että olisin luonteeltani tunnelmaa luova kodin hengetär. Kasvattaisin hymy huulilla rairuohoa ja kaivaisin kaapista iloisenkeltaiset pääsiäiskoristeet, joita sirottelisin ympäri asuntoa.

Mitkä koristeet?

En tiedä, mistä se johtuu, mutta olen aina jollakin tavalla suuntautunut enemmän kodin ulkopuoliseen todellisuuteen – ja toki myös omaan sisäiseen maailmaani – kuin kodin somistamiseen ja kauniiden verhojen ja pöytäliinojen valitsemiseen.  

Olen tottunut siihen, että kirjoitan aika usein kahviloissa, juttelen ihmisten kanssa, piipahdan vaate- tai kirjakaupassa, syön ulkona, treenaan kuntosalilla, joogaan, käyn teatterissa tai elokuvissa. Hankin elämyksiä. Kotona kirjoittaessani uppoudun työhöni niin, etten edes huomaa metrin päässä horjuvaa tiskivuorta.

En siis ole varsinaisesti panostanut asunnon viihtyisyyteen. Kaiken lisäksi tähän pieneen vuokrakämppään on kertynyt vuosien varrella jo sen verran tavaraa, että tänne pitäisi kutsua järjestäjäksi itse Marie Kondo. Ehkä hänen avullaan onnistuisin karsimaan noin 80 prosenttia omaisuudestani.

Koronakriisin aikana kodista on tullut ihmisille entistäkin olennaisempi paikka. Sen sijaan, että liehutaan kaupungilla ja ulkomailla ostamassa materiaa ja kokemuksia, onkin käännyttävä sisäänpäin. Etsittävä elämyksiä luonnosta ja kävelylenkeiltä. Ja mietittävä eritoten, mitä kaikkea kotona voisi tehdä ja miten siellä olisi mahdollisimman rattoisat oltavat.

Viime aikoina olen nähnyt sosiaalisessa mediassa kiinnostavia tapoja viettää aikaa kodin piirissä. Yksi salsaa television edessä, toinen musisoi muiden iloksi, kolmas lukee runojaan ääneen. Neljäs katsoo Mad Men -sarjaa vuosien tauon jälkeen ja painaa mieleensä kaikki kirjat, joita komistus nimeltä Don Draper (Jon Hamm) lukee. (Se neljäs olen minä. Toivon, että saisin pian hankittua käsiini Frank O’Haran runokokoelman Meditations in an Emergency). Madonna puolestaan naputtaa kirjoituskonetta omalla Instagram-videollaan. Yhdeksi hashtagiksi hän on valinnut: #becreative.

Kriisin ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kaiken pitäisi pysähtyä, ei elämän, ei luovuuden eikä myöskään talouden. Nykyaikana ostoksiakin on helppo tehdä verkossa.

Nyt täytyy vain keskittyä sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen. Omalla kohdallani olen kiitollinen siitä, että meillä on katto pään päällä. Ja että kotimme on täynnä kirjoja ja tarinoita. Ja että täällä asustaa pari tarinankertojaakin, joista toinen on ammatiltaan insinööri.

Olen kiitollinen siitä, että juuri tämä insinööri muistaa sytyttää kynttilöitä iltaisin, jotta asunnossamme olisi lempeänkodikas tunnelma.

Taina Latvala

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kahdeksan ynnä kahdeksan?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit