Clint Eastwoodin spagettiwesternissä Vain muutaman dollarin tähden palkkionmetsästäjät jahtaavat erinäisiä rosvoja rahan toivossa, ja taustalla soi Ennio Morriconen mahtipontinen, mutta pahanenteinen instrumentaalimusiikki. Lopussa paha saa palkkansa.
Myös pahaenteiseksi paisunut (kirjoitushetkellä jo viisi päivää kestänyt) hallituksen puoliväliriihi epäilemättä näkee spagettiwesterntyyppisiä epäuskottavia juonen käänteitä, mutta lopussa hyvä voittaa, ja turvekuski saa palkkansa.
Niin järkyttävän paljon, kun koronakriisin aikana on velkaannuttukin, loppulasku olisi kuitattavissa hyvin pienellä luvulla. Reilun kolmenkymmenen miljardin pandemialasku kuittautuisi sillä, että talous kasvaisi yhden vaivaisen prosenttiyksikön verran perusuran talouskasvua enemmän seuraavan vuosikymmenen ajan.
Se ei paljolta kuulosta, mutta yksi lisäprosentti vastaa esimerkiksi bruttokansantuotteena noin 2,4 miljardia euroa. Suomen tulostaulu eli historiallinen onnistuminen talouskasvun suhteen on reilun vuosikymmenen ajalta yksi maailman huonoimmista. Jatkossa siis pitäisi onnistua siinä, missä on surkeasti epäonnistuttu finanssikriisin jälkeen.
Helsingin Sanomien mainion politiikan toimittajan Marko Junkkarin mukaan Säätytalolla ei riidellä sittenkään valtion talouden pelastamisesta vaan siitä onnistuuko keskusta pelastamaan kannatuksensa. Edellisessä hallituksessa se ajautui liian oikealle, ja nykyisessä liian vasemmalle. Simo Salmisen Pornolaulua mukaillen ensin meni salkku ja sitten meni tolkku. Sitten meni kannatus muuten vaan.
Riippumatta siitä, onko keskusta viiden vai kahdenkymmenen viiden prosentin puolue, lähestyvien vanhuus- ym. kustannustsunamien vuoksi yhä useampi pitäisi saada työn syrjään kiinni. Ongelma vain on se, että helpot ja mukavat työelämään houkuttelukeinot on jo käytetty. Jäljellä on vain niitä epämiellyttävimpiä, joissa esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyyskorvausta pienennetään työttömyyden keston kasvaessa.
Kun taloudellinen kasvu lopulta muodostuu tuottavuuden kasvun ja työtuntien yhteisvaikutuksesta, on kaikille hyvinvointivaltion ystäville eduksi, että mahdollisimman moni herää aamulla sorvin ääreen. Esimerkiksi yrittäjien keskuudessa talouden hopeisena luotina pidetty paikallinen sopiminen kaatuu työryhmissä kerta toisensa jälkeen. Kolmikantaisen kampaviinerikerhon näytöt ovat asian hoitamisen suhteen vähäiset. Hallitus joutuu nyt itse kantamaan vastuuta keinoista.
Puoliväliriihessä pääministeri Sanna Marin osoitti kompromissiehdotuksellaan tuntevansa kotikaupunkinsa huumoriryhmä Kummelin tuotannon syvällisesti. Kuin kuvitteellisen pääministeri Jermun erikoisavustaja Pentti "Pena" Hietanen, Sanna veti viime hetkellä ässän hihassa. Pääministeri Marin ehdotti keskustalle, että vuosikymmenen vuoteen asti ulottuva työllisyystavoite nostetaan 80 000:sta 100 000:ee, mutta samalla hankalimmat rakenteelliset työllisyystoimet jätetään tekemättä.
Tätä logiikkaa voi verrata vaikka siihen, että kiristää maratonin loppuaikatavoitettaan puoli tuntia, mutta lopettaa samalla harjoittelun.
Taitaa koronan vaatima talouskasvun extraprosentti jäädä saavuttamatta.
Kim Väisänen
Kommentoi