"Käyppäs hakemassa se syyllinen sissään."
Tabun legendaarisessa Kyläkäräjät-sketsissä joukko miehiä kokoontuu kylmälle talolle palelemaan ja käsittelemään kylän pahan pojan tekemää liiterin tuhopolttoa. Maalaismaisemassa reilusta oikeudenjaosta ei ole tietoakaan.
Oikeuden puheenjohtaja puhuttelee syytettyä suoraviivaisesti läpi istunnon syylliseksi ja liiterinpolttajan puolustajaksi määrätty Markku kertoo häpeävänsä tehtäväänsä ja yrittää lopuksi lyödä syytettyä lautamiesten vastentahtoisesti estellessä.
Onnettoman nuoren miehen piikkiin laitetaan liiterin polton lisäksi muun muassa kylän aviottomat lapset, liikennemerkkien kaataminen ja hässäköiden piirtäminen, nuorison villitseminen ja mummojen potkureiden rikkominen. Tuomiota ei ole vaikea arvata, se roikkuu niin sanotusti ilmassa.
Kyläkäräjämäisen neutraalisti ja kattavasti viestinnän professori Anu Kantola löysi suomalaiset yrittäjät ja yritykset syylliseksi muun muassa neet-nuorten, pienten lasten äitien ja ammattinsa menettäneiden ikääntyneiden työmiesten ongelmiin. Ainoastaan liikennemerkkien kaataminen ja hässäköiden piirtäminen jäi uupumaan pitkältä syntilistalta. Aiemmin Kantola on syyttänyt huipputuloisia kovista arvoista.
Kantolan mukaan maamme yritykset ovat jättäneet uudistumatta, ja sen vuoksi Suomella ei enää varaa muiden Pohjoismaiden kokoiseen ja laajuiseen hyvinvointivaltioon. Hän jatkaa kirjoittamalla, että ongelman ytimessä ovat suomalaiset yritykset, jotka eivät pysy muiden Pohjoismaiden tahdissa.
Turhaan eivät venäläiset viljele sanontaa: Kun syyllinen on tiedossa, rikoskin löytyy.
Kun yritysten pitäisi keskittyä omaan leiviskäänsä, päädytään siihen, että väärät ihmiset puhuvat vääristä asioita: Nyt yritysjohtajatkin keskittyvät tulo- ja sosiaalipolitiikkaan. Suomennettuna Kantola pyytää akateemisesti ilmaistuna yritysten edustajia tukkimaan turpansa, ja keskittymään nöyrästi muiden tekemän laskun maksamiseen. Piirakka on jo jaettu - nyt vain yrittäjät hiljaisuudessa leipomaan.
Se mikä viestinnän ammattilaiselta kirjoituksessa unohtui oli, että pärjäsimme varsin hyvin vuosiin 2007/2008 asti. Sitten finassikriisissä Suomen bkt romahti yhdessä vuodessa 8,3 prosenttia, mutta reaaliansioita nostettiin samana ajankohtana neljä prosenttia.
Kamelin on sen jälkeen ollut vaikeaa nousta selkään kasatun taakan alla jaloilleen. Jyrki Kataisen vastuuttomat sarisairaanhoitaja-puheet täydentyivät tuhoisaksi osoittautuneella liittokierroksella. Suomalaista korporatismia ja hyvinvointivaltiota parhaimmillaan.
Sinivalkoinen sydämeni sykähti kun professori Kantola käski kolumninsa lopussa ottamaan mallia Tanskasta, jossa yritykset pärjäävät mainiosti ilman erityisiä luonnonvaroja. Tanskassa työttömyysturva ja siihen liittyvät palvelut ovat runsaat, mutta velvoittavuus aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Suomen vihattuja ”pakkohaastatteluita” on jopa yhdeksän ensimmäisen puolen vuoden työttömyyden aikana. Lisäksi toimeentulotuen edellytyksenä, toisin kuin Suomessa, on riittävän työmäärän tekeminen.
Juuttien flexicurityksi kutsutun järjestelmän erityispiirre on se, että lähes kenet tahansa voi irtisanoa, lähes milloin tahansa. Ylen uutisen mukaan auto-onnettomuuden seuraukset tai syöpä voivat johtaa työpaikan menetykseen.
Kääntyisikö Suomen kurssi näillä tanskalaisilla opeilla?
Kim Väisänen
Kommentoi