Moni meistä – minä mukaan lukien – toivoi kesälomille jäädessään, että syksyn alkaessa voisi palata edes jollain lailla takaisin normaaliin toimistolla työskentelyyn.
Vaikka etätyö on omalta osaltani onnistunut hyvin, on myös ajatus paluusta toimistolle alkanut tuntua kiehtovalta. Ei vain siksi, että kokoustaminen ihan lihaa ja verta olevien ihmisten kanssa olisi virkistävää vaihtelua, vaan myös toimistolla odottavan säädettävän työpöydän vuoksi.
Ergonomia kuntoon!
Kevät ja kesä menivät kotitoimistossa milloin missäkin huonossa asennossa työskennellen. Jo ensimmäisinä viikkoina tuli selväksi, että sohva ei ole hyvä paikka istua etäpalaverissa.
Ammattitaitoinen hierojani pelasti selkäni suuremmilta tuhoilta, mutta työpiste piti selkäjumien laannuttua rakentaa muualle. Käyttökelpoisia pöytiä löytyi kyllä huushollista, mutta yksikään ei ollut säädettävä. Olenhan toimistossa tottunut nostamaan työpöydän seisomakorkeudelle monta kertaa päivässä.
Tilapäistä apua kyhäsin rakentelemalla jos jonkinlaista koroketta tietokoneen alle kirjoista ja laatikoista, mutta kunnon ergonomiasta ei voinut puhua. Kun loma läheni loppuaan ja alkoi näyttää siltä, että etätyö on todennäköista jatkossakin, päätin investoida säädettävään työpöytään.
Jo parin viikon kokemuksella uskallan sanoa, että se oli hankinta, jota voin suositella jokaiselle etätyöläiselle – työmukavuus ja ergonomia kasvoivat välittömästi.
Erityismaininnan saa kotimainen valmistaja, joka vastasi myöhään lauantai-iltana lähettämääni tiedusteluun välittömästi ja tarjoutui tuomaan pöydän kotiovelleni seuraavana päivänä, sunnuntaina. Niin myös tapahtui – täydet kymmenen pistettä palvelualttiudesta!
Kävelykokoukset tavaksi
Olen aiemminkin silloin tällöin saanut innostuksenpuuskan ja järjestänyt kävelykokouksen – toimisto-oloissa siis pyytänyt kokouskaverit mukaan kävelylle.
Keväällä koin ahaa-elämyksen, että etätöissä on erityisen helppo järjestää kävelykokouksia. Jos kokouksen luonne ei vaadi tietokoneen ruudun tuijottamista tai muistiinpanojen tekemistä, sen voi hyvin hoitaa puhelimessa, luurit korvilla kävellen.
Tämän tavan aion säilyttää jatkossakin ja olen rohkaissut siihen myös kollegoita ja tiimiäni. Liikkeelle lähtö keskellä työpäivää tuo tarpeellista varianssia, henkistä ja fyysistä vaihtelua, jolla on suuri vaikutus jaksamiseen. Mikä olisikaan parempi tapa saada hoidettua työ, fyysinen hyvinvointi ja – maisemasta riippuen – myös henkinen hyvinvointi samalla iskulla?
Miten poikkeusaika vaikuttaa kansanterveyteen?
Odotan mielenkiinnolla, millaista tutkimusta jossain vaiheessa tehdään poikkeusajan vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Asiassa on monta näkökulmaa, eikä esimerkiksi korona-ajan eri syistä johtuva henkinen kuormitus ole niistä vähäisin. Mutta tuki- ja liikuntaelinsairauksien ilmaantuvuutta korona-aikana kannattaa kyllä myös selvittää.
Tuki- ja liikuntaelinliiton mukaan tule-sairaudet ovat suomalaisten yleisin syy lääkärissä käyntiin ja eniten työstä poissaoloja aiheuttava sairausryhmä. Ne ovat mielenterveyden ongelmien jälkeen toiseksi yleisin syy myös työkyvyttömyyseläkkeisiin. Tule-sairaudet tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi, koska ne aiheuttavat paljon sairaanhoitokuluja, poissaoloja työstä ja työkyvyttömyyttä.
En uskalla lähteä arvailemaan, mihin suuntaan tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat poikkeustilanteessa edenneet. Mutta jos etätyö on osaltaan huonontanut ihmisten työergonomiaa, toivottavasti moni on saanut kompensoitua sitä esimerkiksi hyödyntämällä kävelykokouksia tai käyttämällä työmatkoista säästyneen ajan muuhun liikkumiseen. Siitä on välitöntä hyötyä paitsi itselle, myös koko kansanterveydelle.
Kati Nyman
Kommentoi