Kulutuskäyttäytyminen on pettämätön mittari uusien tuotteiden ja tekniikoiden läpilyönnin arvioimiseksi. Jos jokin ratkaisu on omassa arkikäytössä kätevämpi, turvallisempi ja edullisempi kuin vaihtoehdot, niin markkinataloudessa se voittaa pelin. Siirtymäaika on vain yleensä pitempi kuin luulisi.
Esimerkiksi siirtyminen erillisnäppäimistöllisestä puhelimesta kosketusnäytölliseen tai cd-levyistä digimusiikkipalveluihin oli aikoinaan luontevaa ja jopa nopeaa. Pitäytymistä vanhassa voi aina perustella nostalgialla ja rutiineilla, mutta järkiperusteita ei siihen ole.
Käteismaksu on ollut kuluttajan arjen viimeinen analoginen linnake. Nyt sen lähtölaskenta on kuitenkin meneillään.
Sen jälkeen kun siirryin reilu vuosi sitten matkapuhelimen korttipohjaiseen (sekä debit että credit) mobiilimaksamiseen, olen nostanut käteistä automaatista ehkä kerran tai kaksi kertaa.
Kotona olen silti myöhäisherännäinen. Lapset ovat hoitaneet raha-asiat kaveriensa kanssa MobilePayllä jo iät ja ajat.
Entä ulkomailla?
Ruotsista on palattu jo pitkään sama määrä kruunuja taskussa kuin lähtiessä. Maksupäätteiden ja kassajärjestelmien kehitys on ollut vauhdikasta koko Euroopassa. Edes fyysisiä maksukortteja ei juuri tarvitse, sillä mobiilimaksaminen perustuu samaiseen korttitiliin. Kortti on siis jo puhelimessa virtuaalisessa muodossa mukana.
Yhdysvallat on toki merkittävä poikkeus säännöstä. Sinne ei ole vielä pitkään aikaan menemistä ilman dollaritukkua.
Poikkeuslistaan voi lisätä ison määrän kehittyviä maita. Jatkossa kuitenkin juuri niillä on hyvä valmius kytkeytyä mobiilimaksamisen järjestelmiin. Vanhojen maksuvälineiden perimä on kevyt ja matkapuhelin on jo valmiiksi yleisin päätelaite asiointiin.
Entä palvelualojen tietyt transaktiot, jotka on perinteisesti hoidettu käteisellä?
Tipit on sinänsä helppo hoitaa uusilla maksuvälineillä, mutta rahan kulkeutuminen oikealle tarjoilijalle tai ovimiehelle vaatii selkeää sopimusta työnantajan ja työntekijän välillä. Järjestely on vahvasti myös kulttuurisidonnainen asia.
Digialustat ovat kuluttajien välisinä täysautomatisoituina kauppapaikkoina jo erikseen mahdollistaneet sähköisen tippaamisen. Uberin ja kumppanien intressissä on nimenomaan poistaa kaikki käteisvaihdanta, koska ne eivät pääse siitä osille.
Euroalueen jäsenmaissa liikkuvan käteisen määrää on vaikea arvioida. Suomen Pankin mukaan reilulle 10 prosentille suomalaisista käteinen on vielä pääasiallinen maksuväline. Vastaava osuus väestöstä jäänee valitettavasti muutenkin digitalisaation ulkopuolelle. Heille täytyy järjestää palvelut perinteisin tavoin.
Mutta kuinka nopeasti kuluttajien suuri massa irtautuu kokonaan käteisestä? Pankkiviranomaiset uskovat, että käteisellä on jatkossakin rooli maksamisen varajärjestelmänä – kun sähköt katkeavat tai verkot kaatuvat.
Itse luulen, että käteiselle on käymässä kuin lp-levylle. Siitä tulee kuriositeetti, jolla on keräily- ja fiilistelyarvoa. Mutta ei sitä oikeasti tarvitse.
Antti Oksanen
Kommentoi