Kulutuskäyttäytyminen on pettämätön mittari uusien tuotteiden ja tekniikoiden läpilyönnin arvioimiseksi. Jos jokin ratkaisu on omassa arkikäytössä kätevämpi, turvallisempi ja edullisempi kuin vaihtoehdot, niin markkinataloudessa se voittaa pelin. Siirtymäaika on vain yleensä pitempi kuin luulisi.
Esimerkiksi siirtyminen erillisnäppäimistöllisestä puhelimesta kosketusnäytölliseen tai cd-levyistä digimusiikkipalveluihin oli aikoinaan luontevaa ja jopa nopeaa. Pitäytymistä vanhassa voi aina perustella nostalgialla ja rutiineilla, mutta järkiperusteita ei siihen ole.
Käteismaksu on ollut kuluttajan arjen viimeinen analoginen linnake. Nyt sen lähtölaskenta on kuitenkin meneillään.
Sen jälkeen kun siirryin reilu vuosi sitten matkapuhelimen korttipohjaiseen (sekä debit että credit) mobiilimaksamiseen, olen nostanut käteistä automaatista ehkä kerran tai kaksi kertaa.
Kotona olen silti myöhäisherännäinen. Lapset ovat hoitaneet raha-asiat kaveriensa kanssa MobilePayllä jo iät ja ajat.
Entä ulkomailla?
Ruotsista on palattu jo pitkään sama määrä kruunuja taskussa kuin lähtiessä. Maksupäätteiden ja kassajärjestelmien kehitys on ollut vauhdikasta koko Euroopassa. Edes fyysisiä maksukortteja ei juuri tarvitse, sillä mobiilimaksaminen perustuu samaiseen korttitiliin. Kortti on siis jo puhelimessa virtuaalisessa muodossa mukana.
Yhdysvallat on toki merkittävä poikkeus säännöstä. Sinne ei ole vielä pitkään aikaan menemistä ilman dollaritukkua.
Poikkeuslistaan voi lisätä ison määrän kehittyviä maita. Jatkossa kuitenkin juuri niillä on hyvä valmius kytkeytyä mobiilimaksamisen järjestelmiin. Vanhojen maksuvälineiden perimä on kevyt ja matkapuhelin on jo valmiiksi yleisin päätelaite asiointiin.
Entä palvelualojen tietyt transaktiot, jotka on perinteisesti hoidettu käteisellä?
Tipit on sinänsä helppo hoitaa uusilla maksuvälineillä, mutta rahan kulkeutuminen oikealle tarjoilijalle tai ovimiehelle vaatii selkeää sopimusta työnantajan ja työntekijän välillä. Järjestely on vahvasti myös kulttuurisidonnainen asia.
Digialustat ovat kuluttajien välisinä täysautomatisoituina kauppapaikkoina jo erikseen mahdollistaneet sähköisen tippaamisen. Uberin ja kumppanien intressissä on nimenomaan poistaa kaikki käteisvaihdanta, koska ne eivät pääse siitä osille.
Euroalueen jäsenmaissa liikkuvan käteisen määrää on vaikea arvioida. Suomen Pankin mukaan reilulle 10 prosentille suomalaisista käteinen on vielä pääasiallinen maksuväline. Vastaava osuus väestöstä jäänee valitettavasti muutenkin digitalisaation ulkopuolelle. Heille täytyy järjestää palvelut perinteisin tavoin.
Mutta kuinka nopeasti kuluttajien suuri massa irtautuu kokonaan käteisestä? Pankkiviranomaiset uskovat, että käteisellä on jatkossakin rooli maksamisen varajärjestelmänä – kun sähköt katkeavat tai verkot kaatuvat.
Itse luulen, että käteiselle on käymässä kuin lp-levylle. Siitä tulee kuriositeetti, jolla on keräily- ja fiilistelyarvoa. Mutta ei sitä oikeasti tarvitse.
Antti Oksanen
@J. Numminen: toivon mukaan et ole joutunut ryöstön kohteeksi koskaan
@Ärripurri: Kaikilla ei myöskään ole älypuhelinta eikä tietokonetta, joilla näitä voi kommentoida
--------------
Se ei tarkoittaisi enempää eikä vähempää kuin että valtiovallan mielestä sinulla ei saa olla mitään salattavaa kuten esimerkiksi taskussasi euroja tai pahimmassa tapauksessa torrissa bitcoineja, joilla luulet voivasi nousta kapinaan laillista esivaltaa vastaan.
------------
Toisin kuin virtuaalivaluuttoja, käteistä ei voi lohkoa eikä se ole (enempää kuin mihin Soros pystyy) altis spekulaatioille. Käteisen kurssi on sidottu viralliseen valuuttaan, vaikka virallinen valuutta olisi pelkkä jono bittejä vahvan tunnistautumisen edellyttämässä maailmassa. Käteisellä suoritettu maksu kelpaa kaikille niille, joiden lähtökohtana ei ole epäillä maksajaa rahanpesusta. Siis ihmiskaupasta, huumekaupasta tai yhtä ankarasti sanktioidusta veropetoksesta.
------------------
Pakottamalla kaikki kansalaiset vihaamaan käteistä pakotamme heidät vihaamaan myös kansalaistottelemattomuutta. Aika pitkälti siinä on jo onnistuttukin.
------------
(Kirjoitusalusta on onneton - kokeilen tässä taas uutta tekniikkaa, jolla sen saisi ymmärtämään sellaisen asian kuin kappalejako. )
Vaikka kultakannan rippeetkin poisti Richard Nixon v. 1971 (ennen keskuspankeilla oli teoreettinen oikeus vaihtaa dollareita kultaan, tuon jälkeen enää ei), käteisellä ja kullalla on samantyyppinen funktio arvon säilyttäjänä. Liriin joutunut valtio voi hankkia kovaa valuuttaa esimerkiksi vaihtamalla toisessa keskuspankissa säilössä olevaa "ainoaa maatonta valuuttaa" eli kultaa kovaan valuuttaan. Vakaan ja suuren valuutan käteismuodon haltijalla on aina mahdollisus ostaa sillä jotain. Seteleissäkin on harvoin bugeja, teknisiä ongelmia ja vahingossa lauenneita lukituksia. Monessa euromaassa ja euromaiden valuuttoja arvon säilyttäjänä suosineissa maissa ei ole harvinaista pitää osa säästöistä suuriarvoisina euroseteleinä.
Digimaksujen ohella tehdä vaikka retroilun nimissä kokeen ja maksaa yhden kuukauden käteistapahtumat, niin noh, käteisellä, ja vertailla kulutustottumuksia ja -halukkuutta sähköiseen maksamiseen nähden. Ennustan, että kulutus supistuisi hieman ja maksuvälittäjälle tulisi vähemmän välityspalkkioita. Tämä koe sopisi muuten digiaikana syntyneille, joista osalle on hyvin vaikeaa hahmottaa summien eroja pelkkinä lukuina.
Käteinen kupsahtaa vain, jos se saadaan perusteltua massiivisella turvallisuussyllä. 9.11.2001 tapahtuneet teotkin auttoivat viemään läpi mm. tiedustelulainsäädäntöä, jonka läpivieti olisi muuten ollut vaikeaa tai mahdotonta. Yleispätevä terrorismiperustelu ei tällä hetkellä - ja toivottavasti ei koskaan - riitä perusteluksi viedä kuluttajalta sen harvoja vapauksia, kuten käteisen käyttöä.
Kommentoi