KARON PÖRSSI Vastuullisuus on katsojan silmässä. Yksi arvostaa sitä, että hänen sijoituskohteensa on toimialansa parhaimmistoa, toinen ei halua vilkaistakaan alkoholi-, tupakka- tai sotatarvikeyhtiöihin. Joku painottaa sijoituskohteensa osallistumista ilmastonmuutoksen torjumiseen, toisella on nollatoleranssi lapsityövoiman käyttöön tuotantoketjun koko matkalla.
Koska vastuullisuus on subjektiivista, rahastojen avulla osake- ja korkomarkkinoille sijoittavalle on tarjolla vain enemmän tai vähemmän huonoja kompromisseja.
Esimerkiksi Nordean vastuullisuusperiaatteella muodostettujen tähtirahastojen Eurooppa-version suurin sijoitus on Nestlé. Ainakin omassa somekuplassani on Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan myötä esiintynyt julistuksia sveitsiläisen, Venäjällä toimintaansa jatkaneen elintarvikeyhtiön boikotoinnista. Osa kommentoijista on tosin maininnut boikotoineensa Nestléä jo pitkälti viime vuosisadan puolella kuohuneen äidinmaidonkorvikeskandaalin jälkeen.
Nordea Maailmanlaajuiset Tähdet -rahaston suurin sijoitus taas on monien vastuullisten rahastojen ykkösnimi Microsoft. Toisella sijalla on Googlen emoyhtiö Alphabet, jonka taloustoimittajat Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala nimesivät vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä (Nemo 2021) maailman kaikkein vaarallisimmaksi yhtiöksi.
Vastuullisen sijoittamisen vakavasti ottavan täytyykin poimia salkkunsa arvopaperit itsenäisesti ja omia arvojaan vasten. Rahastoyhtiötä vastaan protestoiminen ei auta, sillä salkunhoitajat toteuttavat rahaston raameja.
Arvosana vastuullisuudesta
Vastuullisuudesta viehättyneiden sijoittajien tiedonjanon sammuttajiksi on syntynyt erilaisia vastuullisuusluokituksia ja niitä tekeviä yhtiöitä. Ensisijaisesti ne palvelevat instituutiosijoittajia kuten vaikkapa rahastoyhtiöiden salkunhoitajia.
Riippumattomien luokitusyritysten vastuullisuusarvosanojen eli ESG-ratingien perusteella salkulle on helppo kääräistä sen vastuullisuutta näennäisen objektiivisesti kuvaava tunnusluku. Yhtiöt vastaavatkin ensisijaisesti arvosanoja käyttävien asiakkaidensa datantarpeeseen.
Lähestymistapaa voi arvostella hyvästä syystä. Voiko vastuullisuuden tiivistää kenties kolmella merkitsevällä numerolla ilmaistuun vastuullisuusarvosanaan? Onko vastuullisuus mitattavissa?
Onko ylipäätään rehtiä myydä sijoittajille ajatusta siitä, että vastuullisuuden saa tiivistettyä tunnusluvuksi?
Kaikista varauksista huolimatta tuntuu selvältä, että huomion kiinnittäminen erilaisiin vastuullisuuden ulottuvuuksiin ja tavoitteiden asettaminen numeerisesti mitattaviksi asioiksi saa yhtiöitä ponnistelemaan mittauksen kohteena olevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Mittarit on siis syytä asettaa fiksusti.
Kultahippu voi olla pohjasakkaa
Vastuullisuusluokitteluyhtiöiden arvosanoja tutkiva havahtuu hetkessä huomaamaan, että yhden yhtiön ylistämä firma voikin olla toisen luokittelijan silmissä vastuullisuuden pohjasakkaa. Havainto on hyvä ja tärkeä, sillä se muistuttaa siitä, kuinka eri tavoin vastuullisuuden voi mieltää – siitä huolimatta, että kummallakin luokitteluyhtiöllä olisi kohteena vastuullisuuden kansainväliseksi standardiksi noussut kolmikirjainlyhenne ESG.
ESG viittaa siihen, että yrityksellä on – taloudellisen vastuun ohella – vastuuta ympäristöä (environment) ja sitä ympäröivää yhteiskuntaa (social) kohtaan ja että sen hallinnon (government) edellytetään olevan reilua. Kaikkia näitä ulottuvuuksia voi tarkastella useilla eri mittareilla, ja eri mittareiden ja ulottuvuuksien painoarvoa voi säätää omien tai asiakkaidensa mieltymyksen mukaisesti.
Nettisivuillaan luokitusyhtiöt tarjoavat hurjan määrän numeerista ja lukujen pohjalta mitä moninaisimpiin muotoihin jalostettua vastuullisuusdataa myös yksityiskäyttäjille ja maksutta. Tunnettuja ja laajoja vastuullisuusluokittelijoita ovat rahastojen luokittelusta tunnettuun Morningstariin kuuluva Sustainalytics ja paremmin luottoluokittajana mainetta niittänyt S&P Global.
Käsittelen näiden kahden vastuullisuuspisteyttäjän suomalaisille suuryhtiöille laskemia arvosanoja ensi viikolla ilmestyvässä Taloustaito Bonuksessa.
Kannattaako vastuullisuus?
Provokatiiviseen väliotsikkoon vastaus on: eiköhän se kannata.
Vastuullisesti toimimalla saa paitsi hyvän mielen myös luultavasti muita positiivisia vaikutuksia. Vaan miten on taloudellisen tuottavuuden laita?
Suomessa vastuullisesta sijoittamisesta alettiin puhua vuosituhannen taitteessa – tai ainakaan sen kauempaa minulla ei ole omia muistikuvia. Silloin sitä tosin kutsuttiin eettiseksi sijoittamiseksi, ja sitä toteutettiin sulkemalla salkusta pois pahetoimialoilla toimien yhtiöiden osakkeet. Tuolloin yleinen ajatus oli, että käytössä olevan sijoitusuniversumin rajaaminen johtaa tuotoista luopumiseen.
Sen jälkeen moni asia on muuttunut – niin käsitys vastuullisesta sijoittamisesta kuin sen tuottoisuudesta.
Ensin vallalle tuli ajatus, että vastuullisuusperiaatteilla salkkuun valitut yhtiöt ehkä tuottavat hieman vähemmän, mutta koska ne ovat vakaampia ja vähempiriskisiä sijoituskohteita, vastuullisesti sijoittavan ei tarvitse tinkiä riskikorjatusta tuotostaan.
Viime vuosien vastuullisen sijoittamisen buumissa alettiin jo kuulla sellaisiakin ajatuksia, että vastuullisesti sijoittaminen tuottaa paremmin kuin indeksit keskimäärin. Siihen suuntaan viittasi myös vuonna 2019 ilmestyneen Hanna Silvolan ja Tiina Landaun kirjan nimi: Vastuullisuudesta ylituottoa sijoituksiin (Alma Talent).
Kirjan johdannon mukaan "vastuullinen sijoitus tuottaa paremmin [kuin vertailuindeksi] ja sen riski on pienempi [kuin vertailuindeksin]". Itse tekstissä Silvola ja Landau käsittelevät lähinnä vastuullisuuden ja yrityksen kannattavuustunnuslukujen korrelaatioita sekä aktiivisella omistajuudella saatuja tuottoja, eivät niinkään pörssisijoittajan tuottoa.
Tuliko pörssiin ESG-kupla?
"Tästä eteenpäin ei voida mitenkään perustellusti sanoa, että vastuullisesti sijoittamalla saat parempaa tuottoa, pienempää riskiä ja muutat maailmaa parempaan. Tämä on liian hyvää ollakseen totta", naulasi Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen Kauppalehden Markkinaraadissa.
Siltähän se arkijärjellä vaikuttaa. Arkijärjen vankistajaksi ilmestyi vuosi sitten Giovanni Brunon, Mikheil Esakian ja Felix Goltzin tutkimus "Honey, I Shrunk the ESG Alpha".
"Tässä tutkimuksessa osoitamme, ettei ole päteviä todisteita niiden viimeaikaisten väitteiden tueksi, joiden mukaan ESG-strategiat tuottavat ylituottoa", tutkijat niittaavat heti artikkelinsa ensimmäisessä virkkeessä.
Tutkijakolmikko on käynyt läpi erilaisia vastuullisen sijoittamisen strategioita käsitteleviä tutkimuksia ja ajaneet aineistoja monia sijoittamisessa tunnettuja faktoreita vastaan. Selittämätöntä ylituottoa ei löytynyt.
Lyhyellä aikavälillä muoti-ilmiön harjalla surffaaminen saattaa kuitenkin antaa ylituottoa. Vastuullisuusreittauksissa menestyneiden yhtiöiden kurssit ovat saattaneet kiitää siitä syystä, että vastuullisen sijoittamisen suosio on kasvanut hurjasti viime vuosina. Koska vastuullisuuskohteisiin korvamerkittyä rahaa on vyörynyt markkinoille ja sitä on sijoitettu vastuulliseksi miellettyihin yhtiöihin, niiden kurssit ovat luultavasti nousseet kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Pidemmällä aikavälillä kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta aiheutuvien muutosten pitäisi poistua.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
VASTUULLISUUSKUNKUT! Mitkä yhtiöt ovat Helsingin pörssin vastuullisuuskunkut? Kahden luokittajan pisteet kertovat. Juttu kirjautuneille lukijoille Taloustaito Bonuksessa.
