KARON PÖRSSI Maailmantalous saattaa parhaassa tapauksessa selvitä koronapandemiasta säikähdyksellä. Viruksen leviäminen saadaan tukahdutettua, liikkumiseen ja kokoontumiseen liittyviä rajoituksia puretaan nopeasti, maapallon ihmiset saadaan rokotettua ja uusiin uhkiin varautuminen aloitetaan hallitusti.
Ikävämmässä tapauksessa virus jatkaa kiertelyään, ja toinen aalto aiheuttaa uudet sulut ja yritysten säästökierre ajaa talouden pitkäksi aikaa varovaisten investointien tilaan.
Tällä hetkellä kaikki tietävät, että ensimmäisen ja toisen vuosineljänneksen tulokset ovat valtaosin rumaa luettavaa. Monet tuntuvatkin suosiolla pyyhkineen tämän vuoden kalkyyleistaan ja arvioivat osakkeita siltä pohjalta, millaista tulosta ne voisivat tehdä vuonna 2021. Vuosi 2020 on kirjattu menetetyksi vuodeksi.
Helpoin tapa ennustaa tulevaa on katsoa menneeseen. Jos yhtiöt tekevät vuonna 2021 samanlaista tulosta kuin vuonna 2019, helmi-maaliskuisen kurssiromahduksen myötä niiden osakkeiden voi ajatella olevan alennusmyynnissä. Tällöin täytyy olettaa, että ennen romahdusta osakkeet olivat "oikean hintaisia".
Osakemarkkinat ja reaalitalous eivät kuitenkaan kulje käsikynkkää. Osakemarkkinat ovat tavanneet edetä sykleissä, joissa laskujaksot eli karhumarkkinat ovat tavanneet kestää vähintään useita kuukausia, usein vuosia.
Pörssisyklin pohjalla osakesijoittaminen ei yleensä kiinnosta ketään. Tällä hetkellä ulkoiset merkit eivät millään tavalla viittaa siihen, että oltaisiin lähelläkään pörssisyklin pohjaa. Arvo-osuustilejä ja osakesäästötilejä avataan kiivaasti.
Niin kauan kuin yksityissijoittajien enemmistö pitää kurssilaskua alennusmyyntinä ja hyvänä ostonpaikkana, pörssisyklissä ollaan vielä korkealla. Eikä missään tietenkään sanotakaan, että koronapandemia kääntäisi pörssisyklin.
Päteekö jako defensiivisiin ja syklisiin?
Osakemarkkinoiden mielenliikkeiden arvaileminen on poppahenkilön hommaa, mutta yritysten liiketoimintaa pystyy arvioimaan ainakin karkeasti. Toiset yritykset yksinkertaisesti ovat kestävämpiä kuin toiset.
Perinteisesti yhtiöt jaetaan suhdanneherkkyyden mukaan syklisiin ja defensiivisiin. Sykliset yhtiöt kuten useat konepajat, metsäteollisuus ja niin edelleen pärjäävät hyvin silloin, kun talous käy kuumana. Vastaavasti ne kärsivät, kun maailmantalous on laskussa, käyttöasteet painuvat mataliksi ja hinnalla kilpaillaan.
Defensiivisten yhtiöiden liiketoimintaan reaalitalouden syklit eivät vaikuta järin paljon. Päivittäistavaroiden tuottajat ja päivittäistavarakaupat pärjäävät, sillä leipää, maitoa ja vessapaperia ostetaan silloinkin, kun kännykän tai auton vaihtamista lykätään. Lääketeollisuus ja teleoperaattorit ovat nekin luonteeltaan defensiivisiä.
Tämä perinteinen jako defensiivisiin ja syklisiin ei kuitenkaan päde puhdasoppisesti pandemiasulun kaltaisessa tilanteessa, sillä jako perustuu investointisykleihin. Jos investoinnit jatkuvat koronatauon jälkeen entisellä tasollaan tai jopa kuroen umpeen talouden kiinni laittamisen aiheuttamaa viivästystä, syklisten yhtiöiden isku jatkuu.
Toisaalta osa perinteisesti defensiivisistä yhtiöistä kärsii. Esimerkiksi pikaruokaketju McDonald's oli finanssikriisikauden voittajia. Koronaepidemiaa suitsiakseen valtiot ovat pakottaneet ravintoloita sulkemaan ovensa, ja vaikka pikaruokaketjut ovat vahvoja take away -myynnissä, ulkonaliikkumiskieltoaikoina asiakasvirrat jäävät pieniksi. Pikaruokapaikkojen myynnin hiipuminen iskee myös niiden tavarantoimittajiin kuten Huhtamäkeen.
Defensiivinen–syklinen-jako toimii, jos pandemia potkaisee liikkeelle laman. Sitä keskuspankit pyrkivät estämään kaksin käsin.
Jatkuvuus tuo ennustettavuutta
Yllätyksellisinä aikoina pärjäävät sellaiset yhtiöt, jotka tarjoavat asiakkailleen välttämättömiä tavaroita tai palveluita, joita asiakkaiden on vaikea saada muualta. Asiakassuhde on tällöin yleensä jatkuva ja pitkäkestoinen, ja parhaimmassa tapauksessa tuotteen tai palvelun hinta on pieni, jolloin asiakkaalle ei tule tarvetta tinkiä hinnasta.
Mitä pidempi on yhtiö sopimuskanta, sitä ennustettavampaa on yhtiön tuloskehitys. Sopimuskanta voi tarkoittaa myös jatkuvia tuottoja.
Koronaeristys on korostanut sanatarkasti telekommunikaation merkitystä. Dataa liikkuu, kun etätyöläiset videokokoustavat kollegoidensa ja asiakkaidensa kanssa ja illat pitkät istutaan videoneuvotteluohjelmissa pelaamassa lautapelejä tai viettämässä etäbaari-iltaa muualla asuvien ystävien kanssa.
Saattaa tulla haluja päivittä puhelin- tai laajakaistaliittymä parempaan ja operaattorin kannalta tuottavampaan vaihtoehtoon. Siksi teleoperaattorit saattavat olla tilanteen voittajia.
Operaattoriyhtiöillä tosin on yleensä muutakin liiketoimintaa kuin vain ääni- ja dataputken tarjoaminen. Maksutelevisiobisnes on tyypillinen liitännäinen. Urheilun jääminen tauolle rokottaa pahasti maksukanavatoiminnan eniten rahaa tuovaa osaa. Vaikka muiden kanavien kiinnostavuus lisääntyy, se tuskin kattaa urheilun jättämää aukkoa.
Pitkäkestoisia ovat myös joidenkin tietotekniikan ohjelmisto- tai palveluyhtiöiden asiakassuhteet. Palveluna myytävät ohjelmistot ja ylläpitopalvelut jatkuvat ennustettavasti. Sen sijaan uusien tietotekniikkahankkeiden käynnistäminen voi hyytyä. Investointeja lykätään, kunnes tiedetään, missä kuosissa koronakriisistä tullaan ulos.
Kiinteistösijoittajien vuokratulot tapaavat juosta kuukaudesta toiseen, jolleivät asiakasyritykset kaadu laskusuhdanteeseen. Koronakriisissä monet vuokranantajat ovat antaneet ravintoloille vuokria anteeksi kokonaan tai osittain, ja liiketilojen vuokraaminen on ylipäätään suhdanneherkkää asuntojen vuokraamiseen verrattuna.
Siksi kauppakeskusyhtiö Citycon kärsii kauppakeskusten autioitumisesta, kun taas asuntoja vuokraava Kojamo jauhaa vuokrakassavirtaa. Jos päädytään lamaan, vuokralla asumisen suosio saattaa kasvaa.
Jos asuntojen hinnat yleisesti laskevat, laskee myös kiinteistösijoitusyhtiöiden omaisuuden arvo. Sillä on merkitystä varsinkin silloin, jos yhtiö pyrkii myymään omistuksiaan, niin kuin Ovaro.
"Kotoiluyhtiötkin" voivat kärsiä
Koronapandemian on arveltu hyödyttävän kotonapysymisyhtiöitä kuten Netflixiä ja pelivalmistajia. Se on intuitiivisesti helppo uskoa. Helsingistä löytyy useampikin peliyhtiö sijoituskohteeksi.
Ei kuitenkaan ole niin, että kaikki ne yhtiöt, joiden palvelujen kysyntä kasvaa, hyötyisivät pandemiatilanteesta. Helpoin esimerkki ovat mediayhtiöt. Kaikki Helsingin pörssin mediayhtiöt ovat merkittäviä lehtikustantajia. Alma Median maakuntalehtimyyntien jälkeen se on vähiten kiinni lehdissä.
Lehtien, niiden verkkopalveluiden ja liikkuvan kuvan kysyntä lisääntyy, kun ihmiset janoavat tietoa. Se ei kuitenkaan tarkoita lisäeuroja mediayhtiöille, sillä harva päätyy ostamaan uutta lehtitilausta. Epävarmuuden tilassa mainostajat vetävät eurojaan pois kovaa vauhtia, joten lisääntyneistä sivulatauksista tai katsojamääristä ei ole mitään iloa, koska mediapaikkoja ei saada myytyä.
K-kauppojen hyllyistä ovat olleet loppu muutkin tuotteet kuin vessapaperi ja kuivahiiva. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Kesko takoisi kovaa tulosta. Keskolla on myös HoReCa-kauppaa, joka kärsii ravintoloiden ja hotellien tyhjäkäynnistä. Autokauppakaan tuskin käy kiivaana.
Entä sitten verkkokauppa ja Verkkokauppa.com? Verkkokaupat ovat ruuhkautuneet, mutta jos päädytään lamaan, Verkkokauppa.comin kulmahampaan, tietotekniikan ja muun elektroniikan kauppa hiipuu. Kännykän uusimista lykätään, jos lomautus kuristaa pankkitilin nollille.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Cityconia, Ovaroa, Alma Mediaa ja Keskoa.
