veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

RAHAT

Kannattaako sijoittajan uskoa analyytikkoa?

Kannattaako sijoittajan uskoa analyytikkoa?
31.5.2019

Karo Hämäläinen

Onko 45 prosenttia hyvä vai huono osumatarkkuus?

Jos kyse on siitä, osuuko pesäpallon lyöjä palloon, prosentti on kehno. Kolikonheittokisaan ei kannata lähteä, jos tietää, että arvaa oikein vain 45 prosentista tapauksista.

Jos sen sijaan arpa maksaa euron ja joku osaa valita 10 euroa voittavan arvan 45 prosentin todennäköisyydellä, hänen kannattaa jäädä arpaviuhkan äärelle niin pitkäksi aikaa kuin arvonnan järjestäjä sallii.

45 prosenttia on todennäköisyys, jolla pörssianalyytikko osuu oikeaan yhtiön osakekohtaista tulosta ennustaessaan.

Tähän lukemaan päätyivät tutkijat Ning Du ja David V. Budescu tutkimuksessaan How (Over) Confident Are Financial Analysts?, joka ilmestyi Journal of Behavioral Financen kolmannessa numerossa vuonna 2018. 

Yli 200 000 ennusteen aineisto

Dun ja Budescun tutkimuksen pohjana oli yhdysvaltalaisen IBES-tietopankin aineisto, josta he valitsivat yli 200 000 ennustetta. Ne koskivat yli 6 000 yhtiön vuoden 2014 tulosta. Tietoja oli yli 500 analyytikolta.

Tutkijat jakoivat osakekohtaisia tuloksia koskevat ennusteet neljälle ajanjaksolle sen mukaan, kuinka kauan ennen tulosjulkistusta ne oli annettu. Kullekin ajanjaksolle he määrittelivät oman eps-haarukan, jonka sisälle osuneen ennusteen he laskivat osumaksi.

Esimerkiksi Starbucksille heillä oli käytössään 112 ennustetta 34 analyytikolta. Jos ennuste oli annettu alle sata päivää ennen tulosjulkistusta, osumaksi vaadittiin välille 1,33–1,36 dollaria oleva ennuste. Jos aikaa tulosjulkistukseen oli ennusteen julkistamishetkellä 100–199 päivää, osumaan riitti 1,32 ja 1,36 dollarin väliin osunut arvio. 200–299 päivän ajalla haarukka oli 1,30–1,35 taalaa ja yli 300 päivän ajalla 1,30–1,37 taalaa.

Starbucksin toteutunut eps oli 1,33 dollaria.

Samalla menetelmällä toimittiin kaikkien mukana olleiden yhtiöiden kohdalla. Kaikista ennusteista ja kaikilla ajanjaksoilla analyytikkojen keskimääräiseksi osumaprosentiksi tuli 45. Yritysten tulokset aliarvioitiin 30 prosentin ja yliarvioitiin 25 prosentin todennäköisyydellä. 

Tukkukauppa vaikeinta ennustaa 

Tutkijat luokittelivat tuloksia myös kohdeyritysten toimialojen mukaan. Kaikkein hankalimmaksi ennustamisen kannalta osoittautui tukkukauppa, jossa vain joka kolmas ennuste osui haarukkaan.

Lähimmäs viidenkymmenen prosentin osumatarkkuutta päästiin toimialassa, jonka tutkijat ovat nimenneet maa- ja metsätaloudeksi sekä kalastukseksi (48 %), ja vähittäiskaupassa (samoin 48 %).

Tutkimuksen toteutustavan vuoksi tulokset eivät anna pontta naljailuille analyytikkojen kehnosta osumatarkkuudesta, osuma kun on määritelty matemaattisesti ja leveämmällä haarukalla osumatarkkuuslukema olisi parempi. 

Analyytikkoa kiinnostaa laatu

Dun ja Budescun tutkimuksen perusteella innostuin tutkiskelemaan, mitä muuta analyytikoiden toiminnasta tiedetään rahoitustutkimuksessa. Siihen oikotien tarjoaa Sundaresh Ramnathin, Steve Rockin ja Philip Shanen artikkeli The Financial Analysts Forecasting Literature – a Taxonomy with Suggestions for Further Research, joka on ilmestynyt International Journal of Forecastingissa vuonna 2008.

Artikkelin tieteellinen päämäärä on luoda luokittelua analyytikoita koskevalle tutkimukselle, mutta se on käyttökelpoinen noiden tutkimusten esittelijänä ja yhteenvetäjänä. Tarkastelu kattaa tutkimukset vuodesta 1992 tutkimuksen laatimishetkeen eli vuoteen 2007.

Osa tutkimuksista on siis jo lähes kolmenkymmenen vuoden ikäisiä. Ovatko ne yhä relevantteja? Tutkimusten julkistamisen jälkeen ne ovat ennättäneet valua osaksi rahoituksen opetusta ja vaikuttaa jo kokonaisen analyytikkosukupolven saamaan oppiin.

Samoin rahoitusmarkkinat ovat muuttuneet jo lainsäädännön ohjaamina merkittävästi neljännesvuosisadan aikana. Tutkimusten mukaan analyytikot seuraavat laatuyhtiöitä samoin kuin yhtiöitä, jotka käyttävät verrokkejaan enemmän rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja mainontaan. Samoin analyytikoiden on havaittu seuraavan yhtiöitä, joista heillä on positiivinen näkemys.

Nykyisenä maksuanalyysien aikana analyytikkoseurantaan vaikuttanee merkittävästi se, mitkä yhtiöt ovat halukkaita maksamaan analyysitaloille raporttien, ennusteiden ja suositusten laatimisesta. Toisaalta jo vuonna 1995 on havaittu, että sijoittajat suhtautuvat negatiivisemmin niihin negatiivisiin suosituksiin, joita antavat yhtiöön investointipankkisuhteessa olevan analyysitalon analyytikot.

Oikeudenmukaiselta taas tuntuu vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen havainto: ne analyytikot, jotka osaavat arvioida parhaiten yhtiön kehityksen, antavat myös arvokkaimmat sijoitussuositukset. 

Kroonisia optimisteja

Analyytikot ylireagoivat positiiviseen informaatioon, mutta alireagoivat negatiiviseen informaatioon, kertoo vuonna 1999 julkaistu tutkimus. Kun epävarmuus on poikkeuksellisen suurta, analyytikoiden ylireagointi erityisen hyviin uutisiin taas on toisen tutkimuksen mukaan rationaalista.

Erään tutkimuksen mukaan taas yksittäisistä yhtiöistä liikkeelle lähtevät analyytikot taipuvat optimismiin verrattuna niihin analyytikoihin, jotka aloittavat tarkastelunsa toimialatasolta.

Kannattaako analyytikoiden suositusten mukaan sitten toimia? Vuonna 2001 ilmestyneen Brad Barberin, Reuven Lehavyn, Maureen McNicholsin ja Brett Truemanin tutkimuksen Can Investors Profit from the Prophets? Security Analyst Recommendations and Stock Returns mukaan suositelluimpien osakkeiden ostaminen ja vältettäväksi suositeltujen osakkeiden myyminen lyhyeksi on antanut hyvän ja markkinat lyövän tuoton. Analyytikkoa kannattaa uskoa!

Tutkijat pilasivat hyvän myyntipuheen ottamalla huomioon kaupankäyntikulujen vaikutuksen. Kulut huomioivan laskelman jälkeen vastaus kysymykseen kuuluu: Analyytikkosuositusten mukaan ei kannata treidata.

Karo Hämäläinen  

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.

Rahat, verot, työ & eläke, koti

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.