veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Mitkä yhtiöt kestävät kurssiturbulenssissa parhaiten?

Jukka Oksaharju

Kuluva sijoitusvuosi on muistuttanut Helsingin pörssin osakemarkkinoilla vuoristorataa. Ensin riitti alamäkeä Kiinan kasvuhuolten takia. Keväällä optimismi palautui, mutta taas kerran ”sijoittajat” ovat huolissaan kasvusta. Listaan tähän merkintään muutaman ajatuksen siitä, millaisten yhtiöiden kyydissä on mielestäni hyvä olla juuri nyt.

Helsingin pörssin kesäkuun viimeinen maanantai alkoi ja päättyi verenpunaisin lukemin. Kun yhtiöiden toimintaympäristössä tapahtuu odottamattomia käänteitä, osa markkinatoimijoista alkaa pelätä investointien jäätymistä. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen voi lakonisesti todeta, että täällä ne ovat jäätyneet jo hyvän aikaa sitten.

Totta puhuen eurooppalainen taantuma tietenkin vaikuttaisi vahvasti vientivetoisen Helsingin pörssin yhtiöiden lyhyen tähtäimen liiketoimintanäkymiin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että mielestäni sijoittajan päätehtävä on tuotteiltaan ja palveluiltaan kilpailukykyisten laatuyhtiöiden tunnistaminen ja niiden kohtuuhintaan ostaminen – ei suhdanteiden, korkomuutosten, EKP:n päätösten, äänestysten ja valuuttaliikkeiden ennustaminen (arvaaminen).

Nykyisessä epävarmuustilassa Helsingin pörssiin kohdistuu kahdenlaista painetta. Ensimmäisessä yleinen hermostuneisuus johtaa siihen, että osa ulkomaisista sijoittajista päättää nostaa kytkintä pelätessään pelikaanin lentävän turbiiniin. Silloin he myyvät kautta linjan riippumatta yhtiön nimestä, toimialasta ja tuotteen kilpailukyvystä. Laatu menee pesuveden mukana. Heille tämä on reunamarkkina, josta on keskimääräistä vaikeampaa realisoida positiot käteiseksi ripeästi. Luultavasti juuri siksi täällä laineet loiskuvat voimakkaimmin, kun hädän hetkellä osakkeita työnnetään myyntilaidalle kaksin käsin. (Vastaavasti niissä yhtiöissä, joissa on vahva ulkomaisten sijoittajien kiinnostus, kurssi nousee vauhdikkaasti silloin, kun kysyntä palaa.)

Suomalaiset kotitaloudet omistavat Helsingin pörssin osakkeista vain 23 prosenttia. Se on tietenkin valitettavaa paitsi kansankapitalismin myös valtiontalouden kannalta, koska menetämme jatkuvasti potentiaalisesti suuren summan pääomatuloveroja pääomien maatessa talletustileillä nollatuottoisina.

Toinen paine tulee suorista liiketoimintavaikutuksista, mitä EU:n hajoaminen voisi aiheuttaa. Yhtiötasolla tarkasteltuna Helsingin pörssiin ei kohdistu tässä tilanteessa yhtä suoria vaikutuksia kuin oli osoitettavissa esimerkiksi Kiinan tai Venäjän markkinaturbulenssin yhteydessä. Esimerkiksi Fiskarsilla, Metsä Boardilla, Raisiolla, Stora Ensolla ja UPM:llä on liiketoimintaa Iso-Britanniaan, mutta sen markkinan liikehdintään nämä yhtiöt eivät perusskenaariossa kaadu.

Suoranaisia nykytilanteesta hyötyjiä on yhtiötasolla vähän, ja konkreettisimmat edut liittyvät mahdollisiin valuuttakurssivaikutuksiin. Niillä ei nähdäkseni ole minkäänlaista pysyvää kilpailuetua luovaa merkitystä.

Listaisin nykytilanteessa yhtiövalintanäkemykseni seuraavasti:

1. Hahmota kokonaisuus – minne rahat, jos ei osakkeisiin?

Elämme tilapäisesti tilanteessa, jossa keskuspankit ovat toimillaan riistäneet osakkeille vaihtoehtoiset mielekkään sijoituskohteet. Pääomalle ei ole siis jätetty muuta kotia kuin osakkeet. Markkinat näyttävätkin edelleen – uusista uhkakuvista huolimatta – hinnoittelevan osakkeet pitkälti nollakorkojen eli vaihtoehtoisten kohteiden heikkouden kautta. Keskuspankkien tietoisesta politiikasta johtuen sijoittajien kollektiivinen riskinsietokyky yritysriskejä kohtaan on nyt tavanomaista korkeampi. (Kupla syntyy, jos osakemarkkinoilla unohtuu yritysriskien hinnoittelu kokonaan.)

Nollakorot kantavat varsin pitkälle huolta siitä, että pääoma ei suuressa mittakaavassa poistu osakemarkkinoilta kovin herkästi. Nykyisissä markkinaolosuhteissa, joissa osakkeille vaihtoehtoiset kohteet tuottavat keskimäärin erittäin heikosti, sijoittajan on perusteltua sietää hieman tavanomaista enemmän epävarmuutta ja yritysriskiä. Jos korot olisivat nyt ”normaalilla tasolla”, olettaisin markkinareaktion olevan huomattavasti maanantaina koettua dramaattisempi. Suunta olisi luonnollisestikin alaviistoon.

Koska vallitsevassa tilanteessa tuottonäkymät ovat osakkeiden rinnalla olemattomat, on sijoittajan järkevää pää kylmänä, totuttautua heiluntaan ja istua edelleen osakkeiden päällä (ja käsien päällä, jotta ei myy ainakaan hetken mielijohteesta paniikissa). Tosin pienehkö käteiskassa on hyvä ylläpitää.

2. Suosi laatua

New Yorkin pörssi ja erityisesti Dow Jones -indeksi on tänään vain kolmen prosentin päässä kaikkien aikojen ennätyksestään. Tämä kertoo mielestäni paljon siitä, mikä on nykytiedon valossa oikea mittakaava ”hermoilulle”.

Tämä ei kuitenkaan kerro vielä mitään osakkeiden nousuvarasta tai sen puutteesta. Mutta huomioiden sen tosiasian, että osakekurssit ovat nousseet edelleen huolimatta laskevista tulosodotuksista, ovat osakkeiden arvostustasot kohonneet selvästi. Tämä johtaa mielestäni puhtaan matemaattisesti siihen, että valtavan tuloskasvuloikan puuttuessa osakkeiden indeksitason tuotot tulevat lähiaikoina maltillistumaan selvästi siitä, minkä olemme kokeneet 2010-luvun alkupuoliskolla. Näin ollen henkilökohtainen ohjenuorani omassa salkunhoidossani on ”vältä indeksisijoituksia”. (En ole niitä tosin koskaan aiemminkaan tehnyt.)

Yhtiövalinnassakin pitää tehdä painotuksia: vahvaa markkina-asemaa, kansainvälistä menestystä, korkeaa oman pääoman tuottokykyä, vankkaa palveluliiketoimintaa ja omistaja-arvolähtöistä johtamista. Ja hallittua teknologiariskiä.

Kannatan teemaa ”laatuyhtiöitä kohtuuhinnalla”. Huono liiketoiminta on huonoa liiketoimintaa, vaikka sitä saisi ostaa kuinka halvalla hyvänsä. Tai kuinka suuren pudotuksen jälkeen tahansa. Henkilökohtaisesti koluan pörssin yhtiölistaa salkun ostoja ajatellen ylhäältä alaspäin, eli pienimmän prosentuaalisen pudotuksen mukaisessa järjestyksessä. Pääoma kaikkoaa laadusta yleensä viimeisenä – silloin, kun maailma on romahtamaisillaan. Lähihistorian tuottolukemia tarkastellessa häntäpään miinuslukemat eivät ainakaan minulle viesti alennusprosenteista. Oikeastaan päinvastoin – markkinat ovat sen verran tehokkaat, että ne hinnoittelevat useimmiten täysin oikein yhtiön kilpailuedun menetyksen tai peräti sen puutteen.

3. Suosi ennustettavia ja kasvavia osinkoja

Osakekurssit ovat kohonneet Suomi-sijoittajan kaupankäyntimahdollisuuksien kannalta keskeisissä pörsseissä huimasti maaliskuun 2009 pohjalukemien – finanssikriisin synkimpien hetkien – jälkeen. Finanssikriisin pohjalta myös p/e-luku on noussut rivakasti, joten osa kurssinoususta on pohjautunut arvostuskertoimien nousulle, ei pelkästään tuloskasvulle – sijoittajat ovat nyt siis entistä halukkaampia maksamaan suuremman kertoimen nykytuloksesta (tai sen kasvunäkymästä).

Olen jo vuoden ajan uskonut, että asetelma on muuttumassa. Kokonaistuotto, joka muodostuu kurssinoususta ja osingoista, on toteutunut 2010-luvun alkupuoliskolla suhteessa 70/30. Nousukaudella apina, indeksisijoittaja ja osakepoimija pystyivät hyvään tuottoon. Nyt yhtiövalinnan merkitys kasvaa ja se lisää eroa sijoittajien välille.

Uskon osinkojen nousevan lähivuosien perspektiivissä kuskin paikalle suurin piirtein 70 prosentin suhteella kokonaistuottoon (kurssinousulle jää vastaavasti käänteinen 30 prosenttia). Osinkojen merkitys siis nousee dramaattisesti. Nollaosingon yhtiöt rinnastuvat jääkiekkokortteihin: niiden arvo jää tarinoiden varaan.

Uskon dramaattisen laskumarkkinan sijaan sivuttaismarkkinaan, jossa tulokset kasvavat edelleen, mutta hitaasti ja arvostuskertoimet laskevat. Mikäli yleinen tuloskasvu toteutuu edes kohtuullisena, normalisoituvat p/e-luvut tuloskasvun seurauksena, jos indeksit eivät enää lyhyessä juoksussa jatka vauhdikkaasti kohoamistaan. Tämä asetelma kuitenkin merkitsisi indeksisijoittajalle nollatuoton vuosia, mikä osaltaan mielestäni korostaa yhtiövalinnan merkitystä.

(Ymmärrän hyvin, että osa sijoittajista ei halua edes lähtökohtaisesti ottaa kantaa indeksitason tuleviin liikkeisiin ja tämä on aivan hyväksyttävä strategia, kunhan sitä noudattaa johdonmukaisesti.)

Hahmottelemassani skenaariossa – eli osakkeiden arvostuskertoimien laskiessa kollektiivisesti – vain tulostaan ja osinkoaan kasvattavat yhtiöt pystyvät vastustamaan yleistä vaakalentoa tai hienoista kurssilaskua. Kotimarkkinoiden heikkouden vuoksi katse kääntyy Helsingin pörssissä kansainvälisiin yhtiöihin ja laatuyhtiöiden listan loppuessa kokonaan ulkomaille kansainvälisenä hajautuksena.

Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi

Kirjoittajasta

Jukka Oksaharju

Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi. Seuraa @JukkaOksaharju Twitterissä.

Blogeissa

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.