veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Miten osakkeita kannattaa ostaa kurssilaskussa?

Jukka Oksaharju

Omat kokemukset ovat osoittaneet, ettei osakkeita pysty kovinkaan korkealla onnistumisprosentilla ostamaan ja myymään kurssikäyrän käänteissä – ainakaan säännönmukaisesti. Olen kuitenkin huomannut, ettei tämä ole tarpeenkaan pitkän aikavälin tuloksia tavoiteltaessa. Varsin hyvään menestykseen riittää osakkeiden ostaminen alle yhtiön todellisen arvon eli suhdanteiden yli ulottuvan ansainta- ja osinkopotentiaalin. Tarkastelen tässä merkinnässä järkevän osto-ohjelman yleispiirteitä.

Osto-ohjelmia on useanlaisia. On esimerkiksi toimeksiannon tasaisia euromääriä, toimeksiannon tasaisia osakkeiden kappalemääriä, tasaprosentteja osakkeen lisäkurssilaskussa ja tasalukuisia euroja osakkeen yksikköhinnassa. Henkilökohtaisesti suosin tavanomaisesti sellaista osto-ohjelmaa, joka luodaan ajallisesti hajautettuna tasaisin euromäärin ostotoimeksiantoerän rahamäärän mukaan.

Konsepti on hyvin perustavaa laatua oleva, eikä sen käsittämiseen tarvita kummoistakaan pohjatietoa sijoitustoiminnasta. Siksi yritän esitellä ostoprosessin kulun tässä merkinnässä mahdollisimman tiiviissä muodossa.

Kenelle osto-ohjelma soveltuu?

Koska ainakaan allekirjoittanut ei osaa ennakoida kurssikäyrän absoluuttista pohjakosketusta, on käytännössä osoittautunut järkeväksi hyödyntää niin sanottuja osakkeiden osto-ohjelmia. Lähes joka kerta tämä on ollut järkevämpi tapa toimia kuin lyödä kaikki panokset kerralla pöytään pokerityyliin ”all in”, mikä voi osua kauaskin kurssikäyrän käännekohdasta. Konkreettisin hyöty osto-ohjelman hyödyntämisestä on se, ettei sijoittajan edes tarvitse pyrkiä ajoittamaan ”markkinaa” kurssikäyräanalyysillä.

Osto-ohjelman kantavana ajatuksena on, että sijoittaja on pitkäjänteinen. Lisäksi hänellä on ostoprosessin alussa tietty ”kiinteä euromäärä”, jonka hän haluaa sijoittaa joko markkinoille (indeksituotteeseen) tai yksittäiseen osakkeeseen (yhtiövalinta).

Tämä euromäärä (rahapotti) jaetaan osto-ohjelmaa suunniteltaessa riittävän moneen eri ostoerään. Pyrkimyksenä on ajallinen hajautus. Koska emme voi tietää varmuudella, mitä muut sijoittajat tekevät osakkeillaan huomenna ja ylihuomenna, voimme ainoastaan varautua ostamaan lisää laatuyhtiön osakkeita, mikäli kurssit laskevat yhä.

Suunnitelmallisen osto-ohjelman selkeänä etuna on, ettei sen aloittaminen edellytä sijoittajalta ehdotonta näkemystä markkinoiden lähitulevaisuuden (nousu)suunnasta. Itse asiassa on yleensä ainoastaan sijoittajan eduksi, mikäli markkinat laskevat koko osto-ohjelman ajan ja sen loppuun asti. Osakkeiden ostaminen ja kurssilaskun toivominen saattaa tietenkin äkkiseltään kuulostaa hurjalta yhdistelmältä. Sitä se ei kuitenkaan ole, kun ottaa järjen ja matematiikan mukaan analyysiin.

Jos kurssit laskevat osto-ohjelman edetessä, sijoittaja saa ostettua kappalemääräisesti enemmän osakkeita joka ostoerällä verrattuna tilanteeseen, jossa kurssit nousisivat viivoittimella piirtäen heti ensimmäisen ostoerän jälkeen. Ja suuremmalla osakkeiden kappalemäärällä sijoittaja luonnollisesti saa omistukseensa suhteellisesti suuremman osan yhtiöstä sekä sen tulevista voitoista ja osingoista. Enemmän siis pääomavoittoja ja osinkoja kauas tulevaisuuteen, mikä johtaa lopulta kohoavaan salkun markkina-arvoon. Siksi sijoitustoiminnassaan lähtökohtaisesti enemmän ostoja kuin myyntejä tekevä arvosijoittaja valpastuu kurssien syöksyessä kaakkoon.

Sama idea ”hinnanlaskun toivomisesta” soveltuu havainnollistavana esimerkkinä myös ruokakauppaan. Olet järjestämässä valtavia (ja hermoja raastavia) sukujuhlia ja tarvitset 30 pakettia kahvia. Suunnittelet ostavasi ne kolmella eri kauppareissulla seuraavien kolmen viikon aikana. Toivotko silloin kahvipakettien hinnan nousua vai laskua osto-ohjelmasi aikana?

Asian kääntäen käytännönläheinen esimerkki havainnollistaa, että oikeastaan kurssinousua kannattaa toivoa vain sijoittajan, joka aikoo luopua osakkeistaan. Toisin sanoen sellaisen, joka ei ole lähitulevaisuudessa netto-ostaja.

Ajatusta pidemmälle jalostaen itse asiassa edes pitkäjänteisen osinkosijoittajan ei kannata toivoa omistuksilleen arvonnousua heti, koska alhaisin arvostustasoin hän saisi sijoitettua osinkonsa uudelleen kannattavasti (kappalemääräisesti enemmän osakkeita ja parempi osinkokasvun kulmakerroin salkkuun).

Mainittakoon tässä viitekehyksessä kuitenkin, ettei sijoittajalle ole käynyt suurta vahinkoa, mikäli yleinen kurssikehitys lähtisi yläviistoon heti ensimmäisten ostoerien jälkeen. Tällöinhän sijoittajan kaikki ostokset olisivat plussan puolella.

Toivottavasti nämä kärjistykset auttavat käsittämään edellä esittämäni väitteen siitä, ettei ajallisesti hajautetun osto-ohjelman aloittamisen edellytyksenä ole kirkas näkemys markkinoiden huomisen suunnasta. Jos vain yhtiökohtainen laatu on analysoitu oikein ja ostot aloitetaan jotakuinkin järkevään aikaan (osakekurssin ja todellisen arvon välisessä tarkastelussa), on voitto pitkässä juoksussa ”varma”.

Kolme tärkeää kysymystä ennen ostotoimeksiantoa

Luonnollisesti sijoittajan tulee ensin laatia suunnitelma siitä, millaisen kokonaissumman hän aikoo yksittäiseen kohteeseen sijoittaa. Onko osto-ohjelman kokonaispotti lopulta esimerkiksi 3 000 euroa, 5 000 euroa vai 20 000 euroa?

En halua vähätellä 3 000 euron sijoitussummaa yksittäiseen yhtiöön, mutta käytännössä sitä pienemmällä potilla on haastavaa tehdä kustannustehokasta osto-ohjelmaa, joka olisi myös ajallisesti riittävän hajautettu. Sadan tai kahden sadan euron kertaostokset eivät suorissa osakesijoituksissa ole useinkaan riittävän kustannustehokkaita sijoittajan kannalta.

Toinen merkittävä pohtimisen arvoinen kysymys on, moneenko eri ostoerään osto-ohjelman kokonaispotti kannattaa jakaa? Yli kymmenen ostoerän ohjelmissa koko sijoitettavan summan täytyy olla varsin suuri, tai muutoin suhteelliset kaupankäyntikustannukset tulee huomioida yksittäisen ostoerään kokoon nähden.

Kolmas painoarvoltaan suuri pohdittava on, kuinka tiiviisti yksittäisiä ostoeriä viedään käytäntöön. Jos ostoeriä suoritetaan viikoittain, on ajallinen hajautus lähinnä teknisluontoinen, ei reaalitalouden suhdannevaihteluita torjuva.

Käytännössä tämä kohta on hyvin riippuvainen kahdesta jo edellä päätetystä ulottuvuudesta. Henkilökohtaisesti jaan osto-ohjelman yleensä mieluummin kuukausi- kuin kvartaalitasolle. Mahdollista on toki sijoittaa lisää myös vain kerran vuodessa, mutta sijoittajan keskimääräiset istumalihakset tuskin riittävät esimerkiksi lähtökohtaisesti viiden vuoden osto-ohjelmaan yksittäisessä kohteessa.

Lisättäköön tähän kuitenkin se tosiasia, että pitkähkössä aikaikkunassa sijoittaja tarvittaessa ehtii palkkatulojensa kautta säästää varoja lisäostoeriin. Toisin sanoen osto-ohjelman aloitushetkellä hänellä ei välttämättä tarvitse olla rahaa kuin ensimmäiseen välittömään ostoerään. Jo esitettyyn viitaten järjestelmällinen suunnitelma hänellä kuitenkin täytyy olla heti alusta pitäen.

Mainittakoon ajallisen hajautuksen sivuhuomiona, että osto-ohjelma on käytännössä mahdollista jakaa myös tasaisiin euromääriin osakkeen kurssikehityksessä alaspäin (ostan X eurolla lisää, kun osakkeen hinta on 14 euroa per osake, ja joka euro kurssilaskua per osake siitä alaspäin ostan osakkeita lisää X eurolla).

Näin toimimalla ostot kuitenkin pysähtyvät välittömästi osakekurssin nousukäänteen jälkeen. Erona tasaisiin euromääriin per lisätoimeksianto on se, että laajemmin esitellyssä vaihtoehdossa ostoja tehdään myös nousevaan kurssiin siihen asti, kunnes osakkeen hinta saavuttaa ja ylittää ”todellisen arvonsa”.

Huomionarvoista on, että keskimäärin suotuisan keskihankintahinnan varmistamiseksi sijoittajan täytyy tehdä ajallisen hajauttamisensa suunnitelma kerralla kuntoon ja sitten siinä on lähtökohtaisesti vain pysyttävä (jätä tunteet narikkaan -tyylillä). Jos tunteille annetaan liikaa sijaa, saattavat halvimmat ostokset jäädä pahimmillaan tekemättä, kun heikolla hetkellä uutisvirta saa ostosormen jäätymään kurssikehityksen ollessa edullisimmillaan paniikkirotkossa.

Esimerkki osto-ohjelmasta käytännössä

Kuvitellaan, että osakkeella käydään kauppaa kalenterivuoden aikana hintahaarukassa 50–150 euroa per osake. Näin ollen kalenterivuoden osakekohtainen keskihinta on 100 euroa, mitä lähelle sijoittaja todennäköisesti osuisi osakehankinnassaan, mikäli hän ei hyödyntäisi tasaisiin euromääriin ajallisesti jaettua osto-ohjelmaa.

Kuvitellaan edelleen, että sijoittaja hyödyntää 3 000 euron sijoituksessaan järkevää osto-ohjelmaa, suorittaen osakeostot kolmena eri ajankohtana kalenterivuoden aikana. Ostot tehdään 1 000 euron tasaisilla kertasummilla. Ensimmäisessä ostoajankohdassa osakekurssi liikkuu 100 eurossa, joten sijoittaja saa 10 osaketta. Toisessa erässä osakekurssi on vain 50 euroa, joten sijoittaja saa 20 osaketta. Kolmannessa eli viimeisessä erässä osakekurssi on 150 euroa, ja sijoittaja saa ainoastaan 6,6 osaketta.

Sijoittaja on käyttänyt vuoden aikana osakeostoihinsa suunnitelman mukaiset 3 000 euroa, saaden yhteensä 36,6 osaketta. Kun käytetyn euromäärän jakaa osakkeiden lukumäärällä, saadaan osakekohtaiseksi keskihankintahinnaksi 82 euroa. Tämä on 18 prosenttia alle osakkeen vuoden keskikurssin. Miten tämä on mahdollista?

Järkevän osto-ohjelman salaisuus piilee siinä, että sijoittaja osti osakkeita kappalemääräisesti enemmän silloin, kun kurssi oli alhaalla – ja vastaavasti kappalemääräisesti vähiten silloin, kun kurssi oli korkeimmillaan.

Sijoittaja ei olisi päätynyt vastaavaan lopputulokseen, jos osto-ohjelma olisi jaettu eri ostoajankohdittain tasaisten osakemäärien periaatteella.

Silloin salkkuun olisi tullut ensimmäisessä ostoerässä osakkeita 1 000 eurolla (10 kpl), toisessa eli halvimmassa erässä vain 500 eurolla (10 kpl) ja kalleimmassa erässä suurimmalla, jopa 1 500 euron potilla (10 kpl).

Yhteensä sijoittaja olisi saanut vaihtoehtoista strategiaa noudattamalla 30 osaketta, jolloin keskihankintahinnaksi olisi muodostunut kalenterivuoden keskikurssi 100 euroa osaketta kohden.

Pitkän aikavälin perspektiivissä sijoittajalle riittää, että osakkeita hankitaan alle niiden todellisen arvon. Todellinen arvo muodostuu yhtiön sisäisestä ansaintakyvystä ja sitä kautta osingonmaksukyvystä. Jos nämä eivät kasvunäkymineen romahda kurssikäyrän vanavedessä, osake lähtökohtaisesti halventuu. (Toisaalta sisäinen arvo voi romahtaa 90 prosenttia samalla, kun osakekurssi romahtaa 80 prosenttia.)

Osto-ohjelmien perspektiivissä niiden aloitusajankohta määräytyy nimenomaan kytköksessä todelliseen arvoon: osakkeita tulee ostaa vain, kun pörssikurssissa ”hinta” alittaa sen ”arvon”, joka on laskettu riittävällä tuottovaatimuksella. Kurssipohjaan osumiselle ei pidä antaa itseisarvoista merkitystä.

Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. 

Kirjoittajasta

Jukka Oksaharju

Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi. Seuraa @JukkaOksaharju Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.