veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Pureeko perustulo koekäytössä?

Mikael Kirkko-Jaakkola

Tänä vuonna selviää, millaista perustuloa Suomessa kokeillaan ensi vuodesta alkaen.

Kokeilulla on tarkoitus tutkia, voitaisiinko perustulolla vähentää köyhyyttä ja byrokratiaa sekä kannustaa työntekoon ilman, että julkinen talous heikkenee. Perustulolle on asetettu haastavat tavoitteet, mutta kokeilu on paikallaan, mikäli se onnistuu antamaan uskottavia vastauksia näihin kysymyksiin.

Lähtökohtaisesti perustulo tarkoittaa sosiaaliturvajärjestelmää, jossa kaikille kansalaisille maksetaan säännöllisesti täysin vastikkeettomasti tietty rahasumma. Nyt toteutettava kokeilu koskee toki rajatummin vain pientä osaa kansasta.

Perustulo kuulostaa mullistavalta idealta. Siihen ei ole kuitenkaan yksiselitteistä vastausta, miten paljon perustulomalli käytännössä eroaisi nykyisestä sosiaaliturvajärjestelmästä. Lopputulos riippuu perustulon tasosta ja siitä, mitä nykyisiä tukia se korvaisi ja miten se verotettaisiin parempituloisilta pois.

Itse asiassa perustulon käytännön vaikutus voisi olla myös hyvin samankaltainen kuin nykyisen etuusjärjestelmän. Tähän päädyttäisiin, mikäli perustulo olisi melko pieni ja sen rinnalla säilytettäisiin mm. asumistuki ja toimeentulotuki. Pienen perustulon takia myöskään verotusta ei tarvitsisi myllätä täysin uusiksi.

Perustuloa kannatetaan etenkin siksi, että se nähdään mahdollisena keinona parantaa pienituloisten työnteon kannustavuutta.

Vaikutus olisi sitä tehokkaampi mitä paremmin perustulon avulla päästäisiin eroon henkilön tuloista ja asemasta riippuvista etuuksista. Nykyiset tuet aiheuttavat kannustinloukkuja esimerkiksi siksi, että työn ja palkan vastaanottaminen leikkaavat niitä jyrkästi. Perustulon ansiosta myös byrokratia vähenisi ja vaikkapa osa-aikatyötä tekevän olisi nykyistä helpompi luovia tukiviidakossa. 

Jotta työnteon esteenä olevat kannustinloukut helpottuisivat laajasti, perustulon tulisi käytännössä korvata eniten loukkuja aiheuttavat asumistuki ja toimeentulotuki. Niiden poistaminen taas huonontaisi monen heikoimmassa asemassa olevan toimeentuloa, ellei perustulon taso olisi todella korkea. Näin korkean kansalaispalkan maksaminen kaikille kansalaisille vaatisi epärealistisen mittavaa veronkiristystä, joka taas veisi työnteon kannustimet toisilta.

Kaikkia perustulolla markkinoituja ristiriitaisia tavoitteita on haastavaa saavuttaa samaan aikaan. Ja jos ne voidaan saavuttaa, ne voisivat olla saavutettavissa myös nykyjärjestelmää.

Perustuloon liittyy myös enemmän puhtaasti ideologisia motiiveja. Se esimerkiksi lisäisi ihmisten valinnanvapautta, kun jonkinlainen toimeentulo olisi taattu ilman minkäänlaisia ehtoja. Samalla se tarkoittaisi sitä, että julkista tulonsiirtoa maksettaisiin kaikille, niillekin, jotka eivät sitä tarvitse. Perustulon vastakohtana olevat syyperusteiset tuet voivat luonnollisesti olla korkeampia, koska ne pyritään kohdentamaan vain tukea tarvitseville.

Jokainen perustulomalli on esittäjänsä näköinen. Toiset painottavat enemmän työnteon kannustimien parantamista ja byrokratian helpottumista, toiset taas kansalaisten vapautta tai köyhyyden kitkemistä.

Onkin vaikea vastata suoraan, kannattaako perustuloa, kun se voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Joka tapauksessa mikään ihmelääke työnteon kannustimiin ja köyhyyteen se ei ole.

Toivottavasti perustulokokeilun tulokset onnistuvat selkeyttämään perustuloväittelyä, vaikka lopulta ideologiset ja poliittiset painotukset ratkaisevat sen jatkon.

Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti

Kirjoitus ilmestyi Taloustaidossa 27.1.2016

Kirjoittajasta

Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti. Seuraa Twitterissä 
@veroekonomisti.

Blogeissa

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.