Yleisradion MOT-ohjelma käsitteli Sipilän menoleikkauksia 2.11.2015. Suomen tutkivan journalismin lippulaivaksi itseään luonnehtiva MOT kysyi eurooppalaisten huippuyliopistojen taloustieteen professoreilta: ”Miten arvioitte Sipilän hallituksen talouslinjaa?” 25 % vastasi, että se on oikea, toinen 25 % vastasi että ei oikea eikä väärä ja 50 %, että se on väärä. Makrotaloustieteilijöiden huiput pitävät siis Sipilän talouspolitiikkaa epäonnistuneena.
Rapakon toisella puolella Initiative on Global Markets tekee säännöllisesti gallupeja, joissa huippuyliopistojen taloustieteen professorit vastaavat erilaisiin kysymyksiin. Heinäkuussa 2014 kysyttiin oliko Obaman fiskaalielvytys vähentänyt työttömyyttä Yhdysvalloissa. Paneeli vastasi yhtä lukuunottamatta kyllä. Vastarannan kiiski oli juuri MOT:n parjaama Harvardin Alberto Alesina.
Tästä ei tietenkään seuraa, että Obaman politiikka olisi onnistunutta. Työttömyyden vähentäminen ei ole ainoa menestymisen kriteeri. Muutenhan valtiohan voisi yksinkertaisesti palkata kaikki työttömät itse. Ekonomistien näkemykset työttömyyden vähentämisen kustannustehokkuudesta erosivat kuitenkin paljon. MOT-dokumentissa sen sijaan ei juuri paneuduttu siihen miksi Sipilän politiikka oli niin epäonnistunutta.
Kiinnitin huomiota siihen, että tunnistin IGM foorumin kuuluvista yliopistoista kaikki ja professoreista liki kaikki. Olin lukenut heidän julkaisujaan tai kuunnellut heidän luentojaan. Kyseessä oli kiistatta makrotaloustieteen universumin kirkkaimmat tähdet.
MOT:n dokumenttia katsellessani tunnistin myös yliopistot, mutta muutamaa poikkeuksetta lukuun ottamatta professorit olivat vieraita.
Oliko kyseessä minun vai MOT:n tietämättömyys? Päätin MOT hengessä raapaista pintaa syvemmältä.
Ensimmäinen huomio oli tietysti se, että suomalaiset professorit olivat roimasti yliedustettuina. Se nyt on kuitenkin suomalaiselta dokumentilta ymmärrettävää.
MOT haastattelee näyttävästi Warwickin yliopiston emeritus professori Paroni Skidelskyä, jota toimittajat luonnehtivat Englannin makrotaloustieteen huipuksi. Hänet tunnistankin. Olen nimittäin erehtynyt lukemaan hänen äärettömän tylsän John Maynard Keynes elämänkertansa.
Keynes oli aikoinaan makrotaloustieteen aatelia, mutta onko Paronilla omaa makrotaloudellista tutkimusta? Ei kai MOT:n mielestä Juhani Suomi ole valtiomiesten eliittiä, koska kirjoitti Kekkosen elämänkerran?
Google Scholar paljastaa paronin seikkailut. Huomaan, että olen väärässä, hän on kirjoittanut myös englantilaisen fasistipuolue BUF:in perustajan Oswald Mosleyn elämänkerran.
Skidelsky kirjoitti opuksiaan Warwickin taloustieteen laitoksella, jonka The Sunday Times lehti valitsi Englannin kolmanneksi parhaimmaksi. Miksi MOT ei kysynyt yhdeltäkään Warwickin 25 taloustieteen professorilta, jotka olivat taloustieteilijöiden tutkimisen sijaan tutkineet itse taloustiedettä?
En luovuta. MOT:n artikkeli viittaa myös SOAS yliopistoon, jossa haastateltavana on Professori John Weeks. Mutta MOT on jälleen onnistunut karistamaan aktiiviprofessorit ja päätynyt eläkkeelle jääneeseen emeritusprofessoriin. Hänen julkaisuluettelonsa paljastaa hänen tutkimuskohteensa olleen pääasiassa marxilainen kehitystaloustiede. MOT on todella heidän iskulausetta lainaten kaivanut pintaa syvemmälle löytäessään tämän planeetan viimeisen marxilaisen taloustieteilijän.
MOT:n kysyy myös Leicesterin yliopiston professorin Panicos Demetriadesin mielipidettä. Demetriades sai potkut Kyproksen keskuspankista. Häntä on syytetty sekä lahjusten ottamisesta, että katastrofaalisesta talouspolitiikasta. Ilmeisesti Suomen tutkivan journalismin lippulaiva ei havainnut tätäkään karia. En panikoi, mutta en pengo hänen julkaisuluetteloa.
Paronin ja marxistisen kehitystaloustieteilijän lisäksi MOT on onnistunut kaivamaan niin omituisia tapauksia, että Tolkienin örkkilaumat ja Marvelin universumikin kalpenee. Jottei tämä blogi venähdä liian pitkäksi niin yritän kiteyttää ryhmän. Mieleen juolahtaa huippuekonomistin negaatio, mikä se sitten onkaan.
Seiler ja Wohlrabe ovat vuonna 2012 julkaisseet laatukorjatun julkaisuindeksin, jonka perusteella he mm. listaavat maailman top 50 taloustieteilijää. Joukossa on monta makrotaloustieteen huippunimeä kuten (järjestyksessä) Stiglitz, Barro, Acemoglu, Lucas, Blanchard, Summers, Feldstein, Rogoff, Obstfeld, Mankiw, Krugman, Woodford, Svensson, Bernanke, Christaiano, Eichenbaum, Gali, Sims ja Taylor.
Yksikään MOT:n haastattelema ekonomisti ei löydy Seilerin ja Wohlraben listalta. Kriteeri on siis liian tiukka. Katson raakaa REPECin 10 000 siteeratuimman ekonomistin listaa. MOT:n löytämistä kummajaisista ani harva löytyy tälläkään seulalla.
Sipilän talouspolitiikassa on parantamisen varaa, mutta niin on Suomen tutkivan journalismin lippulaivassakin.
Valtteri Ahti on Evli Pankin Markets-yksikön strategi
MOT vastaa: ”Ahdin MOT-kritiikki osuu harhaan”
