Kreikasta tulevat mieleen pienet merenrantakylät, joissa talot ovat valkoisia, sinisin ikkunanpielin. Tsatsiki, Ouzo ja lämmin auringonpaiste.
Kreikasta tulee mieleen myös muuta. Velkaantunut ja korruptoitunut pieni maa, joka uhoaa, rettelöi ja elää muiden euromaiden ja IMF:n avun varassa. Juuri pidetyissä vaaleissa vaalivoittaja uhosi, että asiat muuttuvat ja velkojille näytetään keskisormea. Kansa uskoi ja äänesti. Keskustelukierros muiden euromaiden kanssa on muuttanut ääntä kellossa ja nyt viesti rahoittajille on erilainen kuin viesti kotimaisille kannattajille. Tällainen kaksinaamaisuus kostautuu jossain vaiheessa. Joko äänestäjät petetään tai maa irtoaa eurosta. Tai molempia.
Kreikan synkkä makrokuva pitää sisällään paljon inhimillisiä katastrofeja. Työttömyys on korkea ja etenkin nuorten tulevaisuudennäkymät ovat surkeat. Mutta miten elvyttää, kun rahaa ei ole edes perustoimintojen hoitamiseen? Miten neuvotella helpotuksia lainaehtoihin, kun jo nyt ehdot ovat erittäin kevyet? Venäjä on lupaillut apua Kreikalle, mutta ei pysty käytännössä antamaan mitään merkittävää rahallista apua, koska pystyy vain vaivoin huolehtimaan omasta taloudestaan.
Euroalueen rahoittajien tilanne on myös hankala. Jos Kreikka potkitaan ulos, jää velkojen perintä toiveiden varaan ja ilmeisenä vaarana on, että epäilys leviää muihin reunamaihin. Muutaman vuoden takainen eurokriisi on vielä hyvin muistissa. Kreikka kokee ennätysmäisen romahduksen, josta romahtaneen oman valuutan turvin voi jollain aikavälillä toipua. Jos Kreikka taas hyssytellään pysymään eurossa ja tehdään merkittäviä lisähelpotuksia, on vaikea kuvitella mikseivät Espanja tai Italia (Ranska?) jossain vaiheessa pyrkisi samaan kohteluun. Tämä kuitenkin nostaa tuen mittaluokan sellaiseksi, ettei järjestelmä voi sitä hoitaa.
Nykypäivänä on paljon tilanteita, joissa joudutaan punnitsemaan vallan, vastuun ja yhteisvastuun kysymyksiä. Perheiden tuhlaajapojat ja -tytöt, suomalainen sosiaaliturva kannustinloukkuineen, euroalueen yhteisvastuu, EKP:n rooli ja vastuu suhteessa poliittisen päätöksenteon rooliin ja vastuuseen ovat esimerkkejä. Puhutaan usein kepistä ja porkkanasta, mutta eikö tämä keppi tyypillisesti ole sitä, että jokainen kantaisi vastuuta omista tekemisistään. Ihmetellään miksi pikku Ville tai Maija ei pärjää työelämässä, kun pikku Villen tai Maijan ei ole koskaan tarvinnut tehdä kotona yhtään mitään.
Kreikan uusi hallitus pettää äänestäjille annettuja lupauksia. Eurojärjestelmä yrittää pitää kurin tiukkana, mutta antaa sen verran (näennäisiä) myönnytyksiä, että kaikki voisivat säilyttää kasvonsa. Siinä on ennuste tämän kriisin ratkaisusta, lyhyellä aikavälillä.
Sekä rahoitusta saaneissa maissa että rahoittajamaissa on edessä vaaleja, joissa kansalaiset äänestävät kansallisten asioiden lisäksi myös siitä, miten yhteisvastuuseen pitäisi suhtautua. On mahdollista, että lähivuosina näistä vaaleista tulee yllätyksiä. Painetta systeemiin lisää se, etteivät poliitikot pääosassa maita kanna vastuutaan, ja Euroopan velkataakka paisuu paisumistaan.
Kirsi Hokka on johtaja eQ Varainhoito Oy:ssä
