veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Järkevää sääntelyä?

Erno Järvinen

Ulkoasiainministeriö ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n järjestivät maaliskuun alussa korkean tason seminaarin palvelujen kasvavasta merkityksestä Suomen taloudelle. Tilaisuuden paneelikeskustelussa keskusteltiin hyvin paljon sääntelyn vaikutuksista talouskasvuun ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Lähes liikuttavan yksimielisiä tilaisuudessa oltiin siitä, että sääntelyä on talouskasvun näkökulmasta liikaa. Sääntelyn määrässä syyttävä sormi osoitti minnekäs muualle kuin eduskuntaan ja Brysseliin.

Sääntelyä valmistelevat ihmiset ja yleensä jonkin vaatimuksesta. Eiväthän ne itsestään synny. Suomessa metsäpolitiikan valtavirtaus viime vuosina on ollut markkinaehtoisuuden lisääminen. Käytännössä kaikki lainsäädäntö on uudistettu. Valitettavasti tähän palettiin ei mitenkään istu parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta. Koko lakiesitys on tehty vain ja ainoastaan elinkeinoelämän eli massa- ja paperiteollisuuden vaatimuksesta. Hallituksen esitys tyrmättiin jo lausuntokierroksella 37-1.

Metsäteollisuuden pelko on jälleen kerran, että puuta ei riitä uusiin investointeihin, joita on ilahduttavasti suunnitteilla. Toistettakoon jälleen kerran, että puumarkkinoiden suurin ongelma on riittämätön kuitupuun kysyntä.

Lailla yritetään puuttua ongelmaan, jota ei ole olemassa ja jota valvomaan jouduttaisiin perustamaan raskas byrokratia. Suomessa puuta riittää, mikäli puumarkkinoiden edellytykset ovat kunnossa, kaikkiin tarpeisiin. Hakesähkötukeen kaavaillut muutokset eivät edistäisi vaan lamaannuttaisi puumarkkinoiden toimintaa. Suunnitteilla oleviin metsäteollisuusinvestointeihin puuta on, mutta byrokratiaa lisäämällä se ei markkinoille tule. Käsittelyssä olevan lain valvonnan mahdottomuudesta riittää esimerkiksi se, että jos metsänomistaja myy neljän metrin kuitupuun se ei olisi oikeutettu tukeen. Jos sama runko katkaistaan kahdeksi kahden metrin pölliksi, puu olisi oikeutettu tukeen. Tällaista ei kukaan pysty valvomaan.

Tässäkin asiassa kannatta ottaa oppia Ruotsista. Ruotsissa puumarkkinoita säänneltiin vuosina 1975-1993. Aluksi sääntely tapahtui rakennuslailla (Byggnadslagen 1947:385), ja tavoitteena oli varmistaa metsävarojen riittävyys ja estää liiallinen käyttö. Metsäteollisuuden puuraaka-aineen käyttö ja käytön laajentaminen tulivat luvanvaraisiksi. Vuodesta 1983 eteenpäin rakennuslailla säänneltiin myös metsäperäisten polttoaineiden valmistusta ja puuraaka-aineen käyttöä lämmityksessä.

Vuonna 1987 sääntely siirtyi uuteen puukuitulakiin (Träfiberlagen 1987:588), jonka tarkoituksena oli säännöstelyn kautta asettaa etusijalle metsäteollisuuden raaka-aineen käyttö. Energiasektorin kasvun myötä arvioitiin hakkuiden olevan riittämättömät turvaamaan metsäteollisuuden raaka-aineen saanti. Lämmityksessä sai käyttää vain puuraaka-ainetta, joka ei kelvannut teollisuudelle tai josta ei ollut kilpailua. Luvanvaraisuus koski tietyn kokoisia laitoksia metsäteollisuudessa ja lämmityssektorilla.

Ruotsin puukuitulaki kumottiin vuonna 1993, koska lailla havaittiin olleen yksinomaan kielteisiä vaikutuksia. Puumarkkinoiden sääntelyn aikana massateollisuuden kapasiteetin kasvu hidastui ja massa- ja paperiteollisuuden maailmanmarkkinaosuus pieneni. Puun osuus sähkön ja lämmön tuotannossa romahti. Markkinoiden sääntelyn ei katsottu häirinneen ainoastaan raaka-aineen käyttöä, vaan myös teknologian kehitystä ja tuotannon laajentamismahdollisuuksia sekä tätä kautta vaikuttaneen kielteisesti työllisyyteen. Yksittäiset metsänomistajat menettivät tuloja. Nykyään uusiutuvan sähkön tuotantoa Ruotsissa edistetään ja siinäkin asiassa ollaan Suomea edistyneempiä. Ruotsin kaltainen tilanne ei toivottavasti toistu Suomessa.

Puumarkkinoiden toimivuutta pitää parantaa, mutta siihen on olemassa paljon parempia konsteja metsätilarakenteen ja metsänomistusrakenteen muutokset. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että kaikenlaista sääntelyä on liikaa. Ja jos sääntelyä laaditaan, pitäisi sen olla edes järkevää. Käsittelyssä oleva hakesähkötuki on myös täysin tarpeeton. Uutta kautta Arkadianmäellä hakeville kansanedustajille annan ilmaisen vinkin lähiviikkojen vaalitapahtumiin. Metsänomistajia on 632 000, he eivät kaipaa uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotukeen muutoksia.

Erno Järvinen on MTK Metsälinjan tutkimuspäällikkö

Kirjoittajasta

Erno Järvinen

Erno Järvinen on MTK Metsälinjan tutkimuspäällikkö. Seuraa @ErnoJarvinen Twitterissä.

Blogeissa

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.