Brasilialaiset ovat varsinainen kirjo eri puolilta maailmaa lähtöisin olevia siirtolaisia. Afrikasta tultiin aikanaan pakolla, ensin orjakaupan uhreina ja myöhemmin, erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä vainoa pakoon tai parempien mahdollisuuksien perässä.
Brasiliaa värittää kuitenkin suurimmalta osin eurooppalainen perimä: pelkästään Italiasta ja Saksasta juontuvat kymmenien miljoonien brasilialaisten sukujuuret. Ei siis ihme, että yhteys Eurooppaan on vahva, ja näkyy kaupankäynnissä ja taloudessa.
Eurooppa on Brasilialle monella tapaa helppo partneri, johon ei kohdistu samanlaisia poliittisia antipatioita tai epäluuloa kuin Yhdysvaltoihin, tai nyttemmin ajoittain Kiinaan, sen väkivahvan aseman ja asenteen ja yhteiskuntamallin vuoksi. Portugalin siirtomaaisännyys muistetaan mainita vähemmän mairittelevin määrein, kun puhutaan vaikkapa koulutuksen historiallisesta laiminlyönnistä, mutta kolonialismin historiallisella havinalla on lopulta hyvin pieni sija paikallisessa keskustelussa. Ennemmin Eurooppaan liitetään myönteisiä, yhteistyöhön johdattavia arvoja.
Euroopan unionin saavuttamaa integraatiota pidetään hyvänä opinkappaleena ainakin siitä suunnasta, johon Latinalaisessa Amerikassa tulisi pyrkiä. Maanosassa ollaan tästä kaukana, ja maailmankaupan ja talouden virrat ovat saaneet valtiot katsomaan kaupan lisäämisen mahdollisuuksia yhä innokkaammin oman maanosan ulkopuolelta.
Siirtolaisuuden kautta rakentuneet yhteydet auttoivat eurooppalaisia yrityksiä sijoittumaan Brasilian markkinoille varhaisessa vaiheessa. Osa saksalaisista ja italialaisista firmoista on myynyt täällä yli 125 vuoden ajan. Neljästä miljoonasta kaduille vuosittain rullaavasta autosta enemmistö on paikan päällä valmistettuja saksalaisia, italialaisia ja ranskalaisia ajokkeja. Paikallista tuotantoa verotuksella suosivia käytäntöjä – jotka istuvat huonosti WTO:n säädöksiin – puolustetaankin herkästi ”eurooppalaisten valmistajien” eduilla, kiinalaisia ja korealaisia vastaan. Monet eurooppalaiset mielletään täällä pitkäaikaisen läsnäolon vuoksi paikallisiksi.
Kiinan nousu kauppakumppanina on tosiasia; tuntuuhan sinne uppoavan lähes määrättömästi rautamalmia ja soijaa – tulevaisuudessa myös merenpohjan alta pumpattavaa öljyä. Kokonaiskauppavaihdossa Euroopan unioni on kuitenkin edelleen ykkönen. Suorissa investoinneissa EU-maat ovat suvereeni johtaja, vastaten 24 miljardilla eurolla (2013) yli puolta kokonaiskakusta. EU-maat ovat myös Brasilialle, ja sen yhä innokkaammin kansainvälistyville yrityksille, sijoituksien ykköskohde. Korkeassa teknologiassa, tieteessä, tutkimuksessa ja opiskelijavaihdossa Brasilia löytää yhteistyökumppaninsa useimmiten Euroopasta.
Euroopan talouskriisin helpottuminen antaa toivoa kääntää kauppa ja investoinnit takaisin molemmansuuntaiseen kasvuun. Kun meren vastarannoilta katsovat toisiaan länsimaisen demokratian ja markkinatalouden ehdoilla toimivat kumppanit, on suhde kestävällä pohjalla.
Brasiliaa eivät sinällään hetkauta poliittisten voimasuhteiden vaihtelut Euroopan unionissa. Se, mikä täällä kiinnostaa, on sellaisten EU- ja valtiojohtajien valinta, jotka ymmärtävät 200 miljoonan asukkaan Brasilian poliittisen ja taloudellisen kumppanuuden merkityksen. Kaupan esteet, byrokratia ja kielimuuri ovat hidasteita, mutta tämän kumppanin kanssa niiden ylittämistä ja suhteiden monipuolistamista voidaan ainakin rakentaa yhteisen, ja vahvasti vakiintuneen suvaitsevan arvomaailman pohjalta. Brasilialaisia voi tuskin syyttää siitä, jos joku kokeekin sen olevan enemmän uhattuna Euroopan unionin puolella.
Jari Luoto on Suomen Brasilian suurlähettiläs
