< Jari Luoto >Kehittyvän talouden näkyvintä tunnusmerkkiä ei tarvitse pitkään pohtia. Brasiliassakin se on auto. Useimmiten litran moottorilla varustettu, kaikesta turhasta tilpehööristä riisuttu pieni carro popular, ”joka perheen auto”. Brasilialaisittain laveasti määriteltyyn uuteen keskiluokkaan on noussut viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana noin 40 miljoonaa ihmistä. Uudet kuluttajat tahtovat näyttää vaurastumistaan – ja siihen uututtaan kiiltelevä menopeli sopii paremmin kuin mikään seinien sisälle kätkettävä statussymboli.
Brasiliassa auto on myös arkipäivän elämää ratkaisevasti helpottava hankinta. Joukkoliikenne on kautta maan huonosti järjestettyä ja suurimmissa kaupungeissakin navigointi enimmäkseen huonokuntoisilla busseilla on lähinnä piinaava kokemus.
Kaupunkien kaduille ja maanteille rullaa noin neljä miljoonaa uutta autoa joka vuosi. Ne natisuttavat ennestään kehnoa perusrakennetta, mutta samalla autoteollisuudesta on kasvanut talouden tärkeä moottori. Kun Brasilian hallitus reagoi maailmanlaajuiseksi levinneeseen taantumaan viisi vuotta sitten, se rohkaisi sisämarkkinansa ostovoimaan tukeutuen perheitä hankkimaan veronalennusten turvin uusia autoja.
Tuontiautojen verotusta kiristämällä on autonvalmistajat – enimmäkseen eurooppalaiset – pakotettu siirtämään tuotantoaan yhä suuremmassa määrin Brasiliaan. Kaiken seurauksena autoteollisuus, mukaanluettuna autonosien valmistus, on muutaman vuoden aikana kasvattanut osuutensa Brasilian koko teollisuustuotannosta lähes puoleen.
Lisävakuutena siitä, miten yhden ainoan kestokulutushyödykkeen ympärille kasautuu taloudellista toimeliaisuutta, voi esittää autojen huoltoon ja varusteluun liittyvät työpaikat. Pelkästään polttoainepumpuilta saa elantonsa puoli miljoonaa ihmistä. Korkeata työllisyysastetta tavoittelevassa Brasiliassa automaattiasemat eli itsetankkaus on lailla kielletty. Lähestulkoon kaikki Brasiliassa myytävät autot voivat käyttää bensiiniä ja etanolia vapaasti missä tahansa sekoitussuhteessa. Etanolin tuotannossa käytettävän sokeriruo’on sadonkorjuu on yksi autoilun ympärillä pyörivä työvoimavaltainen sektori lisää – joskin työvoimapulan vuoksi koneellistaminen kiihtyy.
Autojen valmistus on Brasiliassa lähes puhtaasti kotimarkkinoita ruokkivaa teollisuutta. Vientiä on lähinnä Argentiinaan ja vähäisemmässä määrin Meksikoon. Argentiinan vaikeuksissa rämpivä talous ja samanaikainen oman talouskasvun hiipuminen ovat nyt hyydyttämässä myyntiä.
Korvaavien markkinoiden löytäminen edellyttäisi nykyistä paljon laadukkaampia ja paremmin varusteltuja autoja. Niiden brasilialaisten joukko, jotka vaatisivat raskaasti verotettuihin menopeleihin lisää hintaa tuovia varusteita, on vielä kovin pieni.
Tavallinen autoilija ei myöskään tiedä, että nokkakolarin sattuessa hän saa paikallisessa volkkarissa viisi kertaa todennäköisemmin surmansa kuin auton eurooppalaisessa vastineessa. Teollisuuden käyttämä sähkö on kallista, joten autojen osat toisiinsa liittävissä hitsauspisteissä säästetään. Lopputuloksena on matkustajien ympäriltä hyvin kepeästi mureneva kulkuneuvo.
Vientimarkkinoilla kilpailukykyiset tuotteet toisivat kaivattua kestävyyttä niin brassiautoilijan kuin merkittäväksi nousseen tuotannonalan ympärille. Tämä vain edellyttäisi kevyempää kustannusrakennetta ja parempaa työn tuottavuutta. Siinä aineksia seuraavaan bloggaukseen.
>> Taloustaito
