veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Hyvä paha vero

Mikael Kirkko-Jaakkola

Kesää ennen julkiseen keskusteluun pulpahti havainto, että perintövero tekee ikävän loven veronmaksajan lompakkoon. Kun perinnön verotusarvo on vähintään 20 000 euroa, joutuu verottajalle maksamaan rahaa, joka on pois veronmaksajalta muista käyttötarkoituksista. Onneksi yli puolet perinnöistä on kuitenkin alle tuon summan, eikä veroa tällöin tarvitse maksaa.

Veroihin perehtynyt ymmärtää, että kaikki verot ovat jonkun lompakosta pois. Vaikka meillä on yhteisövero ja koiravero, verot ovat loppupelissä ihmisten kannettavia, ei kasvottomien yhteisöjen eikä eläinten.

Jos ei oteta huomioon, mitä veroilla saa, kaikki verot ovat lähtökohtaisesti huonoja, koska ne vähentävät ostovoimaa ja vaikuttavat ihmisten valintoihin. Taloudellisten toimijoiden välille syntyvä verokiila vaikuttaa ihmisten toimintaan, kun esimerkiksi ostaja joutuu maksamaan korkeamman hinnan kuin mitä tekijälle jää käteen kaikkien verojen jälkeen. Ilman verokiilaa ostajat todennäköisesti ostaisivat enemmän pienemmällä hinnalla ja tekijät tuottaisivat enemmän netoten enemmän.

Veroja, jotka eivät vaikuta ihmisten valintoihin, sanotaan neutraaleiksi. Neutraaleimmat verot ovat taloustieteen mukaan talouden toimeliaisuuden kannalta vähiten huonoja, sillä tällaisia veroja on vaikea välttää tai reagoida niiden muutoksiin. Samasta syystä ne ovat monesti veronmaksajien makuun kurjimpia veroja.

Neutraaleimmasta päästä oleva kiinteistövero on ekonomistien mielestä parhaimpia veroja, mutta kansalaisten kokemuksissa vähiten mieluisia. Myöskään perintövero ei ole paalupaikoilla ekonomistien veronkevennyslistoilla, mutta julkisuudessa esitettyjen mielipiteiden perusteella se koetaan yhdeksi epäoikeudenmukaisimmista veroista.

Veron keräystapa saattaa vaikuttaa myös veronmaksajan mielipiteeseen. Voi olla, että 60 euron korotus kerralla maksettavaan kiinteistöveroon tuntuu paljon pahemmalta kuin 5 euroa kuukaudessa vähemmän tuloja tilille kunnallisveron korotuksesta johtuen. Verotuksen toteutuksessa tuleekin huomioida veronmaksajien todelliset tuntemukset.

Äärimmäinen esimerkki neutraalista verosta olisi könttäsummavero, jonka suuruuteen verovelvollinen ei voi päätöksillään vaikuttaa. Yksinkertaistaen se on kaikilta perittävä samansuuruinen summa.

Se on kuitenkin myös osoitus siitä, että neutraali vero ei ole välttämättä hyvä vero. Esimerkin antaa Margaret Thatcherin käyttöön ottama könttäsummaveron tyyppinen ”poll tax”. Hän ei osannut huomioida sitä käyttäytymisvaikutusta, joka sai kansalaiset mellakoimaan kyseistä veroa vastaan. Veron käyttöönotto vaikuttikin huomattavasti Thatcherin valtakauden päättymiseen.

Aina neutraalisuutta ei tarvitsekaan tavoitella, sillä vielä vähemmän huonoja voivat olla verot, joiden avulla pystytään huomiomaan ulkoisvaikutuksia. Tällaisia veroja ovat lähinnä kulutukseen liittyvät haittaverot, joilla peritään maksua vaikkapa saastuttamisesta. Niiden tarkoituksena on muuttaa ihmisten käyttäytymistä parempaan suuntaan, tuomalla hintaan haitan tuottamia kustannuksia.

Toisessa päässä kansantalouden kannalta haitallisimpia veroja ovat tuloverot. Tuloverojen kevennyksillä saataisiin eniten positiivisia vaikutuksia talouskasvuun ja työllisyyteen. Koska yksittäisillä veroilla on aina haittapuolia, järkevää veropolitiikkaa voidaankin tehdä vain vertailemalla eri veroja ja tarkastelemalla verotusta kokonaisuutena.

Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti

 

Kirjoittajasta

Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti. Seuraa Twitterissä 
@veroekonomisti.

Blogeissa

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.