veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Seuraa salkun osinkokertymän muutosta!

Jukka Oksaharju

Osingot ovat kaikki kaikessa pitkäjänteiselle sijoittajalle, joka ei ole aikeissa myydä osakkeitaan. Hänelle osingonjako muodostaa sijoitusaikana ainoan rahaksi realisoituvan tulovirran. Esittelen tässä merkinnässä lyhyesti kuusi tapaa, joiden avulla sijoittaja voi kasvattaa osakesalkkunsa osinkokertymää.

Olen aiemmissa merkinnöissäni korostanut, että pitkällä aikavälillä osakekohtaisen osinkovirran kasvu on edellytys osakkeen pysyvälle kurssinousulle. Samaa ajatusmallia on mahdollista soveltaa koko osakesalkun tasolle: sijoittajan salkun yhteenlaskettujen osinkojen tulee nousta vuosi toisensa jälkeen, jotta sijoitusten markkina-arvolla olisi eväät pitkän aikavälin nousutrendiin.

Perustelu on helppo ymmärtää: mitä enemmän yhtiöt kykenevät jakamaan voittoa omistajilleen, sitä arvokkaampia ne ovat. Voittojen tarkastelun tulee olla analyysin keskiössä, koska yhtiön omistajille ei voida jakaa voittona osuutta esimerkiksi yhtiön myynnistä. Käytännössä sijoittaja saa laskettua osakesalkkunsa osinkokertymän kertomalla osakelaji kerrallaan salkussa olevan osakemäärän yhtiön maksamalla osakekohtaisella osingolla (brutto-osinko). Tästä summasta sijoittajan tulee vähentää vielä osinkoveron määrä, jolloin vastaukseksi muodostuu osakelajikohtainen netto-osinko. Sijoittaja saa selville koko salkun ”todellisen” osinkokertymän summaamalla nämä osakelajikohtaiset netto-osingot yhteen.

Pitkäjänteisen osakkeenomistajan osinkokertymä kasvaa parhaimmillaan usean tekijän myötävaikutuksesta. Luettelen seuraavassa lyhyesti kuusi näkökulmaa, joiden kautta osinkoteemaa on mahdollista tarkastella laajassa mittakaavassa.

a) Pörssiyhtiö kasvattaa nettotulostaan, jolloin jaettavaa on enemmän kuin aiempina tilikausina. Tämä on osingonjaon pitkän aikavälin kasvun näkökulmasta olennaisin tekijä. Yhtiö ei voi nostaa rajattomasti osingon osuutta tuloksestaan, joten absoluuttisen voittokertymän määrä asettaa luonnollisen rajoitteen osakekohtaisen voitonjaon kasvulle ennemmin tai myöhemmin – mutta vain siinä tapauksessa, että nettotulos ei kasva.

b) Pörssiyhtiö nostaa osingonjakosuhdettaan, jolloin aiempaa suurempi prosenttiosa tuloksesta jaetaan osinkoina omistajille. Tähän teemaan olen viitannut menneen talven aikana useaan kertaan Nordeaa käsitellessäni. Jos yhtiön näkökulmasta välttämättömien investointien tai vakavaraisuuden kasvattamisen tarve pienenee jatkossa suhteessa historialliseen tasoon, on osakkeenomistajia mahdollista palkita vuosittain osingolla, jonka suuruus kasvaa suhteessa yhtiön vuodessa ansaitsemaan nettotulokseen (ed. kohta).

c) Sijoittaja ostaa osingoilla lisää pörssiyhtiön osakkeita, jolloin seuraavan vuoden osingot saadaan kasvaneelle osakemäärälle. Tällä metodilla sijoittajan saamat rahamääräiset osingot kasvavat vuodesta toiseen, vaikka edellä kuvatut yhtiöt absoluuttinen nettotulos ja osingonjakosuhde säilyisivät vakiona (eivätkä siis kasvaisi lainkaan). Tämä perustuu siihen, että salkussa olevien osakkeiden lukumäärän noustessa asteittain sijoittaja omistaa suhteellisesti kasvavan osuuden itse yhtiöstä, joten hänelle kuuluu liiketoiminnan nettotuloksesta aiempaa suurempi osa.

d) Pörssiyhtiö ostaa markkinoilta takaisin omia osakkeitaan, jolloin kaikkien yhtiön liikkeellä olevien osakkeiden lukumäärä laskee. Tämä johtaa siihen, että yksittäistä jäljelle jäävää osaketta kohden jaettava rahamääräinen osinkosumma kohoaa. Omien osakkeiden takaisinosto on käteisosingolle vaihtoehtoinen voitonjaon muoto, josta on yhtiöön jäävälle pitkäjänteiselle osakkeenomistajalle eniten hyötyä silloin, kun yhtiön arvostustaso on matala. Tällöin yhtiö saa mitätöityä ”samalla rahalla” enemmän osakkeita eli suuremman osuuden yhtiöstä.

e) Osinkoverotus kevenee, jolloin sijoittaja maksaa saamistaan osinkotuloista vähemmän veroa kuin aiempien tilikausien osingoistaan. Vastaavasti osinkoverotuksen kiristyminen – joka mitä ilmeisimmin astuu kotimaassa voimaan ensi vuoden alusta – johtaa sijoittajan saamien netto-osinkojen pienenemiseen kertaluonteisesti, jos muut tekijät säilyvät ennallaan. Osinkoverotuksen tasolla on selvä vaikutus siihen, kuinka paljon sijoittajalle kotiutuu voittovaroja nettomääräisesti uusien osakkeiden ostoja varten. Toisaalta osinkoverotuksen muutokset voivat johtaa tilanteeseen, jossa pörssiyhtiö suosii voitonjaossaan kasvavassa määrin pääoman palauttamista ja omien osakkeiden takaisinostoja, jotka siirtävät yksityissijoittajan verorasituksen osakkeiden mahdolliseen luovutushetkeen. Ensi vuodesta lähtien myös suomalaisten yhtiöiden yhteisöverokanta laskee 24,5 prosentista 20 prosenttiin, joten ainakin teoriassa yhtiöillä pitäisi olla varaa kasvattaa osakekohtaista osingonjakoaan tasoittamaan sijoittajan verokohtelun kiristämistä.

f) Sijoittaja säästää ja sijoittaa itse lisää pääomaa osakemarkkinoille. Tämä elementti kartuttaa osakesalkun osinkokertymää erityisesti sijoitusuran alkuvaiheessa, kun lisäsijoitukset kasvattavat koko salkun markkina-arvoa tuntuvasti. Aloittelevan sijoittajan kannattaa tehdä lisäostot ajallisesti hajautettuna, jotta keskimääräinen hankintahinta ja osinkotuotto saavutettaisiin mahdollisimman todennäköisesti.

Henkilökohtaisesti koen, että voin vaikuttaa omaan sijoitustoimintaani merkittävimmin c-kohdan kautta. Osinkotekijöistä e liittyy poliittiseen päätöksentekoon, jota on vaikea ennakoida edes vuosien tähtäimellä eteenpäin. Sijoittaja voi vaikuttaa tähän ulottuvuuteen itse korkeintaan äänestyskopissa. Viimeksi mainittu f-tekijä lisää jokaisen sijoittajan salkun osinkokertymää, mutta pidempään sijoittaneille vaikutus jää suhteessa vähäisemmäksi kuin aloitteleville sijoittajille.

Nykyisessä markkinatilanteessa en pidä järkevänä, että yritysjohto päättäisi harjoittaa d-kohdan mukaisia omien osakkeiden takaisinostoja, koska yhtiöiden arvostustasot eivät ole yleisesti alhaisia. Koska suosin omissa yhtiövalinnoissani osakekohtaisen osingonjaon kasvattajia, en toivo salkkuyhtiöideni nostavan b-kohtan mukaisia osingonjakosuhteitaan lähelle sataa prosenttia. Näin ollen mainituista tekijöistä a-vaihtoehto kohoaa sijoituskohteiden analyysissä keskeiselle sijalle. Käytännössä huomio kohdistuu esimerkiksi yhtiön kilpailuetuun, yritysjohdon laatuun ja liiketoiminnan kannattavuuteen.

>> Taloustaito

Kirjoittajasta

Jukka Oksaharju

Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi. Seuraa @JukkaOksaharju Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.