veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Osakesalkun vuosihuolto

Jukka Oksaharju

<Jukka Oksaharju> Tarkastelin osakesalkun säännöllistä seuraamista yksityiskohtaisesti sijoituskirjassani Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen. On elintärkeää, että sijoittaja säilyttää vähintään vuositasolla tuntuman osakesalkkuun sekä kokonaisuutena että yhtiökohtaisella tasolla.

Parhaillaan on optimaalinen hetki suorittaa osakesalkun yleiskatsaus, koska yhtiöt ovat juuri raportoineet tuoreet tilinpäätöstiedot ja osinkoehdotukset. Kokosin tähän merkintään tiivistelmän asioista, jotka sijoittajan tulee uskoakseni huomioida salkun vuosihuollossa.

Listaan seuraavaksi vaihe vaiheelta askeleet, joita seuraten jokainen sijoittaja kykenee kasvattamaan ymmärrystään sijoitussalkkunsa koostumuksesta ja potentiaalista. Tunnusluvut sisältävät sekä osakesalkun tosiasiallista kehitystä että suhteellista menestystä kuvaavia indikaattoreita.

Aloitan tarkastelun osakesalkun tulostuotosta (E/P), joka on mielestäni syytä laskea sekä absoluuttisesti että suhteellisesti prosentteina. Tämä onnistuu seuraavasti: Laske salkussa osakelajeittain osakkeiden lukumäärä kertaa osakekohtainen tulos (EPS). Sitten summaa kaikki osakelajit yhteen saadaksesi salkun tulostuoton euromääräisesti. Tämän yhteenlasketun euromäärän voit jakaa koko osakesalkun markkina-arvolla, jolloin tulostuotto on suhteellinen. Tulostuotosta on mahdollista ottaa myös käänteisluku, jolloin salkku saa P/E-luvun (jaa luku yksi salkun tulostuotolla prosenttimuodossa).

Tulostuotto on käsitteellisesti lähellä osingonjakosuhdetta, mikä kertoo yhtiön maksaman osingon suuruuden suhteessa yhtiön nettotulokseen – ei siis viimeisimpään pörssikurssiin (efektiivinen osinkotuotto).Sijoittaja saa määritettyä osakesalkun osingonjakosuhteen laskemalla salkkuyhtiöiden maksamat brutto-osingot yhteen ja jakamalla summan koko salkun tulostuotolla euromääräisesti.

Koko osakesalkun tasolla osingonjakosuhteen pitäisi jäädä selvästi alle sadan, jotta vuotuisten osinkojen taso olisi kestävällä pohjalla. Kysehän on siitä, millaisen osan vuosituloksestaan yhtiö jakaa osakkeenomistajille ja minkä osan se jättää itselleen.

Jos salkussa olevat pörssiyhtiöt maksavat keskimäärin enemmän osinkoa vuodessa kuin ansaitsevat nettotuloksena, on todennäköisenä lopputuloksena yhtiöiden ylivelkaantuminen tai osingonjaon lasku tulevaisuudessa. Jos yhtiö maksaa tilikaudelta ansaitsemaansa tulosta enemmän osinkoa, täytyy raha löytää joko aikaisempina vuosina kertyneestä kassasta tai pankin lainatiskiltä.

Sen sijaan tilanteessa, jossa osakesalkun osingonjakosuhde jää keskimäärin alle 60 prosenttiin, voi sijoittaja odottaa pitkällä aikavälillä kasvavaa osinkovirtaa. Tämä perustuu siihen, että yhtiölle jää vuosituloksestaan riittävä osa kasvuinvestointien rahoitusta varten. Keskeinen opetus on, että sijoittajan täytyy suhteuttaa salkkuyhtiön osinko aina paitsi osakekurssiin, myös yhtiön ansaitsemaan nettotulokseen.

Sijoittajan tulee tarkastella osakesalkun kehitystä paitsi salkun markkina-arvon, myös vuotuisten osinkosummien kautta. Vuositasolla yhteenlasketun osinkosumman kehitys kertoo sijoittajalle jo muutaman vuoden aikajänteellä pörssiyhtiöiden todellisesta kehityksestä – osinkohan maksetaan käteisellä rahalla yhtiön kassasta, eikä se ole sidonnainen pörssikurssin heilahteluihin. Pitkällä aikavälillä salkun osinkosumman tulisi kasvaa, koska yhtiöiden harjoittaman voitonjaon kasvu on edellytys osakkeiden pysyvälle kurssinousulle.

Sijoittaja saa kartoitettua vuositason osinkosumman laskemalla yhteen salkkuyhtiöidensä maksamat brutto-osingot (omistettujen osakkeiden määrä kertaa osakekohtainen osinko) vuosittain ja vertaamalla tämän osinkokertymän muutosta pitkällä aikavälillä. Tässä yhteydessä osinkokertymä muodostuu euromääräiseksi, mutta sijoittaja voi tarkastella myös osinkokertymän suhteellista muutosta jakamalla viimeisimmän yhteenlasketun osinkosumman vertailukauden aloituskohdan vastaavalla kertymällä (tämän jälkeen vastauksesta voi vähentää vielä luvun yksi).

On lisäksi suositeltavaa, että sijoittaja tarkastelee koko sijoitusvarallisuutensa hajautusta eri omaisuusluokkien välille. Tämä tarkoittaa käytännössä tarkastelua, jossa esimerkiksi osakesijoitukset, asunnot, kiinteistöt, käteinen, korkosijoitukset, metsäpalstat, raaka-aineet, jalometallit ja rahastot suhteutetaan markkina-arvoiltaan toisiinsa. Sijoittaja saa laskelman myötä selvyyden siitä, millaisessa painoarvossa kukin omaisuusluokka on vallitsevalla tarkasteluhetkellä – onko esimerkiksi osakepaino riittävän suuri, jos sijoittajan markkinanäkemys on kovin optimistinen.

Hyvin käytännönläheisenä laskelmana sijoittajan tulee myös laskea osakesalkkunsa vuosituotto absoluuttisina euroina. Yksin verotuksellisten näkökulmien vuoksi laskutoimitus suoritetaan vuosittain luovutusvoittojen (ja tappioiden) näkökulmasta. Laajentaisin kuitenkin tarkastelua markkina-arvoiseen suuntaan, mikä tarkoittaa käytännössä sijoitustuottojen laskemista tarkasteluajanjakson lopun päätöskursseilla.

Käytännössä laskutoimitus etenee seuraavasti: Laske salkun arvonmuutos vuoden ensimmäisestä päivästä vuoden viimeiseen päivään; huomioi saamasi netto-osingot (verojen jälkeen), vähennä laskennallisesta tuotosta sijoitustoiminnan kustannukset ja koituvat verot; jaa salkun vuoden lopun markkina-arvo vuoden alun markkina-arvolla (vastauksesta voi vähentää vielä luvun yksi).

Hieman pidemmälle etenevässä analyysissä sijoittaja selvittää myös tuoton jakautumisen: Mikä osa vuosituotosta on osinkotuottoa ja mikä kurssinousua? Vastaus muodostuu oikeaoppisesti, kun sijoittaja jakaa edellä esitetyn osakesalkun vuosituoton osatekijöihin vähentämällä osingot osakesalkun koko vuosituotosta. Tässä yhteydessä on mahdollista käyttää laskelmassa myös salkun netto-osinkoja euroina verojen jälkeen.

Edelleen yksityiskohtaisempaan suuntaan etenevässä tarkastelussa sijoittaja voi kartoittaa historiassa maksettujen ja piilevien verojen määrän. Tämä onnistuu pitämällä jatkuvaa kirjanpitoa maksetuista pääomaveroista ja seuraamalla piilevää verokertymää – siis realisoituvaa kustannusrasitetta, jos koko osakesalkku myytäisiin vallitsevaan markkinahintaan.

Markkinatilanteesta riippumatta yksityissijoittaja kykenee vaikuttamaan tuottokehitystä paremmin sijoitustoimintansa kustannuksiin. Tässä yhteydessä on syytä huomioida sekä aktiiviset kaupankäyntiin liittyvät että passiiviset osakesäilytykseen liittyvät kustannuserät.

Sijoittaja saa selville salkun kustannustason sekä absoluuttisesti että prosentteina. Laskukaava on seuraavanlainen: Laske, montako euroa maksat arvopaperinvälittäjälle vuositasolla kustannuksia yhteensä. Sitten suhteuta tämä absoluuttinen euromäärä koko salkkusi markkina-arvoon. Voit halutessasi jakaa kustannustarkastelun myös kaupankäynnin ja muiden kulujen välillä kahtia.

Menestyvä sijoittaja jatkaa edelleen kustannustietoisella linjalla selvittämällä sijoitustoiminnan kokonaiskustannusten osuuden salkun vuosituotosta. Tämä onnistuu laskemalla, kuinka paljon edellisessä vaiheessa laskettu absoluuttinen kustannuskertymä on suhteessa osakesalkun vuosituottoon. Laskelma suoritetaan jakamalla kustannuskertymä osakesalkun absoluuttisella vuosituotolla (euroina). Konservatiivinen sijoittaja huomioi lisäksi reaalisen tuoton vähentämällä nimellistuotoista inflaation vaikutuksen.

Tulevia osakehankintoja varten sijoittajan on aina syytä säilyttää hieman käteisvaroja. Henkilökohtaisesti suosin myös salkkuun yhdistettävää luotto-ominaisuutta, mikä lisää paitsi osakesalkun ostovoimaa, myös joustavuutta esimerkiksi osakeannin yllättäessä keskellä vaikeaa markkinatilannetta.

Sijoittaja pystyy laskemaan käteiskassan osuuden sekä absoluuttisesti että suhteessa osakesalkun kokoon. Ohje laskutoimitukseen etenee seuraavasti: Laske, kuinka paljon salkussasi on likvidejä käteisvaroja. Sitten jaa tämä summa koko osakesalkkusi markkina-arvolla. Voit halutessasi laskea käteisen rinnalle myös mahdollisen luottosopimuksen mahdollistaman likviditeetin (tällöin kustannuslaskelmia kannattaa jatkaa myös lainaan liittyvillä kustannuksilla).

Lopulta sijoittaja on usein kiinnostunut myös oman salkkunsa kehityksestä suhteessa yleisindeksiin. On tosin mahdollista suorittaa analyysi suhteessa tiettyyn vertailuindeksiinkin, joka saattaa rakentua esimerkiksi useista alaindekseistä vapaavalintaisin painoarvoin. Yleensä sijoittaja saa pörssi-indeksin vuosituoton automaattisesti uutislähteiden kautta, joten tätä lukua on mahdollista verrata oman salkunprosentuaaliseen kehitykseen.

Kaiken edellä esitetyn jälkeen olen vakuuttunut, että itsetuntemuksen lisääminen oman sijoitussalkun osalta kantaa hedelmää. Maailman menestyneimpiin sijoittajiin lukeutuva Warren Buffett puoltaa samaa näkökantaa:

“The market, like the Lord, helps those who help themselves. But, unlike the Lord, the market does not forgive those who know not what they do.”

Jukka Oksaharju on Nordnetin meklari.

 

>> Taloustaito

Kirjoittajasta

Jukka Oksaharju

Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi. Seuraa @JukkaOksaharju Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.