veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina

Pauli Forma

Työelämää koskeva uutisvirta on viime aikoina ollut sävyltään synkkä. Lukuisat yritykset ovat ilmoittaneet irtisanomisista ja lomautuksista. Näiltä uutisilta ei ole vältytty myöskään julkisella sektorilla. Monet kunnat ovat ilmoittaneet aloittaneensa henkilöstömäärän vähentämiseen tähtäävät yt-neuvottelut.

Työurien pidentäminen on jo muutaman vuoden ajan ollut laajalti hyväksytty tavoite Suomessa. Kun työnantajalla on tarve vähentää henkilöstön määrää, tuuli työurien pidentämisen suhteen muuttuu kuitenkin nopeasti myötäisestä vastatuuleksi.

Usein kuultu fraasi ajankohtaisistakin uutisoinneista on, että henkilöstövähennykset tai osa niistä toteutetaan hyödyntämällä ”luonnollista poistumaa”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että on suotavaa, että eläkkeelle jäädään ja eläkkeelle jäävien tilalle ei rekrytoida uutta työvoimaa. Työuran pidentämistavoite muuttuu ainakin organisaatiokohtaisesti työurien lopettamistavoitteeksi. Eläkejärjestelmän antamia mahdollisuuksia, kuten eläkeputkea, saatetaan käyttää aktiivisesti hyväksi. Toisaalta vanhuuseläkkeelle siirtymisessä toivotaan suosittavan liukuman alkupäätä.

Ilmiö ei ole uusi. Jo 1990-luvun tutkimuksissa havaittiin, kuinka ikääntyneiden työntekijöiden osuus työvoimasta vaihteli toimialoittain suhdannetilanteen mukaan. Toimialoilla, joilla meni hyvin, myös ikääntyneille työntekijöille oli käyttöä. Toimialoilla, joilla oli ongelmia, lähellä eläkeikää olevia työntekijöitä ei ollut töissä yhtä paljon. Suomessa samanlaisia tuloksia tutkimuksissaan on saanut muun muassa Helka Hytti.

Yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden täytyy tietenkin sopeuttaa toimintaansa toimintaympäristön muutoksiin. On kuitenkin tärkeää, että viime vuosina työurien pidentämiseksi tehty pitkäjänteinen työ ei katkea haasteellisen taloustilanteen vuoksi.

Tulokset työurien pidentämisen osalta ovat viime vuosina olleet myönteisiä. Eläketurvakeskuksen tilastojen perusteella eläkkeellesiirtymisiän odote 25-vuotiaalle oli vuonna 2012 60,9 vuotta, kun se vuonna 2007 oli 59,5 vuotta. Myös kunnallisen eläkejärjestelmän luvut kertovat myönteisestä kehityksestä. Työurat olisivat toki saaneet pidentyä rivakamminkin.

Työurien pituuteen vaikuttavat lukuisat asiat. On vaikeaa, ellei mahdotonta, analysoida, mikä osuus myönteisestä kehityksestä on mistäkin tekijästä johtuvaa.  Karkeistaen asiaan vaikuttavat kuitenkin yksilöllisten tekijöiden ohella eläke- ja muun sosiaaliturvajärjestelmän määrittämät puitteet sekä työelämän olosuhteet.

Eläkejärjestelmän kehittämisen ohella Suomessa on viime vuosina panostettu voimakkaasti siihen, että työelämän olosuhteet tukisivat ehjää ja pitkää työuraa. Tähän liittyen on muun muassa koulutettu esimiehiä, rakennettu työpaikkojen toimintajärjestelmiä työkykyongelmien hallitsemiseksi, lisätty kustannustietoisuutta työkyvyttömyyteen liittyen, panostettu ikäohjelmiin ja kehitetty työterveysyhteistyötä.

EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schugk totesi hiljattain Helsingin Sanomissa, että etenkin pörssiyrityksissä huonossa suhdannetilanteessa lyhyen aikavälin kustannusten tarkastelu korostuu. Pitkäjänteinen työskentely henkilöstön kehittämiseksi saattaa katketa, kun budjetit pienenevät. Investoinnit myös henkilöstöön pienenevät taloudellisesti huonoina aikoina.

Teema on noussut esiin myös julkisella sektorilla. Työterveyslaitoksen kunta-alaa koskevassa muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kuntien tehdessä henkilöstösupistuksia 1990-luvulla organisaatioihin jääneiden työntekijöiden sairastavuus ja työkyvyttömyyseläkkeille siirtyminen lisääntyivät. Ne lisääntyivät jopa niin paljon, että niiden kustannukset kumosivat henkilöstösupistuksilla aikaansaadut säästöt.

Työurakeskustelussa työuran loppu ja vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikä sekä ikärajat ovat olleet viime aikoina korostetusti esillä. Olisi kuitenkin tärkeää suunnata nykyistä enemmän keskustelua ja käytännön toimenpiteitä työkyvyn tukemiseen ja työkykyasioiden johtamiseen organisaatioissa.

Kevan laskelmissa on havaittu, että työkyvyttömyyden aiheuttamat välittömät ja välilliset kustannukset ovat kunta-alan isoimmissa organisaatioissa jopa 12,6 prosenttia palkkasummasta. Suomen suurimmissa kaupungeissa työkyvyttömyys aiheuttaa kymmenien miljoonien menot vuosittain.

Työkyvyttömyyden ehkäiseminen on siten järkevää paitsi työurien pidentämisen myös henkilöstömenojen säästämisen näkökulmasta. Säästöjä kuntien menoista haetaan tällä hetkellä kissojen ja koirien kanssa. Järkevä talousjohtaja niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin sektorilla huomaa organisaationsa työkyvyttömyysmenoissa piilevän säästöpotentiaalin ja vaatii toimenpiteitä säästöjen aikaansaamiseksi niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

>> Taloustaito

Kirjoittajasta

Pauli Forma

VTT, dosentti Pauli Forma on Kevan työelämäpalvelujen johtaja. Seuraa @paufor Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.